Mikähän minussa mahtaa olla vikana. Sosiaaliset tilanteet sekä ulkona/kaupungilla liikkuminen ovat minulle todella vaikeita asioita. Saatan säpsähdellä ihan omituisesti sekä tunnen että koko ruumiini saattaa täristä välillä. Tuntuu että ihmiset tuijottaa sekä on vaikea hakea kohdetta jonne katsoa. Itsetuntoni on ihan ok, ei mikään älyttömän hyvä kuitenkaan. Kaverin kanssa liikkuessa en yleensä tunne mitään tällaista, yksin liikkuessa miltei aina.
Onko muilla samanlaisia tuntemuksia, hyvät vinkit tällaisesta poispääsemiseen olisivat kullan arvoisia minulle!
Onko muilla samanlaisia tuntemuksia, hyvät vinkit tällaisesta poispääsemiseen olisivat kullan arvoisia minulle!
Vastaukset 7
Vanhimmat
On niitä meillä muillakin, jos helpottaa !
Olen kauan kärsinyt tuollaisista, välillä pahempaa ja nyt viime aikoina tosi pahoja jo välillä.
Minä luulen, että siitä ei yksin selviä. Tahdonvoima ei ole se, joka siinä toimii. Jos jaksat, mieti ja tutustu vaikkapa kirjojen kautta ihmisen aivojen toimintaan, siis ajatustasolla. Negatiivisuus ja pelot ruokkivat itseään, kierre on valmis.
Rentoutusharjoitukset ja suggestiot voivat auttaa. Kannattaa kokeilla ja keskusteluterapiaa myös. Ehdottoman tärkeää on se, että ei rupea laistamaan, mutta siinäpä se onkin. Jos tulee elämässä muutoin vaikeampi tilanne, joka vie voimat, silloin ei enää riitä voimia tähän ongelmaan. Jos nämä keinot ei auta, lääkkeethän on hyvä vaihtoehto. Sen olen viimeaikoina itse todennut, vaikka olinkin erittäin lääkevastainen hyvin pitkään. Älä jää yksin tämän asian kanssa, puhu ihmisille.
Tsemppiä !
Opettele rentoutumaan esim. kuuntele musiikkia, tee jotain sellaista, mistä eniten pidät, jotta saat ajatukset välillä muualle. Kaverin kanssa voisit jutella näistä ongelmistasi. Sekin voi auttaa, kun ei ole yksin niiden kanssa ja voi jakaa murheet toisen kanssa.
Kokeile magnesiumkalkkivalmistetta iltaisin 2 puristetta ennen nukkumaanmenoa. Se rentouttaa lihakset ja on hyvä sydämelle sekä hermostolle.
Pillerit reseptillä vasta vihon viimeinen vaihtoehto.
Niin kannattaa toki kokeilla kaikkea mahdollista. Mutta 20 vuoden kokemuksella sanon vaan, että liian sisukas ei kannata olla. Tämä on minun neuvoni ja perustuu omakohtaiseen kokemukseen. Tiedän, miten vaikeaksi kimpuksi tilanne voi mennä. Joten ainakin tie auki, ettei tarvitse sitten, kun hätä on suurimmillaan jäädä kotiin nurkkaan, kun ei enää pääse lääkärillekään.
Siispä ajoissa hoitoon, terapiaan, mitä se nyt sitten onkin. Ja avoimuutta, sekin helpottaa. Ja sanonpa, ettei niitä pillereitäkään tarvitse pelätä, jos muut keinot on käytetty.
Itse tämän ongelman kokeneena sanoisin, että ei se pillereiden syönti sittenkään tee ihmisestä huonompaa. Sellainen ajatus oli minullakin. Eikä sellainen, joka ei syö niitä, ole sitten parempi. Jokaisen vaiva on omanlaisensa ja nämä neuvot täällä sen mukaisia. Parempi luottaa omaan arvostelukykyyn, mutta niin, että ottaa asioista selvää ja keskustelee ammattilaisten ja lähipiirin kanssa. Minulla on heistä positiivista sanottavaa vain. Ei tyrkytetty pillereitä, mutta kerrottiin, että se vaihtoehto on olemassa, jos liian tiukille joutuu. Sekin helpotti jo, tieto siitä, että on olemassa keino.
Menet reippaasti lääkärille otat Cipralex reseptin ja katso kahden viikon päästä sä voit laittaa kaiken sen jännittämiseen kuluttamas hyödyttömän energian oikeisiin asioihin.
kävin eilen aurorassa sain ton cipralex reseptin 10mg yksi päivässä(aluksi puolikas), niin kysyisin että millonka nää suunnilleen auttaa siihen perkuleen moisiin pelkoihin?, ja sitten näitten pitäs auttaa myös masennukseen?, mistä se ahdistus ja pelko on ilmeisesti peräisin(?), ja oisko asiallista pyytää vaikka toinen viikko sairaslomaa vielä?, kun sittenkun olisin menossa kouluun olisin syönyt näitä lääkkeitä vasta 4päivää sillä oikealla annostuksella, ja en usko että se olo on jo silloin semmonen että pystyn edes astumaan junaan. anteeksi jos kysyn tyhmiä!
Keskitätkö kaiken huomiosi tekemisiisi joten et pysty kontrolloimaan itseäsi täysin ? Tuosta mitä sanoit että on vaikea katsoa, kannattaa miettiä olisiko näössä kenties jotakin vikaa. Itselläni oli juuri samanlainen vika mutta se korjaantui kun kävin silmälääkärissä, en tahtonut katsoa ketään koska silmäni verestivät ja väsyivät, joka johtuikin lopulta likinäöstä. Luulin itsekkin aluksi että se olisi johtunut peloista, muttei sittenkään. Terkkarin näkötesti oli täyttä soopaa ainakin minun tapauksessani, jos tuntuu että silmissä vikaa niin aika vaan silmälääkärille.
Moi!
Ota yhteys terveyskeskukseen tai suoraa mielenterveystoimistoon.