Tulin uskoon, mutta en vl uskoon. Ainoan oikean uskon omaava vl äitini ja saman uskon omaava pikkusiskoni sanoivat: Mutta...voi sinua xxxxxxx, se ei ole oikeaa uskoa.
Isäni kuoli, siis äitini puoliso. Meni kuulemma sinne tuliseen pätsiin, kun ei ollut oikeassa uskossa.
Veljeni kuoli. Hänkin helvetin oma.
En voi käsittää, miten ihmisen psyyke voi kestää jotain näin rumaa ja kauheaa, sanoin kuvaamatonta kohtaloa todeksi omille rakkailleen.
En kertakaikkiaan usko, että esim. oma äitini ihan OIKEASTI saattoi ajatella noin.
Kuvittelen näin: Äitini oli pakko sanoa noin, koska SRK niin opettaa. Puhujat siitä puhuvat, puhuvat Jumalan lapsista, piskuisesta joukosta, päästöavaimista jne jne. Äidin oli sanottava noin, ja ne olivat vain sanoja, mantra, joka kuului sanoa. Ehei, ei äiti oikeasti noin ajatellut! Eikä kukaan muukaan VOI olla tuollainen hirviö! Ei, en suostu uskomaan. Ainakin he sisimmässään epäilevät, ajoittain varmaan ankarastikin ja sitten vain rukoilevat, pitkin elämäänsä, tätäkin epäilyksen syntiään anteeksi. Niin sen täytyy olla.
Vai mitä te asianosaiset sanotte??? MITEN ON, kuinka ihmisen psyykenne kestää? Siis IHMISEN psyyke - en kysy nyt uskovaisen psyyken jaksamista. Minä tulisin hulluksi tuon opin alla, itse asiassa yhdessä vaiheessa meinasinkin seota.
On ollut pakko yrittää ymmärtää näitä ainoan uskon ihmisiä, koska niitä nyt tähän lähelle on siunaantunut. On täytynyt kysyä, MIKSI ihminen löytää hengelliseksi kodikseen ns. ainoan oikean uskon (onhan maailmalla toki moniakin ainoita oikeita uskovaisia, mutta ei nyt niistä enempää) ja on täytynyt löytää itseään tyydyttävät vastaukset.
Isäni kuoli, siis äitini puoliso. Meni kuulemma sinne tuliseen pätsiin, kun ei ollut oikeassa uskossa.
Veljeni kuoli. Hänkin helvetin oma.
En voi käsittää, miten ihmisen psyyke voi kestää jotain näin rumaa ja kauheaa, sanoin kuvaamatonta kohtaloa todeksi omille rakkailleen.
En kertakaikkiaan usko, että esim. oma äitini ihan OIKEASTI saattoi ajatella noin.
Kuvittelen näin: Äitini oli pakko sanoa noin, koska SRK niin opettaa. Puhujat siitä puhuvat, puhuvat Jumalan lapsista, piskuisesta joukosta, päästöavaimista jne jne. Äidin oli sanottava noin, ja ne olivat vain sanoja, mantra, joka kuului sanoa. Ehei, ei äiti oikeasti noin ajatellut! Eikä kukaan muukaan VOI olla tuollainen hirviö! Ei, en suostu uskomaan. Ainakin he sisimmässään epäilevät, ajoittain varmaan ankarastikin ja sitten vain rukoilevat, pitkin elämäänsä, tätäkin epäilyksen syntiään anteeksi. Niin sen täytyy olla.
Vai mitä te asianosaiset sanotte??? MITEN ON, kuinka ihmisen psyykenne kestää? Siis IHMISEN psyyke - en kysy nyt uskovaisen psyyken jaksamista. Minä tulisin hulluksi tuon opin alla, itse asiassa yhdessä vaiheessa meinasinkin seota.
On ollut pakko yrittää ymmärtää näitä ainoan uskon ihmisiä, koska niitä nyt tähän lähelle on siunaantunut. On täytynyt kysyä, MIKSI ihminen löytää hengelliseksi kodikseen ns. ainoan oikean uskon (onhan maailmalla toki moniakin ainoita oikeita uskovaisia, mutta ei nyt niistä enempää) ja on täytynyt löytää itseään tyydyttävät vastaukset.
Vastaukset 21
Vanhimmat
ajttelet tai uskot kuoleman jälkeen olevan? Miten uskot? Minulle itselle on ahdistavaa välillä ajatella, että jos en pysy tällä kaidalla tiellä ja joudun sinne kuumaan paikkaan. Itse en ainakaan kenenkään toivoisi sinne joutuvan ( paitsi pedofiilit;)). Ja jos iänkaikkinen ei lopu koskaan, kamala ajaellakkin, että loputtomiin kärvistelet jossain helvetissä.
niin harhaanjohdettu, että uskot vain vanhoillislestadiolaisten pelastuvan?
tuota pirullista "vain me" oppia, jota vl-herätysliike opettaa. Se on järkyttävää, mutta mitäpä muuta sielunvihollinen haluaa kuin kaaosta ja sitä, että mahdollisimman monen uskovaisen uskoa pyritään mitätöimään. Juuri tätä tekee vl-herätysliike.
Siunausta matkallesi!
Lestat pitäis karkoittaa maasta! Kuuntelin musaa kodissani ikkuna auki, niin naapurin LESTA akka tuli ovelle ja alkoi kirkumaan, että "PALA HELVETISSÄ SINÄ SAATANAN LAPSI" ja örvelsi älyttömästi. Se vain vahvisti lesta vihan tunnettani. Minä ainkain uskon, että kaikki maailman hyvät ihmiset menevät taivaaseen paitsi LESTAT joilla näyttää olevan oma "paratiisi".
Mihin uskovaisena ihmisenä perustat uskosi?
Eikö Raamattu ole uskonperusta?
Tarvitsetko muuta perustetta sille, että on kaksi tietä. Inhimillisesti on karmeaa ajatella, että kukaan meistä ihmisistä joutuu sellaiseen paikkaan, jossa odottaa ikuinen kärsimys. Oli se sitten lähisukulainen, perheenjäsen tai maailman toisella puolella elävä ihminen. Mutta näin opettaa Raamattu. Sen sanaa emme voi kumota.
Eri asia on, kuinka käsitämme uskovaisten joukon.
Kysyt kaksi kysymystä vastaamisen sijaan. Hah, vanha kikka kiertää kysymys. Niinpä vain vastaan noihin kahteen kysymykseen ja sitten vain taas odotetaan vastausta alkuperäiseen kysymykseen.
Mihinkö uskoni perustuu? Vastaan: Raamattuun.
Eikö Raamattu ole uskon perusta? Vastaan: Kyllä on.
Etkö ymmärtänyt vastausta.
Ei kenenkään psyyke kestäisi toisen tuomitsemista, onhan koko ajatus kuten aiemmin kirjoitin kauhistuttava.
Mutta kun uskomme Raamattuun ja sen todistukseen. Emme voi muuta kuin yrittää kestää se, ettei kaikien matka täällä ajassa pääty hyvin.
En missään nimessä tarkoittanut väistää kysymystäsi. Ehkä olin epäselvä ajatukseni esiintuomisessa. Joko tämä selvensi?
Ymmärrämme tämän Raamatun opetuksen yhdestä joukosta koskevan niitä jotka uskovat kuten me vanhoillislestadiolaiset.
"Ymmärrämme tämän Raamatun opetuksen yhdestä joukosta koskevan niitä jotka uskovat kuten me vanhoillislestadiolaiset."
mallioppilaita te vanhoillislestadiolaiset oikein luulette olevanne?!
Snl. 16:18
"18. Kopeus käy kukistumisen edellä, ylpeys lankeemuksen edellä."
Aika huonosti, kokemuksesta voin sanoa. Tämä on juuri se käsittämättömän julma ja epäinhimillinen piirre vl-uskossa. Olen kasvanut vl- kodissa ja jo lapsena koin sanoinkuvaamattoman suurta ahdistusta juuri tämän asian takia. Jo pienestä lapsesta lähtien opetettii tätä oppia ja peloteltiin helvetin ikuisilla kärsimyksillä joihin uskosta luopuneet joutuvat. Ja kyllähän pieni lapsi sellaiseen uskoo, mita hänelle opetetaan. Tästä seurasivat yölliset painajaiset, kun maailmanlopussa minut heitetään tuliseen mereen jossa alastomat, huutavat ihmiset kärvistelevät iankaikkisesti, erossa kaikista rakkaistaan. Rukoilin kiihkeästi, että Jumala pitää minut aina tässä "ainoassa oikeassa uskossa", samoin kuin kaikki läheiseni. Kun pikkuveljeni, n 5-vuotiaana meinasi kuolla, olin täysin paniikissa että hän joutuu helvettiin koska oli kiroillut. Tunsin suurta surua koska ihana mummoni, joka oli "epäuskoinen" joutuisi tuonne kamalaan paikkaan enkä ikinä näkisi häntä. Vaikka hän oli niin hyvä ja lämmin ihminen, ei koskaan edes puhunut pahaa kenestäkään, miksi häntä rangaistaisiin noin käsittämättömällä tavalla. Miksi Jumala olisi niin JULMA?
Sitten vanhempana kun aloin kyseenalaistamaan näitä käsittämättömiä vl-oppeja, ja aloin harkitsemaan eroa, ainoa asia joka minua esti oli hirvittävä syyllisyys. Ajattelin että en mitenkään voi tehdä sellaista surua vanhemmilleni, koska he sen jälkeen ajattelisivat että joudun helvettiin. Vaikka en itse enää pitkään aikaan ollut uskonut niin! Siksi oli pakko kärvistellä vl-uskossa, koska en halunnut aiheutaa sellaista tuskaa. Uskon kieltäminen vl.vanhemmalle on oikeastaan pahempi kuin lapsen kuolema! Julmaa, sairasta minun mielestäni. Eikä ihme että monet kituuttaisivat vl-uskossa vain sen takia, että rakastavat vanhempiaan eivätkä halua heitä haavoittaa.
Muistan kerran kun seuroissa sanottiin, että jos läheiset ovat epäuskoisia eivätkä pääse taivaaseen, niin siitä ei kuitenkaan sitten taivaassa olijoiden tarvitse enää murehtia, koska TAIVAASSA olevat eivät enää muista että heillä on näitä läheisiä ollutkaan. Että siellä muistetaan vain ne lapset jotka ovat sinne taivaaseen päässeet. Että siellä voi kyllä sitten nauttia tietämättä näistä helvetissä kituuttavista lapsistaan. Mistähän tälläinenkin oli juolahtanut puhujaveljen mieleen?
Itse en enää todellakaan voi kuvitella rakastavan Jumalan heittelevän ihmisiä noin vain helvetin iuisiin kärsimyksiin vain sen takia, että he eivät ole vl:iä, edes sen takia että olisivat ateisteja. Uskon että ihmisen on joskus kohdattava pahat tekonsa ja tehtävä sovituksensa, mutta ei iänkäikkisessa helvetin tulessa. Niin sadistiseen Jumalaan ei voi uskoa. Jos Jumala sellainen olisi, en haluaisi hänen taivaaseen vl:ien kanssa iki kuuna päivänä. Uskotteko te vl.t että rakastava Taivaan Isä, kaikkien ihmisten luoja, olisi sellainen?
kanssasi hyvin samantapaisesti.
Itsekin olen tuntenut monia todella paljon parempia ja aidompia uskovaisia kuin läheisenäni olevat vl-t. Tämän johtopäätöksen olen tehnyt vuosia kestäneen tuttavuuden perusteella.
Läheiseni vl-t kyllä elävät hyvien tapojen mukaisesti, ja noudattaen vl-perinteitä monissa tunnustuksellisissa asioisa (meikit, korvakorut, ym).
He eivät käy esim. lukemassa tätä palstaa netistä, vaikka olen joskus nostanut jonkin asian esille. Heidän mielestään seuroissa voi kysyä jos on jokin asia askarruttaa mieltä.
Mutta kristillinen ajattelutapa ei näy muissa toininnoissa, kuten rukous- pyhäpäivänvietto- ym. tapaisissa asioissa.
Olen joskus miettinyt kuinka halpa-arvoiseksi itsensä tuntee asuessaan samassa taloudessa vl-ihmisten kanssa. Vaikka kuinka elää heidän normiensa mukaan, huolehtii perheestä ja sen tarpeista, mutta kun ei käy seuroissa, niin on helvetin oma.
Joskus sitä kaipaisi hiukan parempaa kohtaloa itselleenkin.
"Uskotteko te vl.t että rakastava Taivaan Isä, kaikkien ihmisten luoja, olisi sellainen?"
Ei se usko ole meistä lähtöisin.
Raamattu todistaa, että on kaksi tietä.
On ihmismielen mukaista uskoa niin, että kaikki ihmiset pääsevät taivaaseen. Ymmärrät varmaan itsekkin mistä sellainen ajatus tulee. Meidän inhimillisistä tunteista. Halusta olla tuottamatta kärsimystä lähimmäisellemme. Tämä on luonnollista että näin ajattelemme, mutta loppujenlopuksi uskomme joko niin kuin itse haluamme tai siten kuten Raamattu opettaa.
Ei ole vaihtoehtoja. Siksi usko on tärkeä. Se on elämän tärkein asia. Siihen se perustuu. Että pääsisimme taivaaseen takaisin kaikkivoipan Jumalan, Taivaallisen Isän luokse.
Mutta mihin vl-usko perustuu????
Kysyit, onko Jumala niin julma että heittäisi noin vain jonku helvettiin. Ei ole, koska Hän antoi armossaan ainoan poikansa, jotta meillä olisi iankaikkinen elämä. Mutta se meidän täytyy uskoa. Vl ei toki tarvitse olla.
Olen kuullut selitettävän, ettei Jumala vedä ketään väkisin taivaaseen. Minäkin olen paljon miettinyt tuota asiaa, mutta minulle riittää, että Jumala on ihmisiä kohtaan niin tasapuolinen, että mahdollistaa jokaisen ihmisen pelastumisen. Ja tottakai Hän myös haluaa jokaisen pelastuvan. Eihän Jumala olisi muuten niin suurta uhria antanut.
jonka olen senkin Jumalalta saanut. Onnekseni minä olen uskaltanut oman ihmismieleni säilyttää! Kun tulin uskoon, minusta rupesi vähitellen kasvamaan MINÄ, ainutlaatuinen Jumalan luomus.
Minun ihmismieleni ei voi päättömiä kauheuksia hyväksyä. Jos ne siirrän minun uskonminääni, niin sama juttu, ei mene läpi, ei sitten millään.
Minun on ennen kaikkea oltava REHELLINEN itselleni. Ajattelen niin lapsellisesti, että Jumala näkee minut kaiken aikaa, mitäs minä nyt mitään rooleja hänen edessään esittämään.
Minulla on kaiken aikaa hyvä ja turvallinen olo. Minun ihmismieleni nyt on semmoinen, että se kyselee milloin minkäkin asian perään. Niin paljon on vielä sellaista, minkä haluaisin ymmärtää...
Niin että se siitä uskosta.
Saahan sitä kysellä. Ja totta sitä miettii itsekukin aina välillä, että mikähän tarkoitus tällä tai tuolla asialla on. Ei tahdo meidän ihmisten ymmärrys riittää...
Kuitenkin jos uskoo Raamattuun, ei uskoaan voi rakentaa oman mielensä mukaan. Varmasti tämän jo ymmärsitkin. Usein Raamatun opetus tuntuu ihmismieleltä ajateltuna järjettömältä.
oppi, jossa korotetaan syntiä enemmän kuin armoa.
ole opetettu, että tuomion lausuminen on syntiä.
Sanopas terveiset äidillesi ja sisarellesi, että alkavat nyt nopeasti lukea itse Raamattua, sillä he ovat joutuneet lahkohengen harhauttamiksi varmasti monilla alueilla tuossa uskossa ja selvä merkki siitä harhasta on tuo tuomitseminen Jumalan Sanan vastaisesti.
Kollegtiivinen synti on paha, sillä se johtaa joukon harhaan vaikkapa yhden "viisaan" kautta. Se osoittaa myös sitä, että ihminen ei ole tullut uudeksi ja ahkeraksi, sillä Jumalan uusiluomus haluaa itse henkilökohtaisesti tuntea Jumalansa ja sen takia etsii Hänen totuutta Sanasta Pyhän Hengen johdolla.
Kollegtiiviseen syntiin ei löydy puolustusta enää tälle ajalle, jolloin meillä kaikilla on oikeus, lukutaidon osaamisen takia, lukea Sanaa. On ollut aika, jolloin, ihmisten oli pakko tyytyä toisten kautta saatavaan opetukseen, koska tavallinen kansa ei kyennyt lukemaan.
Lukekaa jokainen itse Sanaa, niin näette ne harhat, joissa teitä on pidetty ja joka on pimentänyt teiltä evankeliumin ilosanoman.
On vaarallista tuomita, sillä Sana sanoo, että millä tuomiolla te tuomitsette, sillä teidät tuomitaan.
voi kamalaa rakas lapsi. minä olen myös kuulunu ikäni lestaadiolaisuuteen. minun mieheni ja keväällä lapseni kuolivat suureen ahdistukseen. missään tapauksessa psyyke ei kestä ajATELLAKAAN ETTÄ MENIVÄT HELVETTIIN. EI MISSÄÄN TAPAUKSESSA. MUN RAKKAAT LÄHEISET MENI ENKELTEN SYLISSÄ KESKELLE TAIVASTA. NÄIN AJATTELEN. SILTI IKÄVÄ ON LIIAN RASKAS KANTAA JA SURU. MUTTA PALJON TARVITAAN ENNENKUIN TÄMÄ HJRVEÄ TUOMION JULISTUS SAADAAN POIS. ONNEKSI TAIVAAN ISÄ ANTAA SELVIÄ JA VARMOJA MERKKEJÄ SILLOIN KUN VIHOLLINEN TUO HIRVEITÄ AJATUKSIA MIELEEN. EI NE IHMISET TIEDÄ KUULE MITÄÄN. SIELLÄ SINUNKIN LÄHEISET ODOTTAA EYYÄ PÄÄSET NÄKEMÄÄN HEITÄ...
olet joutunut suuren surun kohtaamaan, mutta saat luottaa rakkaasi Jumalan haltuun, sillä Jeesus on luvannut pelastaa perhekunnittain.
Eivät nämä, jotka tuomitsevat toiset milloin mihinkin, tunne Jeesusta ja Hänen rakkauttaan ja armoaan ja he eivät ymmärrä kuinka vakavaa on tuomitseminen. Sana aivan varoittamalla varoittaa tuomioita lausumasta ja jopa sanoo, että millä sinä toista tuomitset, sillä sinut tuomitaan ja millä mitalla mittaat, sillä sinulle mitataan.
Aikanani, kun tulin uskoon ja surin kovasti edesmenneen isäni puolesta ja en uskaltanut edes rukoilla hänen puolestaan, koska opetus oli ollut sellaista, että vainajien puolesta ei saa rukoilla.
Se ahdisti minua.
Vuosien päästä, sain Jumalalta valtavia armolahjoja ja niin ihana on Jeesus, että näiden lahjojen kautta sain tiedon, että minulla onkin oikeus rukoilla edesmenneen isäni puolesta.
Se toi valtavan helpotuksen ja vielä syvemmän luottamuksen Jeesukseen, koska kertaakaan en ollut Jumalalle tästä asiasta puhunut, juuri sen takia, että pelkäsin rukoilla vainajan puolesta ja Jeesus heti lahjat antaessaan niiden kautta ilmoittikin sen oikeuden kuuluvan minulle, Hän siis oli nähnyt hätäni isäni puolesta ja muisti.
Jeesus on luvannut parantaa ja pelastaa meidät ja perhekuntamme ja saamme siihen luottaa, että Hän Itse sen tekee, eikä tarvitse siihen yhdenkään ihmisen lupaa. Hän on meidän uskomme takia armo, myös perhekunnallemme ja siihen saamme täysin luottaa. Hän on armossaan suurempi, kuin yksikään ihminen ymmärtää.
Liitä vain nämä edesmenneet rakkaasi iltaisin rukoiltavaan Isä meidän rukoukseen ja jätä heidät täysin luottamuksella Jumalalle.
Suru antaa periksi ja Jeesus kantaa.
ihana viesti Sinulla. näin haluan uskoa ja rukoilla, kyllä Jualan armo on suurempi kuin osaa kuvitella ja JEESUKSEN RAKKAUS.
psyyke kestää. Usko ei ole sama asia kuin tapahtunut tosiasia.
Miten kestämme sellaista että monet näkevät nälkää jne. ja emme kuitenkaan tee ihan kaikkia mahdollista autaakseen heitä ?
Henkinen väsymys voi tehdä sen että psyyke ei oikein kestä tätä. Pidä usko ja hyvä omatunto. Henkinen sairaus ei vie kieltäjän paikalle, se on aina synnin seurausta.
Entäs se "tavallinen kristitty" jonka isä on ateisti ja kiroilee Luojaansa kuolinvuoteella ?
Nähdäkseni sellainen "tavallinen kristitty" isänsä kuoltua joko:
- "pilkaten" Jumalan sanaa alkaa selitellä Jumalan armosta ja rakkaudesta. (ei siis tietoisesti pilkaten)
- ei voi uskoa raamatun Jumalaan. Joko kieltää raamatun tai itse alkaa ateistiksi.