että huolehtii hirveästi läheisistään ja heidän terveydestään tai tekemisistään? Minulla tämä on lähinnä nykyään pakkomielle, johon ei ole oikein järkiperusteita. Olen koko ajan hädissäni, että jollekin tapahtuu jotain. Itsestäni en niinkään ole huolissani. As-diagnoosi on.
Esiintyykö kenelläkään teistä muista asseista
sellaista,
3629
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
vanhemmiten ei ole ollut muutakuin matkoilla - kun itse tai perheenjäsen matkustaa...
Muistan huolehtineeni lapsena aivan mielettömästi läheisteni puolesta, varsinkin äidin. Hän tuli töistä myöhään illalla, ja minulla oli aina valtava pelko, joutuisiko hän onnettomuuteen pimeässä ja liukkaalla kelillä. Nykyään tämä on aika lailla vähentynyt (olen 19-vuotias), mutta toisinaan alan murehtia täysin turhia. Minäkään en ole koskaan osannut pelätä omasta puolestani. En ole siis saanut vielä diagnoosia, mutta kaikki oireeni sopivat Aspergerin syndroomaan.
... tosin ei omalta kohdaltani.
Olen kuullut joillain asseilla esiintyvän tuollaista, tosin lukemani ja kuulemani perusteella liittäisin sen AD/HD:hen.
Isoäidilläni on pakonomainen tarve hallita kaikkea ympärillään olevaa. Kun asuin hänen luonaan, hän käytännössä katsoen käveli perässäni kommentoiden tekemisiäni. Hän käyttäytyy muutenkin lapsellisesti ja äkkipikaisesti. Toisten jälkien siivoamista lukuunottamatta hänellä on vaikeuksia ylläpitää järjestystä ja yhdenmukaisuutta.
Kerron tämän siksi, koska suvussamme on paljon poikkeavaa käyttäytymistä. Uskon myös isoäidin käyttäytymisen saattavan johtua lievästä AD/HD:stä. (Minulla ei ole virallista diagnoosia, mutta oireeni sopivat parhaiten Aspergerin oireyhtymään.)