Jos ystävällisesti vastaisitte kysymykseeni. Eli miksi oletatte että kaikki lapsettomat nyxät haluavat viedä lapsenne ja eivät tiedä lastenhoidosta tai lasten kanssa olemisesta mitään? Tai vastaavasti he haluavat hyljeksiä lapsianne ja viedä näiltä isän? Lapsettomat ovat ihmisiä siinä missä tekin exät olette. Minä ainakin haluan osallistua mieheni lasten elämään sen verran kun se on mahdollista. Äidin paikkaa en yritä ottaa mutta olisihan se nyt älytöntä että poistuisin omasta kotoani tai lymyilisin nurkissa aina kun lapset ovat meillä. Vaikka minulle ei olekaan lapsia suotu ei se tee minusta täysin tietämätöntä katkeraa idioottia. Vai tekeekö? Lasten kanssa olen ollut paljon tekemisissä sekä ammattini puolesta että myös siviilielämässä. Sitäpaitsi olenhan kasvanut perheessä jossa on lapsia =))) Joten voinko olla täysin tietämätön perhe-elämän kuvioista. Tiedän myöskin muutaman äidin joilla on monta lasta muutteivät vieläkään tiedä kuinka lasten kanssa tulisi elää. Lisää vaan tehdään. Tämän viestin ei ole tarkoitus loukata haluan vaan tietää mistä moinen asenne lapsettomia nyxiä kohtaan. Vai katkeruuttako lienee... Mene ja tiedä.
Miksi lapsettomia nyxiä pidetään aivan imbesilleinä?
lapseton nyxä
101129
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Jos huolehdit puolisosi lapsista hyvin = yrität omia heidät
Jos et halua olla puolisosi lasten kanssa = syrjit heitä
Jos et ole piikana puolisosi lapsille = et välitä heistä jne.
Lista on loputon.
Syy tähän listaan lienee mm. juuri mainitsemasi katkeruus, mustasukkaisuus jne.
jos olet lapseton=yrität omia lapset
jos teillä on yhteinen lapsi= sorsit exän lasta
:) Mikään ei ole koskaan hyvin. No mutta tollasia on vaan osa existä, niiden kanssa on vaan opittava elämään ja yritettävä kunnioittaa heitä, eiväthän hekään voi silloin sinuakaan kunnioittaa. Aikakin voi muuttaa asioita.
Ainaqkin kunnioitan hänen oikeuttaan päättää omasta elämästään ja lapsen elämästä. En siis oloe sekaantunut. Joten toivoisin että hän kunnioittaisi minun oikeuksiani. Ainut mikä minua tämänhetkisessä tilanteessa jonkinverran ottaa päähän on se että katson velvollisuudekseni huolehtia mieheni meillä asuvasta lapsesta ja hänen tarpeistaan ja uhraa (lue annan) paljon aikaa hänelle saattelen esim harrastuksiin jne jos mies satuu olemaan töissä. Kuitenkaanhan minulla ei ole mitää oikeuksia päättää häntä koskevia asioita. Väliilä se on hankalaa kun kuitenkin asumme samassa taloudessa ja mies ei tosiaankaan aina ole kotona ja ei voi töissä vastata puheluihin . Lapsen äiti taas ei vastaa minun eikä lapsensa puheluihin ja kuitenkin on halunnut että yhteishuoltajuus säilyy. hÄn siis käyttää valtaansa kun katsoo olevan hänen etunsa mukaista.
ihminen ei puutu toisen perheen asioihin lasten siivellä! Kukaan vieras aikuinen ei voi olla kuin ei mitään olisi tapahtunutkaan. Jokainen, joka haluaa lapsia, tehkööt itse, tai adoptoikoon. mUtta on kettumaista yrittää viedä toiselta perheeltä lapset vain sen tähden, että on jo isin lapsilta vienyt.
Tätä juuri viestilläni tarkoitin: "on kettumaista yrittää viedä toiselta perheeltä lapset vain ..."
Eli jos hoidat lapset hyvin, yrität (muka) viedä lapset perheeltä. Ja vaikka ero olisi tapahtunut vuosia ennen sinua ja vielä vaimon tahdosta, niin isin olet joka tapauksessa lapsilta vienyt.
Näin se vain on (tällä palstalla).
vihdoinkin jonkun omaatuntoa kolkuttaa...!
Siis kenen omatunto kolkuttaa???
"mUtta on kettumaista yrittää viedä toiselta perheeltä lapset vain sen tähden, että on jo isin lapsilta vienyt."
Selvennäs tuota "isin lapsilta vienyt"-osiota. Onko kyse siitä,että:
A. Nainen on houkutellut isin salasuhteeseen entisestä liitosta ja mies jätti vaimonsa?
B. Nyx ja isi ovat rakastuneita toisiinsa? Se ei kuule tarkoita, että on keneltäkään isiä varastanut.
Ei kukaan kenenkään lapsia varastaa halua, se on vain inhimillinen äidinpelko.
joutui kyllä tosissaan opettelemaan mitä on elämä leikki-ikäisten lasten kanssa!:D Hän ensin katseli lähinnä sivusta miten minä toimin lasteni kanssa, ja pikkuhiljaa hivuttautui porukkaan mukaan. Olisin vetänyt korville ja paiskannut ulos, jos olisi heti ryhtynyt perheen päätä leikkimään:D
Hänen sanojaan lainaten:
Lapsettomana ihmisenä ei ole niin helppoa yhtäkkiä ryhtyä "lapselliseksi"! Me lastemme vanhemmat kuitenkin ns. kasvamme vanhemmuuteen lapsen odotuksen ja syntymän myötä ja olemme lapsen elämää ihmettelemässä alusta saakka. Kun uusi aikuinen astuu kuvioon mukaan, hän varmasti kokee vaikeammaksi aikuisen rooliin asettumisen, kun joku muu on jo tätä lasta omalla tavallaan kasvattanut ja hoivannut.
Ja on haastavaa miettiä oma suhtautuminen lapsiin, ettei ole liian läheinen/etäinen jne..
Kun jokaisessa perheessä on kuitenkin omat systeeminsä, ei meillä lapsia hoideta niinkuin naapurissa. Ja sinun kokemuksesi lastenhoidosta ei välttämättä tarkoita, että olisit ihanne puolivanhempi juuri minun tai naapurin lapsille;D Siis korjaan, et varrmasti ole täysin tietämätön perhe-elämän kuvioista, mutta meillä kaikilla on ne OMAT kuviot, joihin uuden pitää sitten koittaa itsensä sovittaa. Eikä toisin päin.
Minä en oleta että joku haluaisi viedä lapseni, ehei, mutta pari kertaa on tullut olo, että joku yrittää soveltaa omia juttujaan omiin lapsiini, ja siitä minun ei tarvitse tykätä!
mieheni lapset ovat meillä joka on myös minun kotini niin siellä sovelletaan minun sääntöjäni tykkäsipä siitä lapsen vanhemmat tai ei. Nämä lapsiperheen omat kuviot kun eivät aina ole minun mieleen vaikkei minulla ole mitään kokemusta lastenhoidosta.
Mulla ei ole aikomustakaan sovittaa omia periaatteitani mieheni entisen perheen mallin mukaan vaan juuri toisinpäin. Nyt varsinkin koen tärkeäksi saada omat periaatteeni käyttöön kun saan oman lapsen. Koen sen omaksi oikeudekseni olipa lapsi tottunut ihan muuhun kotonansa. Meillä ei esim. yökitä ruokapöydässä enää sen jälkeen kun oma lapseni on siinä syömässä. Talossa talon tavoilla siis.