Nyt oli kyllä pakko kirjoittaa, niin paljon suututtaa. Ensin taustaa: Olimme menossa ekaan ultraan rv 13 ja suruksemme selvisi, että vauva olikin kuollut jo viikolla 8, sykettä ei siis löytynyt. Sain pikana lähetteen Taysin naistentautien polille. Itkin koko matkan ja olin aivan shokissa. Sain polilta lääkkeen, jonka piti aloittaa keskenmeno. Menin kotiin ja kärsin synnytyssupistuksista 8 tunnin ajan. Huusin kivusta ja oksensin... Kamalaa..
3. päivänä oli sitten tarkoitus mennä Taysiin, jossa keskenmenon olisi pitänyt tapahtua Cytotecin avulla. Makasin osastolla 3 päivää ja mitään ei tapahtunut. Odottelin koko ajan pääsyä kaavintaan, mutta aina oli vastaus "kokeillaan nyt vielä lääkkeellä". Hoitajatkin ihmettelivät, kun keskenmeno ei lähde käyntiin ja että miksei kaavintaan jo lähetetä. Vihdoin 3.päivänä hoitaja tuli pyytämään lääkärin tutkimushuoneeseen, että nyt tarkastettaisiin kaavintaa varten. Makasin tutkimuspöydällä ja kuuntelin lääkärin kommentteja. Ilman mitään varoitusta ja puudutusta lääkäri "kaivoi" sikiön pois. Sanoi, että tämähän tulee tälläkin lailla. Sanoin, että sattuu kovasti, lääkärin kommentti oli " vähän tämä on tietysti epämiellyttävää". Itkin kivusta, vaikka kipukynnykseni on yleensä korkea. Sitten kotiin ja jälkitarkastukseen 4 viikon päästä.
Jälkitarkastus koitti ja ajattelin, että vihdoinkin tämä kamala kokemus on ohi. Mutta ultraäänessä selvisikin, että raskausmateriaalia olikin jäänyt vielä kohtuun, mikä selitti raskaushormoonin korkean tason. Sain lähetteen kaavintaan kiireellisenä. Mitään ei viikkoon kuulunut ja tänään sitten soitin polille, että missä kutsu viipyy. Järkytys oli kauhea, kun kuulin, että minulla onkin aika ensin lääkärille ja katsotaan ensin tyhjennys taas lääkkeillä. Soitin miehelleni, etten todellakaan suostu enää lääkejuttuun, viimeksikään siitä ei ollut mitään hyötyä.
Nyt minua kiinnostaakin millaisia kokemuksia teillä muilla on ollut vastaavassa tilanteessa. Olin kuvitellut, että kaavinta seuraava toimenpide, jos kohtuun on jäänyt vielä raskausmateriaalia. Hermot on todella kireellä, kun tuntuu, että tästä keskenmenosta ei "pääse eroon" koskaan.
Muuten, lukiessani noita kirjoituksia silmiini osui monessa kirjoituksessa jälkitarkastuksen puute tai ohjaus sellaiseen. Ilman muuta, jos on kipua tai pahanhajuista vuotoa on mentävä lääkärille. Ja mielellään gynelle, jolla on ultraääni. Muuten voi tulla pahoja jälkiseuraamuksia tuleville vauvahaaveille.
3. päivänä oli sitten tarkoitus mennä Taysiin, jossa keskenmenon olisi pitänyt tapahtua Cytotecin avulla. Makasin osastolla 3 päivää ja mitään ei tapahtunut. Odottelin koko ajan pääsyä kaavintaan, mutta aina oli vastaus "kokeillaan nyt vielä lääkkeellä". Hoitajatkin ihmettelivät, kun keskenmeno ei lähde käyntiin ja että miksei kaavintaan jo lähetetä. Vihdoin 3.päivänä hoitaja tuli pyytämään lääkärin tutkimushuoneeseen, että nyt tarkastettaisiin kaavintaa varten. Makasin tutkimuspöydällä ja kuuntelin lääkärin kommentteja. Ilman mitään varoitusta ja puudutusta lääkäri "kaivoi" sikiön pois. Sanoi, että tämähän tulee tälläkin lailla. Sanoin, että sattuu kovasti, lääkärin kommentti oli " vähän tämä on tietysti epämiellyttävää". Itkin kivusta, vaikka kipukynnykseni on yleensä korkea. Sitten kotiin ja jälkitarkastukseen 4 viikon päästä.
Jälkitarkastus koitti ja ajattelin, että vihdoinkin tämä kamala kokemus on ohi. Mutta ultraäänessä selvisikin, että raskausmateriaalia olikin jäänyt vielä kohtuun, mikä selitti raskaushormoonin korkean tason. Sain lähetteen kaavintaan kiireellisenä. Mitään ei viikkoon kuulunut ja tänään sitten soitin polille, että missä kutsu viipyy. Järkytys oli kauhea, kun kuulin, että minulla onkin aika ensin lääkärille ja katsotaan ensin tyhjennys taas lääkkeillä. Soitin miehelleni, etten todellakaan suostu enää lääkejuttuun, viimeksikään siitä ei ollut mitään hyötyä.
Nyt minua kiinnostaakin millaisia kokemuksia teillä muilla on ollut vastaavassa tilanteessa. Olin kuvitellut, että kaavinta seuraava toimenpide, jos kohtuun on jäänyt vielä raskausmateriaalia. Hermot on todella kireellä, kun tuntuu, että tästä keskenmenosta ei "pääse eroon" koskaan.
Muuten, lukiessani noita kirjoituksia silmiini osui monessa kirjoituksessa jälkitarkastuksen puute tai ohjaus sellaiseen. Ilman muuta, jos on kipua tai pahanhajuista vuotoa on mentävä lääkärille. Ja mielellään gynelle, jolla on ultraääni. Muuten voi tulla pahoja jälkiseuraamuksia tuleville vauvahaaveille.
Vastaukset 3
Vanhimmat
..Kamala tarina..Missä tuollaista tapahtuu? TAYs, Tampereellako?
Etkö voisi tehdä tuosta jotain valitusta johonkin? Olisko joku potilasasiamies, joka voisi ottaa kantaa sairaalan toimintaan. Tapahtunut, mikä tapahtunut, mutta korvausta kivusta ja särystä..Keskenmeno on ihan hirveä asia jo muutenkin.
Itselleni tehtiin kaavinta viikolla 9 yhdessä pääkaupunkiseudun kaupungeista. Meininki oli jotain ihan muuta kuin tuo kuvaamasi! Ennen toimenpidettä yksityisen lääkärin lähetteellä(joka oli todennut sikiön kuolleen kohtuun) kävin julkisella lääkärillä, joka totesi saman. Sain itse valita, haluanko lääkkeellisen tyhjennyksen vaiko kaavintaan. Halusin kaavintaan, koska tuntui nopeammalta, ja oli todennäköisempää, että asia "hoituu" kerralla. Keskeytynyt keskenmeno oli niin kipeä kokemus, että en olisi kestänyt viikkojen vuotamista ja kipuja lääkkeellisessä tyhjennyksessä.
KOLMEN päivän kuluttua julkisesta lääkäristä pääsin kaavintaan. Sain jälkitarkastusajan parin kuukauden päähän (tosin vasta) jo kaavintapäivänä!
Totta kai meininki sairaalassa oli liukuhihna-tyyliin, saman aamuna tehtiin 5 kaavintaa, mutta asiallista ja järjestyksellistä kuitenkin, ja myötäelävä kätilö.
Kertomasi kokemus on ihan epäinhimillinen. Täytyy sanoa, että hulluja lääkäreitä, mikä tuollainen kohduntyhjennys on olevinaan, tonkimalla?? Ja kuitenkin joudut sitten kaavintaan. Mielestäni voisit tuosta koettaa johonkin valittaa.
Ei näiden juttujen ihan näin pitäis mennä..Keskenmeno itsessään on jo niin kauhea kokemus.
Olen todella pahoillani puolestani. Oma kokemukseni on tälläinen...
Yksityislääkäri totesi, että sikiöllä ei sydänääniä ja koko vastaa viikkoa 6 vaikka pitäisi olla 9. Heti lähete Kätilöopistolle, jossa todettiin samana päivänä sama. Kaavintaan seuraavana aamuna. Aamulla annettiin kohdunsuuta pehmentävät lääkkeet, kaavinta nukutuksessa ja iltapäivällä kotiin. Eli ensimmäisestä toteamisesta kului noin vuorokausi kun kaavinta tehtiin.
lääkkeelliseen poistoon.Sanoin että ainut vaihtoehto on taju pois ja kaavinta.Mulla vkolla 11 todettiin pienen menehtyneen tonne 9vkon kieppeille.8vkolla näky vielä selvä syke ja kaikki kunnossa.Kyllä ne lääkärit kuuntelee myös potilasta kun napakasti tahtonsa tuo esiin.Ei ketään väkisin lääkkeelliseen laiteta.Vaatii hieman uskallusta alkaaa vastustaa.
Mullekin ois tullu lääkkeellinen automaattisesti.Kuulemma ensisijaisesti aina tarjotaan sitä.on kuulemma ihmisystävällisempi ja säästää kohtua.Komplikaatiot paljon harvinaisempia ym ym.Silkkaa potaskaa.Ainut syy miksi sitä suositaan on se että se on aika "sairaala ystävällinen".Parhaassa tapauksessa ei tartte kun antaa tabut kouraan ja se siitä...
Minä toivuin kaavinnasta fyysisesti erittäin hyvin ja nopeasti.Henkinen puoli kesti pidemmän aikaa.