Ajattelinpa minäkin kertoa omista vauvatoiveistani.
Eli,yritystä on takana melkein kaksi vuotta,tuloksetta.Viime joulukuussa tehtiin laparoskopia,jossa todettiin,että toinen munatorvi on jostakin syystä tukossa.Eli mahdollisuus raskauteen "puolittui". Ensi kuussa menen taas laparoskopian tehneelle gynekologille,jos saisi vaikka jonkun lääkityksen avuksi...
Joka ikinen kuukausi sitä jaksaa olla yhtä optimistinen; että josko NYT olisi tärpännyt. Monenlaista on päässä pyörinyt,että mitä sitten,jos vaavaa ei tulekaan...Siihenkin ajatukseen on pikkuhiljaa tottunut,ehkä meille ei enempää lapsia olekaan tarkoitettu,jospa elämällä on meitä varten muita suunnitelmia... Meillä on siis 2 lasta,molemmilla oma,onneksi ovat edes he.Siksipä en alennukaan enempiä valittamaan tästä,onhan useita pareja,joille ei suoda sitä yhtäkään. :( No,jos vielä niillä lääkkeillä kokeilisi,se olkoon viimeinen keino,sitten alkaa toisenlaisten asioiden suunnittelu,jos ei vieläkään vaavaa tule. Elämä jatkuu kaikesta huolimatta,vaikka perheemme jäisi nelihenkiseksi,mutta äidin sydämessä asustaa aina se oma rakas pieni muru,joka ei saanut syntyä.
Tämä nyt oli vaan tällainen "purkaus",joka kummasti helpotti oloa. Minä tiedän,että on olemassa paljon kohtalotovereita,heitä,jotka toivovat viikosta viikkoon,kuukaudesta toiseen,vuosi vuodelta enemmän...Voimia teille kaikille! Ehkä vielä joskus...ehkä...toivottavasti.
Eli,yritystä on takana melkein kaksi vuotta,tuloksetta.Viime joulukuussa tehtiin laparoskopia,jossa todettiin,että toinen munatorvi on jostakin syystä tukossa.Eli mahdollisuus raskauteen "puolittui". Ensi kuussa menen taas laparoskopian tehneelle gynekologille,jos saisi vaikka jonkun lääkityksen avuksi...
Joka ikinen kuukausi sitä jaksaa olla yhtä optimistinen; että josko NYT olisi tärpännyt. Monenlaista on päässä pyörinyt,että mitä sitten,jos vaavaa ei tulekaan...Siihenkin ajatukseen on pikkuhiljaa tottunut,ehkä meille ei enempää lapsia olekaan tarkoitettu,jospa elämällä on meitä varten muita suunnitelmia... Meillä on siis 2 lasta,molemmilla oma,onneksi ovat edes he.Siksipä en alennukaan enempiä valittamaan tästä,onhan useita pareja,joille ei suoda sitä yhtäkään. :( No,jos vielä niillä lääkkeillä kokeilisi,se olkoon viimeinen keino,sitten alkaa toisenlaisten asioiden suunnittelu,jos ei vieläkään vaavaa tule. Elämä jatkuu kaikesta huolimatta,vaikka perheemme jäisi nelihenkiseksi,mutta äidin sydämessä asustaa aina se oma rakas pieni muru,joka ei saanut syntyä.
Tämä nyt oli vaan tällainen "purkaus",joka kummasti helpotti oloa. Minä tiedän,että on olemassa paljon kohtalotovereita,heitä,jotka toivovat viikosta viikkoon,kuukaudesta toiseen,vuosi vuodelta enemmän...Voimia teille kaikille! Ehkä vielä joskus...ehkä...toivottavasti.
Vastaukset 1
Vanhimmat
petytään..
kahden lapsen äiti, joten ei sinänsä valittamista.
mutta vuosi nyt yritetty tätä kolmatta. ei kuulu ei näy, ja joka kuukausi saa pettyä, itkeä ja turhautua.