kyllä se asia on nyt niin, että en pahemmissa painajaisissakaan ole ollut näin järjetön, kuin nyt olen. Ei saa nukutuksi, ei saa syödyksi, ei ei ei ei ei.... arrgh! Hulluksihan tällä menolla tulee! Mitään muuta aivotoimintaa ei pienoisessa punaisessa päässäni enää liiku kuin sinä ja tuskainen tunne siitä, että missä olet ja mitä ajattelet, mitä sanot ja mitä teet...
Toisinaan kasvoillani on kaiken kattava ääliömäinen lasittunut korvasta korvaan ulottuva hymy, kun ajattelen sinua ja mitä olet tehnyt tai sanonut. Ei ei tätä ei todellakaan jaksa enää kauaa! Anna mun elämä takaisin! Minne sen piilotit? Nyt kuules täytyy tapahtua jotain tai kohta pääsen tutustumaan paikalliseen hoitolaitokseen :o/
Juu, että mitäpä jos kumpainenkin ottaisi huomenna lusikan (?) kauniiseen käteen ja yritettäisiin saada jotain aikaiseksi ennen kun järki menee lopullisesti, eikös jookos,kookos katsos kun mun lapsetkin tarvitsee vielä äitiään joka olisi kutakuinkin järjissään :o)
no hope sä et nyt tänne eksy, koska muuten mä saattaisin olla hieman nolo... =D tai älä ainakaan myönnä sitä :o)
Toisinaan kasvoillani on kaiken kattava ääliömäinen lasittunut korvasta korvaan ulottuva hymy, kun ajattelen sinua ja mitä olet tehnyt tai sanonut. Ei ei tätä ei todellakaan jaksa enää kauaa! Anna mun elämä takaisin! Minne sen piilotit? Nyt kuules täytyy tapahtua jotain tai kohta pääsen tutustumaan paikalliseen hoitolaitokseen :o/
Juu, että mitäpä jos kumpainenkin ottaisi huomenna lusikan (?) kauniiseen käteen ja yritettäisiin saada jotain aikaiseksi ennen kun järki menee lopullisesti, eikös jookos,kookos katsos kun mun lapsetkin tarvitsee vielä äitiään joka olisi kutakuinkin järjissään :o)
no hope sä et nyt tänne eksy, koska muuten mä saattaisin olla hieman nolo... =D tai älä ainakaan myönnä sitä :o)
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ihan kuin olisi omat ajatukset kyseessä vaikka
en olekkaan punapää, nainen tahi ole lapsia.
Olisi vain pitänyt jatkaa hiljaa olemista niin ei olisi alkanut pyörimään päässä. oh well.
Sen mitä kylvää pitää myös niittää :I
kyllä se näin on, että toisinaan olisi hyvä myöskin oppia olemaan hiljaa... mutta niin sanopa se minulle. Yleensä sen tajuaa vasta liian myöhään. No mutta päivä on taas uusi ja uudet kujeet. Valitettavasti ne meni jo minun suunnitelmien vastaisesti päin mäntyä heti aamusta... no tää on elämää ja aina ei voi voittaa ei edes joka päivä... Pitää vaan asennoitua tämän hetkiseen tilanteeseen ja siihen että elää tämän hetken nauttien siitä mitä on. Se on itsestään kiinni minkälaisena tämänkin hetken näkee. Alunperin tekemäni suunnitelmat tämän päivän osalle eivät toteutuneetkaan, mutta nyt on uusien suunnitelmien ja uusien tuulien aika joten otanpa taas järjen "käteen" ja alan elämään tätä päivää... :o) Oikein suloista ja mukavaa päivää kaikille muillekkin joilla se järki kulta aina tuppaa hukkumaan, jonkun söpöläisen matkaan.
Niin ja sinulle joka et toivottavasti :o) lue tätä, en pääse nyt sitten tänään sinne...ainakaan aamupäivällä...
oliskin aina niin helppoa. Mutta kun ei se kaikilta luusereilta vaan onnistu. Joo, eletään vaan kaikesta huolimatta sellaista suloista ja oikein pörröisen pinkkiä söpöpäivää vaan tänäänkin. Juuh!
Tottakai mulla on asennevamma, en kai tätä vastinettä muuten kirjoittaisi. Joku toinen voisi sanoa sitä realismiksikin. Tai kolmas turhan järkeilyksi. Ja missäs välissä pitäisi vielä nauttia ja mistä? Voisiko joku minua viisaampi kertoa senkin? Mä en nimittäin osaa elää, jollei joku heitä tänne hyvää vinkkiä.
Tahtoo pinkit rillit! Ei täällä muuten kauaa jaksa :) mä haluan olla niin kovasti olla yksi teistä ihkuilijoista. Jooko?
hmmm... en sitä tarkoittanutkaan, että elämän pitäisi olla aina pinkkiä ja ihanaa. Tottakai meillä jokaisella tulee vastoinkäymisiä ja saattaa tuntua, ettei jaksa tarpoa eteenpäin. Mutta ei saa jäädä tuleen makaamaan! Jos alkaisin voivottelemaan omaa elämääni, niin kai sitä väkisinkin masentuisi. Ei, olen päättänyt että en siihen leikkiin enää ala vakava masennus takana, joten tiedän mistä puhun... Tiedän myös, että jos tällä hetkellä olisin samassa tilanteessa (masentunut) en todennäköisesti näin ajattelisi, mutta olen päättänyt että eteenpäin menen ja opettelen kuuntelemaan myös itseäni ja omia voimavarojani. Jokaiselle meistä tulee niitä epätoivon hetkiä, jolloin mikään ei suju ja tuntuu että kaikki seinät kaatuu päälle. Uskon että näihin tilanteisiinkin on jokin ulospääsy ja ratkaisu, kaikki ei aina tapahdu samalla hetkellä, mutta pikkuhiljaa ja askel kerrallaan voi opetella kävelemään.
Heitän sen perusnegatiivisuuden nurkkaan ja alan opetella iloitsemaan niistä pienistäkin asioista, joita minulle on suotu. Tämä siis minun vinkkelistä katsottuna...
ps. en minäkään omista pinkkejä laseja, mutta itse teen valintani.