Usein lukee, miten anoreksiaa sairastavat näkevät itsensä lihavempina kuin toiset hoikat ihmiset, vaikka näin ei todellisuudessa olisikaan. Minulla asia on aivan toisin. Tajuan kyllä, että olen laihempi kuin monet alipainoiset ystäväni. Vertaillessani itseäni muihin, tulen hitusen itsevarmemmaksi, kun huomaan, että olen hoikin porukasta. Kauhea epävarmuus iskee vasta yksin kotona, kun tarkkailen itseäni peilistä: Minähän olen aivan liian läski!
Onko jollain samanlaisia tuntemuksia? Pitäisi kai välttää sitä oloa yksin kauhean ahdistuksen estämiseksi.
Onko jollain samanlaisia tuntemuksia? Pitäisi kai välttää sitä oloa yksin kauhean ahdistuksen estämiseksi.
Vastaukset 6
Vanhimmat
kyllä.
täysin samanlaista. itelläni istuu 25 kokoset farkut jalassa ja muulla porukalla 36 justjust napit kii ja jenkkikset päällä.. huomaan, että oon ihan laiheliini ja pidän siitä..tosin jos huomaan laihemman ihmisen kadulla, ku mitä ite oon, ni aattelen et pakko munkii on olla tollane..toi on nii ihana..mut sit vertaan itteeni kaveriporukkaa ja oonha nyt aika pieni..
sit justiisa, ku tuun kotii ni voi helvetti..enhä oo mikää läski tossaha toi mahaki on ku käyn istumaa, heti valahtaa vyön päälle! keksin jotai selittelyy, miks..oon juonu tosi paljo vettä tjtn..mut ei se silti riitä.. sit vaan alkaa ällöttää..
eli ei, et oo ainoo..
itsekkin teen tota samaa jos vertaan itseäni yhteen kaveriini (hänen painoindeksi 20) näytän ihan hirveän luisevalta,mutta yksin nään kyllä ne samat luut ja ne mutta nään itseni suurempana,tajuatko?
on toi kyl iha helvetillist aatella noi..
ei pysty oleen hetkeekää rauhas, jos on yksin, pakko rynnätä lenkille tai jonneki, jos esim. luen kirjaa alan tuijottaa mahaa ja reisii.. ei hetkeekää rauhas..
hakekaa apua! Enne kuin on liian myöhäistä. (kokemusta omaava) Kun anoreksia on mennyt viimeiseen pisteeseen(ja se voi helmposti mennä ilman että itse edes huomaa) SIITÄ ON TODELLA VAIKEA PARANTUA ENNALLEEN, kuolema voi olla lähellä. Älkää ottako tätä leikkimielellä, loppujen lopuksi, kyseessä voi olla elämä ja kuolema.
Tismalleen! Kotona kun katson peilistä itseäni tunnen itseni lihavaksi, puristelen ihoani ja ällöän vartaloani. Sitten vaikka koulussa muiden rinnalla näen selkeästi olevani laihempi kuin muut, se tuntuu lohdulliselta. Mutta sitten heti kun palaa kotiin oman peilin ääreen niin aivan kun olisi tullut 10 kiloa lisää. Aika hullua, mutta tälläiseltä tuntuu joka päivä.
Näen itseni edelleenkin lihavana. Minusta tuntuu, että vatsani pullottaa, reiteni ovat hehtaarit ja takapuoleni mahtuu vain linja-autoon. Todellisuudessa olen 165/54 eli en siis lihava. Olin puolitoista vuotta sitten työharjoittelussa ja sen aikana painoni putosi noin kolme kiloa. Painoin siis 52 kg. Se uskomaton fiilis mikä oli puntarissa käydessä. En ollut tuolloin varsinaisesti edes "laihiksella" mutta alitajuinen laihduttaminen on jäänyt painon pudotuksen jälkeen päälle. Nyt kesällä on tullut pari kiloa lisää ja minusta tuntuu siltä kuin olisin hirveä possukka. En siis ole mutta sanopa se aivoille. Välillä iskee ahdistus siitä mitä teen eli yritän edelleen syödä mahdollisimman vähän. Olen käynyt terapiassa jo jonkin aikaa.. Toivon paranevani!