Kahvikuppi vaihtaa väriä ja muotoa päivittäin. Siinä se on, kiertää outoa rataa pöydän reunoja mukaillen. Joskus on hetki, että kuppia ei näy. Oloni on orpo ja eksynyt, koditon. Tuota kestää korkeintaan tunnin pari, kunnes tyhjä pöytä vetää pinnalleen sotkuisen ystävänsä.
Appelsiinejä ja mandariineja energisen oransseina keskitalven viileydessä. Pala ikuista kesää, paitsi kesälläkin mandariineista tulee jouluolo. Joskus appelsiinit saavat seurakseen muutaman omenan, mutta omena eivät tunne lautasta kodikseen ne häipyvät siitä pikimmiten. Banaanit taas, toisinaan ne vilahtavat lautasen kautta ahnaisiin suihin, mutta jos päällimmäisen keltaisen hedelmän pintaan ilmestyy musta piste, se on kuin ruttomerkki. Ohikulkijat jättävät lautasen rauhaan. Kunnes hedelmät pehmenevät ja vaihdetaan uusiin, ehkä uuteen astiaankin jottei tauti leviä.
Kaukosäädin, näppäimet kaksi ja kolme eivät toimi. Turha etsiä tietoa teksti tv:stä, kenenkään hermot eivät riitä sadan painalluksen sarjaan jotka tarvitsee päästäkseen sivulle 299 joko 199:stä tai 400:sta. Parempi unohtaa koko palvelu, onneksi joku viisas on ohjelmoinut aikojen alussa sivun 320 muistiin punaisen napin taakse, näkee mitä tv:stä näkyy nyt ja seuraavaksi.
Metrin mittainen ellipsinmuotoinen pöytä, valkeaksi maalattu, alkuperäinen koivupinta oli naarmuinen ja ikuisen nuhruinen. Vaikkei pintaa juuri pääse ihailemaan, loppuun kaluttujen klassikoiden, lasten piirustusten ja cd- koteloiden alla, valkea se on. Lukuun ottamatta kahvikupin jättämiä askelkuvioita, valssia tanssien nuo siniset, keltaiset, ruskeat, nalle ja lehmäkuvioiset astiat jättävän merkkinsä missä sattuvat seisahtumaan.
Appelsiinejä ja mandariineja energisen oransseina keskitalven viileydessä. Pala ikuista kesää, paitsi kesälläkin mandariineista tulee jouluolo. Joskus appelsiinit saavat seurakseen muutaman omenan, mutta omena eivät tunne lautasta kodikseen ne häipyvät siitä pikimmiten. Banaanit taas, toisinaan ne vilahtavat lautasen kautta ahnaisiin suihin, mutta jos päällimmäisen keltaisen hedelmän pintaan ilmestyy musta piste, se on kuin ruttomerkki. Ohikulkijat jättävät lautasen rauhaan. Kunnes hedelmät pehmenevät ja vaihdetaan uusiin, ehkä uuteen astiaankin jottei tauti leviä.
Kaukosäädin, näppäimet kaksi ja kolme eivät toimi. Turha etsiä tietoa teksti tv:stä, kenenkään hermot eivät riitä sadan painalluksen sarjaan jotka tarvitsee päästäkseen sivulle 299 joko 199:stä tai 400:sta. Parempi unohtaa koko palvelu, onneksi joku viisas on ohjelmoinut aikojen alussa sivun 320 muistiin punaisen napin taakse, näkee mitä tv:stä näkyy nyt ja seuraavaksi.
Metrin mittainen ellipsinmuotoinen pöytä, valkeaksi maalattu, alkuperäinen koivupinta oli naarmuinen ja ikuisen nuhruinen. Vaikkei pintaa juuri pääse ihailemaan, loppuun kaluttujen klassikoiden, lasten piirustusten ja cd- koteloiden alla, valkea se on. Lukuun ottamatta kahvikupin jättämiä askelkuvioita, valssia tanssien nuo siniset, keltaiset, ruskeat, nalle ja lehmäkuvioiset astiat jättävän merkkinsä missä sattuvat seisahtumaan.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Joku tyyppi sanoi joskus jostain mun tekstistäni näin: "Tekstistä puuttui naimisen räime."
Ihmettelin pitkään mitä asentoa kyseinen kuvajainen tarkoitti, mutta lopulta älysin sen... luettuani räimeet tästä.
Sun testistä puuttuu sielu. Se ei elä. Vaikka kirjoitatkin elämästä kuvaamalla kuppeja ja nuhruisia bantskuja, niin siltikään teksti ei radikaalisti pane keskellä arjenvalkoiseksi maalattua keittiönpöytää. Tällä en tarkoita sitä, että kuvaamalla epäsuorasti tyhjää elämää, siihen ei saataisi näillä keinoin luotua elämää.
Minusta tästä puuttuu raivo... tai pettymys, jokin inhimillinen tunne tai ekstriimi, jottei kaikki näyttäisi siltä kuin banaani kirjoittaisi epä-esseen siitä miten vittumoista on kun joku ei siedä täpliä sen makean sisuksen sadetakissa.
Oli suoraan sanoen hätkähdyttävää, että kaksituhatluvulla joku ihminen vielä pohdiskelee teksti-tv:n epälukutaitoa. Minun täytyi mennä ja koettaa, jotta muistaisin mistä joskus ammoin suutuin ja heitin tv:n hajalle kapulalla. Asia ei ollut muuttunut miksikään. Siinä mielessä aihevalinta oli järjettömyydessään suorastaan nerokas: Millä muulla keinoin voi tyhjyyttä kuvata niin hyvin kuin teksti-tv:llä ja sen tarjoamalla ohjelmatarinalla.
Koko tarinasi päätepiste on tuo ellipsi. Ellipsi on mystinen muoto. Ellipsi on orbitti ja ratakaari ja universaali muoto. Ellipsi on luonnollinen tila, kuin vankila josta ei pääse millään keinoin ulos.
Näin tarinasi päättyy kosmisiin tanssiaskeliin tähtitaivaalla, planeettojen vöiden, kvasaarien ja ikuisten välimatkojen päähän lukijasta kiertämään omituista rataansa kuin verbaalinen asteroidi.
Kokolailla: tyhjyyden toivomus täydellisyyden tilalle.
Kiitän lukukokemuksesta. Siirryn katselemaan televisiota.