Kärsimme muijani kanssa vuosikausia naapureiden kakaroiden metelistä. Kersat juoksivat yläkerrassa, seinänaapurissa ja alakerrassa ja pitivät sietämätöntä paukutusta illat ja aamut pitkät. Mitta oli kutakuinkin täynnä ja aina välillä muutimmekin rauhallisemman asunnon toivossa. Valitimmekin metelistä - tuloksetta tosin.
Sitten onni potkaisi, ja saimme perheenjäsenen. Vuoden päästä syntyi toinenkin. Katraan hoitamiseen menee kaikki energia, ja kun vihdoin saamme molemmat nukkumaan, nukahdamme itsekin väsyneinä kuulematta lainkaan, mitä naapurissa tapahtuu. Omat muksumme vievät niin paljon aikaa/energiaa, ettemme edes huomaa muiden touhuja. Toisaalta taas ymmärrämme paremmin, jos jostain kuuluu pallon pompotus tai kiljuminen.
Näin se vaan taitaa olla (kuten Poseidon aikanaan sanoi), että "jos et voi voittaa vihollisiasi, voit aina liittyä heihin".
Seinänaapurimme ovat tosin toista mieltä. He paukuttavat seinään ja patteriin ja ovat käyneet motkottamassa aiheuttamastemme metelistä. Ehkä heidänkin kannattaisi harkita lapsen tekoa?
Se on kyllä sanottava, ettei näissä uusissakaan (rv. 2004) taloissa ole minkäänlaista äänieristystä. Mutta se on toinen juttu se.
Sitten onni potkaisi, ja saimme perheenjäsenen. Vuoden päästä syntyi toinenkin. Katraan hoitamiseen menee kaikki energia, ja kun vihdoin saamme molemmat nukkumaan, nukahdamme itsekin väsyneinä kuulematta lainkaan, mitä naapurissa tapahtuu. Omat muksumme vievät niin paljon aikaa/energiaa, ettemme edes huomaa muiden touhuja. Toisaalta taas ymmärrämme paremmin, jos jostain kuuluu pallon pompotus tai kiljuminen.
Näin se vaan taitaa olla (kuten Poseidon aikanaan sanoi), että "jos et voi voittaa vihollisiasi, voit aina liittyä heihin".
Seinänaapurimme ovat tosin toista mieltä. He paukuttavat seinään ja patteriin ja ovat käyneet motkottamassa aiheuttamastemme metelistä. Ehkä heidänkin kannattaisi harkita lapsen tekoa?
Se on kyllä sanottava, ettei näissä uusissakaan (rv. 2004) taloissa ole minkäänlaista äänieristystä. Mutta se on toinen juttu se.
Vastaukset 10
Vanhimmat
jotka todella huolehtivat omasta perheestään niin ei jää aikaa tosiaan pohtia mitä naapurustossa tehdään tai ajatellaan. Lapsia ei saa täysin hiljaiseksi ja vain harvoissa tapauksissa lapsista aiheutuva elämän koko tunneskaala äänenä tuskin useimmissa tapauksissa ajoittuu muuhun aikaan kuin 7.00-22.00 aikana.
Nyt kun omat lapset ovat niin isoja että kotosalla käydään vain nukkumassa ja tankkaamassa niin täytyy aina ihmetellä sitä hiljaisuutta omassa kodissa. Onneksi kuitenkin naapurustossa näitä elämää äänen avulla pursuavia lapsia on. Heistä lähtevä "meteli" tuntuu vain normaalilta eikä häiritse yhtään.
Lasten metelöinnistä ei voi valittaa, ellei kyseessä sitten ole todella infernaalinen meteli.
Leikkiminen ja yö itkut on vain siedettävä, sillä niin sanoo laki.
Naapurisi ehkä todellakin kannattaisi hankkia lapsia, sillä samassa elämäntilanteessa oleva ymmärtää aivan eri tavalla :-)
Että kaikkien on vain ymmärrettävä lapsiperheitä, vaikka meteli olisikin sietämätön. Ja jollei muuten ymmärrä, niin siitä vaan lapsia tekemään itsekin. Mistä niitä saa, kaupanhyllyltäkö? Voiko palauttaa, jos ei tykkääkään lapsesta/lapsellisesta elämästä vaan haluaa taas sinkuksi?
On se jumalavita kumma kun vain lapsiperheellä tuntuu olevan oikeus elää. Kaikki muut syrjään vaan. Melkoista demokratiaa.
kun ihmiset muuttavat asumaan toistensa päälle ja sivulle ja alle ja lokeroituvat oikein kunnolla toisiinsa ja sitten ei muita saisi ollakaan. Tietenkin siellä on ääniä missä on ihmisiä. Lapsiperheistä kuuluu lapsierheen ääniä, mummoista mummon ääniä. Minä en pidä siitä, että meidän talossa ja asuin alueella on pelkkiä vanhoja mummeleita rollaattoreineen, pihanurmet ovat tyhjiä ja ajeltuja eikä lapsia näy missään. En myöskään halua, että kotiini tulee tehtaan käryjä, en halua että merituuli vonkuu parvekelaseissa, enkä halua, että ratikat kirskuttavat ikkunan alla. Valitsen siis asuinpaikan niin, että niitä asiata joita en halua elinpiiriini ei siihen myöskään kuulu. Jos haluan olla yksin menen mökille tai harkitsen talon ostamista kaukaa asutuksesta. Jos on jotenkin pakotettu asumaan lokerikossa muiden kanssa pitää aloittaa tarkka suunnittelu miten sieltä pääsee pois. Jo hhyvin nuorena ihmiset yleensä huomaavat, ettei maailmaa kannata ruveta muuttamaan. Muutos kannattaa kohdistaa itseen, joten joutuin säästämään ja suunnittelemaan unelmien asuntoa varten.
nykyään menevän että lapsiperheillä on ääretön oikeus kaikkeen. Keskustelun aloittaja ei varmaankaan tarkoittanut normaalia arkista ääntä naapuriperheistä. Tuntuu kuitenkin siltä että usealla lapsiperheellä on hukassa tuo normaali taso. Pallopelit, pomppuleikit, juoksukilpailut ym eivät todellakaan kuulu normaaliin toimintaan asunnossa mutta näitä vaan harrastetaan naapurien harmiksi. Pihalla taasen yksikertaisimmat vanhemmat ihailevat lastensa näppäryyttä kun nämä kiipeilvät koristeiksi tarkoitetuissa pihapuissa tai potkivat palloa kukkapenkkien seassa. Että turha siinä on vanhemmat vetää hernettä nenään jos joskus tulee teille vähän palautetta.
Ja se on lasten puolella tässä asiassa...
suo äärettömiä oikeuksia, ei edes lapsiperheille. Viitaten juuri aiemmin esillä olleeseen eli asunto ei esim todellakaan ole pallopelien pelikenttä tai pihan koristepuut kiipeilyä varten. Joku järki sentään pitäisi löytyä nykyajan vanhemmilta eikä aina piilouduta joidenkin lakien taakse. Äly hoi ja muiden huomioon ottaminen!!!
On se kumma, kun nykyään monilta ihmisiltä puuttuu tämä yhteishenki niin asumisessa kuin kaikessa muussakin elämässä. Ennen kaikki naapurit tulivat toimeen ja auttoivat toisiaan tarpeen tullen ja harvemmin riitoja olikaan. Tuntuu vain, että nykyajan ihmisillä ei ole muuta tekemistä kuin valittaminen aina jostakin vai olisiko se kateus mikä sen aiheuttaa.....Olisi meillä paljon kyllä oppimista!!!!!!!!!!!!!
Elämä ei aina mene suunnitelmien mukaan, sen tulet varmaan sinäkin joskus kokemaan.
Usein asutaan siellä mistä asunnon sattuu saamaan, eli sieltä mistä on mahdollista käydä töissä. Joskus joutuu jopa työttömäksi, koska nyt kapitalistisessa yhteiskunnassa elämme. Sille ei yksi pieni ihminen voi mitään, jos kerta enemmistä hauaa kapitalismia.
Kiva lukea, että ratkaisu löytyi ongelmaanne. JOskus näinkin päin!
Mutta näin pienen rivariyhtiön asukkina näkee, ettei asioita voi aina ratkaista muiden tavoin ja joutuu sumplimaan missä kulkee velvoitteiden ja oikeuksien raja, jolloin on koetettava sitten neuvotella kaikkia osapuolia tyydyttävä loppuratkaisu. Ja siinä joutuu väkisinkin välillä kireisiin väleihin naapureiden kanssa, koska joskus on aivan pakko sanoa ettei naapurin muutoin ihana lapsi talloisi kaikkia rakkaita istuksiani piloille. Olemme lapseton pariskunta ja meidän sanomiset on mietittävä tarkkaan, jotteivat lapsiperheet suuttuisi ja pitäisi minua niuhona ämmänä.