olen tällainen tapaus, että edelleen kärvistelen vitamiineilla ja tahdonvoimalla, vaikka paniikki ahdistus nykyisin aika arkipäivää. tarkoitus oli nyt kesällä aloittaa cipralex, kun ei ole "stressiä", mutta eihän näiden ajatusten kanssa pystyny lomallakaan rentoutumaan. tänään töihin, lääkeliuska koskematon. onko kellään testattu millään, että onko paniikkihäiriö? siis jollain lääketiet. testillä?
jos alan syömään noita lääkkeitä, uskallankohan koskaan lopettaa uusiutumisen pelossa. lääkäri sanoi, että n. vuosi pitäisi niitä popsia, tuntuu pahalta. ja jos olisinkin yksin.. eli pelkään parisuhteenkin puolesta, jos seksihalut vähenee yms. aikamoinen uhraus. olen lueskellut näitä juttuja ja mielessä pyörii vaan ne tapaukset, joilla on ollut huonoja kokemuksia ja paasaavat "luomun" puolesta. kait se on tämä häpeä ja pelko myöntää, että päässä olisi jotain häikkää.
jos alan syömään noita lääkkeitä, uskallankohan koskaan lopettaa uusiutumisen pelossa. lääkäri sanoi, että n. vuosi pitäisi niitä popsia, tuntuu pahalta. ja jos olisinkin yksin.. eli pelkään parisuhteenkin puolesta, jos seksihalut vähenee yms. aikamoinen uhraus. olen lueskellut näitä juttuja ja mielessä pyörii vaan ne tapaukset, joilla on ollut huonoja kokemuksia ja paasaavat "luomun" puolesta. kait se on tämä häpeä ja pelko myöntää, että päässä olisi jotain häikkää.
Vastaukset 8
Vanhimmat
ei tehdä automaattisesti, kuuluin aikoini pariinkin eri tutkimusryhmään. Meille mm. aikaansaatiin paniikkikohtauksia mm. kofeiinilla jne. Kuvannettiin pään aluetta, otettiin selkäydinpunktio josta mitattiin mm. serotoniinipitoisuus jne. Näitä EI missään tapauksessa tehdä normaalisti.
Totta kai uskallat aloittaa Cipralexin, matalalla annoksella aloitus ja samoin sitten tiputtamalla annosta lopetus.
Toki esim. bentzoihin jää koukkuun jos niitä käyttää säännöllisesti, omasihan on SSRI-lääke, joten siihen ei sellaista riippuvuutta edes synny.
Niin tuohan se mietittää juuri lääkkeissä, että jääkö koukkuun. Itse mietin liian pitkään, päästin asiat liian pitkälle. Paniikkihäiriö itsessään on koukku, siinä kehittyy niin monimutkainen systeemi selvitä, että minusta se on varsinainen koukku. Se ruokkii itseään. Lääkityksen aloitus oli minulle positiivinen yllätys, en olisi uskonut, valmistauduin "pahaan". Sainkin helpotuksen. Mutta tajusin myös miten monimutkaiseksi ihminen voi tehdä asiat itselleen. Olen miettinyt ja harjoitellut pääsemään irti ajatustavoista rohkaisemalla itseäni. Se on nyt mahdollista,kun lääkkeet ovat kainalosauvana. Luulen, että pääsen eroon lääkkeistä, koska olen tajunnut jotain tästä ongelmasta. Vaikea selittää..
Kokeile, minulla ei ole mitään oireita pillereistä, seksihalut ei kadonneet, alussa vähän vaimeni, mutta tuli takaisin. Käsitykseni näistä lääkkeistä muuttui, koska se helpotus oli niin selvä. Tuli tunne vapaudesta, siitä mistä on haaveillut. Voi kuinka paljosta jää paitsi, jos paniikista ja peloista ei pääse eroon.
Itse en ikinä epäröinyt lääkityksen aloittamista. Olo oli niin huono, että ajattelin, että tästä ei voi olo ku kohentua. Ja niin siinä kävi.
Mulla lääkkeet ei ole poistanut oireita kokonaan, mutta kohtaukset tulevat harvemmin.
Saattaa tulla joillekin yllätyksenä, mutta mulla seksielämä on vain parantunut. Pystyn rentoutumaan ja tuntea rakkaani täysin siemauksin.
Hei,
Tunnistin itseäni tuosta tekstistä, mä olen käyttänyt Sepramia nyt kaksi kuukautta ja oli ehdottoman oikea päätös mulle aloittaa lääkkeet, vaikkakin oli hirveää tehdä se päätös. Kärsin pari kuukautta paniikkihäiriöstä kunnes ajauduin niin pohjalle elämäni solmuissa että ennakkoasenteestani huolimatta ajattelin kokeilla lääkkeitä koska se elämä ei ollut sitä mitä halusin elää.
Nyt kahden kuukauden jälkeen elän taas ihanaa normaalia elämää, paniikkikohtauksia on tullut yksi ja lievempiä oireita muutamia kertoja mutta kokonaisuudessa lääkitys on antanut mulle uuden alun. Lopetus on todennäköisesti edessä piakkoin, vähän pelottaa mutta ei voi mitään...
Joten ole rohkea ja punnitse että onko tämä se tila mihin haluat jäädä. Tsemppiä!
Oon syöny Cipralexia yli 2 vuotta. Ja olo on mitä mainioin! Annostus 5mg-20mg. Nykyään otan vain 5mg, ja hyvin on menny:)
Minulla aloitetaan ilmeisesti kohta lääkitys paniikkihäiriöön. Kyllä nämä paniikkikohtaukset häiritsevät elämääni niin paljon, että otan kaiken lääkeavun kiitollisena vastaan. Sitten kun olo helpottuu niin alan sitten murehtia riippuvuudesta.
enemmin ilman kunnon lääkkeitä paniikin kiusattavana vai hyvien lääkkeiden ansiosta ilman paniikkia tai ainakin huomattavasti lievempänä.
Itse syön vaikka lopun eläämääni lääkkeitä, että ei tarvi kärsii enää paniikista, sitä paitsi onhan sitä moneen muuhunkin sairauteen otettava lääkettä ihan ina, niin miksei myös paniikkiin, ei tää oo yhtään sen vähäpätösempi sairaus kuin muutkaan, vaan pahimmillaan hoitamattomana voi ihan invalisoida ihmisen kotiin ettei uskalla enää tehä mitään. Mietipä kuule näitä ennenkuin pelkäät lääkkeitä!!!
Tykkäsin kirjoituksestasi!Hienoa kun jotkut pärjäävät "luomuilemalla" muttaku ainakaan musta ei ollut luomuilemaan kun olo meni niin karseaksi.
Ja toisaalta,mitä väliä onko riippuvainen jostain lääkkeestä,joka auttaa elämäään tavallista elämää!Minä olen päässyt lääkkeiden avulla eroon vuosikymmeniä jatkuneesta lievästä masennuksesta(joka lopulta puhkesi esiin kunnon paniikkihäiriönä)...popsin kiltisti ja kiitollisena lääketieteilijöille päivittäisen pillerini.