apua- vinkkejä

Minulla tämä homma meni niin että kumppanini itse ikään kuin päätteli asian.Laitoin meinaan suhteemme hetkeksi katkolle kun minun piti selvittää tunteeni erästä naista kohtaan.Tapauksen jälkeen emme puhuneet asiasta pitkiin aikoihin mitään kunnes tämä nainen johon silloin olin ihastunut,jatkoi kaikesta huolimatta yritystään saada minut itselleen.Silloin poikaystäväni kysyi minulta että olenko hetero vai mikä olen.Silloin myönsin hänelle että en ole täysi hetero.Tähän hän tokaisi että rakastaa minua aivan samalla tavalla ja että olen aivan yhtä ihana kuin ennenkin:)Olen niiiiiin helpottunut että olin hänelle rehellinen.Ja minä kun luulin etten koskaan voi sellaista asiaa kumppanilleni kertoa.

Sinun kannattaa ihan vain suoraan kertoa miten asia on.Aloita vaikka hienovaraisesti vihjailemalla jotain siihen liittyvää jos vaikka esim.TV:stä tulee silloin joku sellainen ohjelma tai vaikka että olet lukenut jonkun artikkelin jostain tai jotain.Jos et siis uskalla hänelle ihan suoraan päin naamaa täräyttää että hei,minä olen muuten sitten bi;)Uskoisin että kumppanisi ottaa asian hyvin.Yleensä miehet(mitä olen kuullut)ovat ottaneet asian ihan aikuismaisesti.Lykkyä tykö ja kerro toki että miten siinä sitten kävi.Ja vielä loppuun,mitä vähemmän asian kertomista lykkäät,sen parempi!:)

.. on käsillä, älä hukkaa sitä! Pääasia on että kerrot rehellisesti rakastetullesi kuka ja mikä olet. On Teidän yhteinen etunne, että olet rohkea ja avoin juuri tässä elämäntilanteessa. Omasta kokemuksestani voin sanoa, että mitä myöhäisemmäksi kaapista tulon jättää, sitä vaikeampaa se on Sinulle ja puolisollesi - vielä syntymättömistä lapsistanne puhumattakaan.

Mielestäni kannattaa olla rehellinen ja kertoa omasta suuntautuneisuudestaan ennen sitoutumista.
Poikaystävä voi sitten itse päättää, kuinka sinuun suhtautuu. On paljon ikävämpää, että asia paljastuu myöhemmin, silloin toinen tuntee itsensä petetyksi.

tuutikki2205

Meillä tilanne oli lopulta aika helppo. Olimme tuohon aikaan hyvin läheisiä toisillemme ja toisaalta samalla vielä tutustumassa toisiimme - ts. suhteen tilanne oli sellainen, että halusimme jatkuvasti tietää toisistamme lisää. Joskus sitten tuli eteen kysymys "kerro minulle itsestäsi jotain sellaista mitä en vielä tiedä ja jota kovin moni muukaan en tiedä". Sanoin miehelle, että tosiaan on jotain sellaista tärkeää, mutta että minua pelottaa kertoa sitä hänelle, kun en tiedä, kuinka hän siihen suhtautuu - pitääkö minua aivan eri ihmisenä kuin ennen, kokeeko tulleensa petetyksi, pitääkö hän tällaista suuntautumista ylipäänsä aivan kamalana (tosiaan en tiennyt sitä, mieheni vitsailee aiheesta välillä niin, että voisi käsittää väärin) ja ennen muuta, lakkaako hän pitämästä minua naisellisena.

Yllätys oli täydellinen. Mieheni ei voinut uskoa, etten ollut kertonut hänelle tällaista asiaa aiemmin, hänestä se oli kerta kaikkiaan upeaa, teki minusta hänen silmissään entistäkin viehättävämmän ja tavoittelemisen arvoisen.

Toivon kaikkea hyvää sinulle suhteeseesi ja rohkeutta rehellisyyteen!

Ilman muuta kannattaa kertoa totuus itsestäsi. Jos et kelpaa hänelle biseksuaalina, et kelpaa hänelle sinuna.

Oma mieheni ajattelee minusta vähän siihen tapaan, että kiinnostukseni naisiin yhdistää meitä. Hänen on helppo ymmärtää, että nainen on minusta ihana, kun se on hänestäkin. Pikemminkin hän ihmettelee, mitä näen miehissä ;) Mutta on tietysti onnellinen siitä, että minussa on tällainen käsittämätönkin ominaisuus... muutenhan emme olisi yhdessä.

kaikille!! Nyt on hirmusen paljon enempi uskallusta kun vain se riittäs vielä viikonloppuun:)Aion uskaltaa en voi muuta. Kiitos!

Kerrothan meillekin, kuinka meni?