BED. Olin luullut, että pääsin siitä jo yli. Monia kuukausia takana, kun en ahminut. Kuukausi takana, kun en itseasiassa edes miettinyt koko asiaa. Minulla meni todella hyvin - tunsin itseni niin voimakkaaksi, kun huomasin että en ole ahminut aikoihin.
Mutta tänäaamuna, kuin salamana, se iski. Ei hitto. Kuinka pettynyt olenkaan itseeni.. Huh. Se himo ruokaan vain iski. Yritin olla huoneessani, olla miettimättä, mutta koko ajan mielessä pyöri vain ruoka ja kaikki mitä keittiöstä löytäisin suuhuni. Lopuksi, en pystynyt sille taaskaan mitään. Juoksin keittiöön ja sorruin.
Vedin ruisleipiä, kiisseliä, marjoja, lettuja, keksejä, nuudelia, pilttejä, leivonnaisia, suklaamysliä ja join mehua monta, monta, monta lasillista. Lopuksi olo oli niin täynnä että en päässyt ylös lattialta. Vatsa turvoksissa, paha olo. Taas, EPÄONNISTUIN. Siinä istuin, typeränä, naurettavana, sairaana ja pahoinvoivana. Kadutti niin.
Ja kun en osaa edes oksentaa. Ja vaikka osaisin, mitä se auttaisi? Uusi sairaus toisen perään. Siitä alkaisi uusi helvetillinen kierre.
Olen niin pettynyt itseeni. Miten voi ihminen olla näin heikko.
Ja typerintä tästä tekee se, että olin ollut hereillä naurettavat 20 minuuttia. Kaloripitoinen aamupala, ellen sanoisi.
Olen niin epäonnistunut ihmisenä.
Mutta tänäaamuna, kuin salamana, se iski. Ei hitto. Kuinka pettynyt olenkaan itseeni.. Huh. Se himo ruokaan vain iski. Yritin olla huoneessani, olla miettimättä, mutta koko ajan mielessä pyöri vain ruoka ja kaikki mitä keittiöstä löytäisin suuhuni. Lopuksi, en pystynyt sille taaskaan mitään. Juoksin keittiöön ja sorruin.
Vedin ruisleipiä, kiisseliä, marjoja, lettuja, keksejä, nuudelia, pilttejä, leivonnaisia, suklaamysliä ja join mehua monta, monta, monta lasillista. Lopuksi olo oli niin täynnä että en päässyt ylös lattialta. Vatsa turvoksissa, paha olo. Taas, EPÄONNISTUIN. Siinä istuin, typeränä, naurettavana, sairaana ja pahoinvoivana. Kadutti niin.
Ja kun en osaa edes oksentaa. Ja vaikka osaisin, mitä se auttaisi? Uusi sairaus toisen perään. Siitä alkaisi uusi helvetillinen kierre.
Olen niin pettynyt itseeni. Miten voi ihminen olla näin heikko.
Ja typerintä tästä tekee se, että olin ollut hereillä naurettavat 20 minuuttia. Kaloripitoinen aamupala, ellen sanoisi.
Olen niin epäonnistunut ihmisenä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Paranemisprosessiin kuuluvat repsahdukset. Älä sure, ei taatusti hienosti alkanut paranemisesi tuohon tyssää. Mutta tottakai on kurja olo. Itse paranin bulimiasta mutta se vei kaksi vuotta. Oksennuskerrat vähenivät vähitellen ja loppuivat sitten kokonaan.
Oletkin kai jo tehnyt itseanalyysia siitä, mikä nuo ahmimiskohtaukset ehkä voi laukaista?
Voi kun mä ymmärrän sua niin hyvin..
Mä kanssa olin jo pääsevinäni eroon tuosta sairaudesta, tai ainakin saaneeni sen jotenkin haltuun, kunnes viikko pari sitten huomasin sen ajatuksen valtaavan taas. Ei pysty ajatella mitään muuta kuin ruokaa. Ihmissuhteet kärsii. Se on ahimista, syömättömyyttä, ahmimista. Ahmimista siihen pisteeseen kun ei pysty liikkua enää. Silmät vuotaa vettä ja sitä on ihan valmis mihin tahansa että se loppuisi. Että pääsisi eroon siitä. Apua en ole hakenut, koska tuntuu säälittävältä ettei iso ihminen osaa syödä. Enkä tiedä edes mistä sitä apua hakisin.
Miten meni loppupäivä? Menikö kokonaan ahmiessa, paastotesa vai pohjalla?
ihan vaan joku kemiallinen riippuvuus.
"Olen niin epäonnistunut ihmisenä."
Eikä mikään henkimaailman juttu, kuten kuvittelet. (Anorektikot taitaa kuvitella, että he hallitsevat syömistään, kun asia on täsmälleen päinvastoin.)
Vaikuttaa muuten teikäläisen ruokavalio varsin hiilihydraattipitoiselta. Onkohan nyt ihan varmaa, että kaikki ruoka kykenee aiheuttamaan sen oikosulun siellä aivoissa? Olisiko joulukinkku maistunut?
Meikäläisellä ei muuten edes ole noin paljoa ruokaa keittiössä. Vai menikö siinä koko perheen ruoat. Vai oliko teikäläinen tiedostamattaan valmistellut sinne keittiöön kunnon puitteet kohtaukselle hyvissä ajoin.
Hmm. Luulisi, että tuollaiseen kohtaukseen olisi joku ruosta saatavan mielihyvän aivoissa blokkaava lääke olemassa. Samantapainen, mitä käytetään alkoholisteille.
Mietipä missä järjestyksessä tuhosit ruoan. Oliko sokeriset ja tärkkelyspitoiset ensimmäisenä? Ne vaikuttavat nopeimmin aivoihin.