asiakkuus alkaa siitä, että lapsi joutuu kiusaamisen kohteeksi koulussa, kouluun meneminen muuttuu vaikeaksi, alkaa olla jopa suorastaan poissaoloja sen takia.
Verkkosanomista tällainen maininta:
"Apua vaikka lääninhallituksesta tai poliisilta
Koulukiusaaminen kuriin
Jos koulukiusaamista ei saada lopetettua koulun ja vanhempien yhteistyöllä, keinoja puuttumiseen löytyy. Vanhemmat voivat viedä asian aina lääninhallitukseen asti. Jos kyseessä on suoranainen väkivalta, siitä voidaan tehdä rikosilmoitus."
Asiasta löytyy keskustelupalstoja osoitteista:
www.kiusattujentuki.fi
http://www.tukiasema.net/teemat/artikkeli.asp?docID=281
Viimeksi mainitussa linkissa muutakin tietoa aiheesta.
Verkkosanomista tällainen maininta:
"Apua vaikka lääninhallituksesta tai poliisilta
Koulukiusaaminen kuriin
Jos koulukiusaamista ei saada lopetettua koulun ja vanhempien yhteistyöllä, keinoja puuttumiseen löytyy. Vanhemmat voivat viedä asian aina lääninhallitukseen asti. Jos kyseessä on suoranainen väkivalta, siitä voidaan tehdä rikosilmoitus."
Asiasta löytyy keskustelupalstoja osoitteista:
www.kiusattujentuki.fi
http://www.tukiasema.net/teemat/artikkeli.asp?docID=281
Viimeksi mainitussa linkissa muutakin tietoa aiheesta.
Vastaukset 17
Vanhimmat
sitä vain jostakin saa, itse olen YKSIN kymmeniä vuosia muistellut niitä väkivaltaisia oppilaita, joilta sain joka päivä turpiin, haluni on yhä vieläkin tappaa ko oppilaat.
Joku voi sanoa kiusaamisen olevan pieni asia, muttei se sitä ole, ainakin minun elämä pilattiin koulussa ja sen seurauksena sosiaaliviranomaisen toiminnan seurauksena.
Älkää antako hakata lapsianne.
Sillä on todettu olevan kauaskantoisia vaikutuksia kiusaamisen kohteeksi tulevaan, ainakin jos se pääsee jatkumaan vuosia. On iso prosentti koululaisia, jotka kokevat tulleensa joskus kiusatuksi jossain vaiheessa, mutta pitkään jatkuneena voivat vaikutukset olla traagisia.
Merkittävä on myös se tieto, että monesti kiusaaja tarvitsee vähintään yhtä paljon, jos enemmänkin apua kuin kiusattu. Hakeeko hän huonolla käytöksellä puuttuvia rajoja käytökselleen vai mistä on kysymys, se on selvitettävä.
Ja sitten on aikuisten kannalta se tilanteen huomaamisongelma! Opettajat eivät ehkä aina kiireiltään sitä huomaa/tunnista tilannetta kiusaamiseksi, ja vanhempien on sitäkin tärkeämpi ymmärtää puuttua asiaan kotoa käsin.
Pienintäkään lyömistä, mitään toisen satuttamista tai kovaa tönimistä ei pidä sallia pienempienkään keskuudessa. Se on ihan yhtä vakava asia kuin isompienkin keskinäiset lyömiset.
Ongelmaoppilaan yksi tunnistamiskeino on se, jos joku hallitsee alistamalla toisia, jättää toisia jatkuvasti pois porukasta, kiristää, uhkaa, määräilee. Heikommat ja aremmat lähtevät helposti mukaan tuollaiseen ja isokin ryhmä oppilaita voi omaksua täysin vääriä käyttäytymismalleja.
Ja sitten on se isompien kesken tapahtuva piilokiusaaminen, jota on aikuisten monesti vaikein havaita.
Mutta joka tapauksessa on tärkeää, että kenenkään ei tarvitse alistua kiusattavaksi ja kiusaajan käytökseen on puututtava mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Ja vanhemmille tärkeä myös tuo tieto, että jos koulun ja kodin yhteistyöllä eivät ongelmat ratkea, ei asioita tarvitse jättää siltikään siihen.
Kun tein lastani kiusanneesta oppilaasta poliisille ilmoituksen, siitä alkoi opettajien ja terveydenhoitajan painostus minua kohtaan. Lastani jahdattiin koulussa oikein kunnolla.
Koululle oli pyydetty psykologi kuulustelemaan poikaani, vanhemmille ei oltu kerrottu mitään suunnitellusta kuulustelusta. Poikani soitti koulun vessasta kännykällään minulle ja kertoi, että häntä jahdataan koulussa. Lähdin heti koululle ja suunnistin poikien vessaan. Siellä oli ovella psykologi jonkin toisen ihmisen kanssa ja vessassa sisällä oli poikani ahdistettuna vessan koppiin toisten oppilaiden toimesta. Huusin pojalleni, että äiti on täällä ja että nyt lähdetään kotiin. Toiset oppilaat eivät kerinneet tehdä mitään ja poistuessamme koulun pihasta siellä olevat aikuiset huusivat peräämme.
Poliisi ei ole tänäkään päivänä vastannut yhtään mitään tekemääni tutkintapyyntöön ja lapseni on huostassa. Jupakka koululla alkoi koulukiusaamisesta. Olen siitä kertonut tuolla alempana, Joroisten koulussa tapahtunut.
Lapseni isä, ammattikoulun opettaja ja joka asui muualla, haki poikani kotoa ja luovutti sosiaalityöntekijöille. Isä nuoli sosiaalityöntekijöitä, koska itsellään alkoholin käyttöä sekä väkivaltaisuutta ja käytti kaiken mahdollisen tuodakseen itseään tykö sosiaalityöntekijöille. Käytti hyväkseen oman lapsensa ahdingon ja osallistui siihen itse saadakseen itselleen hyväksyntää sossuilta.
Joroisten lääkäri Westerling ( sanoutui sittemmin irti) kirjoitti lapselleni pyynnön psykiatrisiin tutkimuksiin, perusteet oli juuri se, että minä äiti olen tehnyt valituksen poikaani kiusanneesta oppilaasta.
Tutkimuksissa poikani sai terveen paperit.
Itä-Suomen lääninhallituskin vastasi, että Joroisten sosiaalilautakunta on toiminut oikein, eikä velvoittanut Joroisten sosiaalilautakuntaa oikaisemaan tekojaan ja vielä mainitsee ettei Joroisten sosiaalilautakunnan tarvitse oikaista minusta äidistä pitämäänsä rekisteriä, jossa on perätöntä tietoa. Lääninhallitus on tietämätön tai näyttelee tietämätöntä, että perättömän asiakasrekisterin pitäminen on laitonta. Asiakasarekisterin vastuuhenkilöt ovat otteen mukaan sosiaalityöntekijät itse.
Piiri pieni pyörii koulukiusaamisissa ja huostaanotoissa, lääninhallitus ja poliisi on instanssit jotka vain varmentavat sossuille ja koulujen henkilökunnalle kiusaamisrauhan. Lääninhallituksesta minulle vastasivat ylitarkastaja Pelli ja sosiaalitarkastaja Koponen, kouluosastolta ei ole vastannut kirjattuna lähettämääni kirjeeseeni kukaan, vastausaikaa heillä on ollut yli neljä vuotta.
Lastani kiusannut eräs oppilas oli koulun johtokunnan puheenjohtajan poika ja jonka aloitettua poikani hakkaaminen englannin tunnin alussa johti huostaanottotilanteeseen. Olen pohtinut sitäkin, että oliko tilanne tekemällä tehty, maksettiinko jollekin jotain jossain muodossa. Näin siksi, koska ennenkuin tämä kiusaamisen kohteena ollut lapseni meni kouluunkaan, soitti Joroisten silloinen naispuolinen sosiaalijohtaja minulle kotiini ja huusi ja haukkui luurin täydeltä, että jos synnytän silloin odottamani lapsen en tule saamaan työtä Joroisten sosiaali-ja terveydenhuollosta, josta työstä leipäni hankin.
Synnytin kuitenkin sisaruksen ja vielä senkin jälkeen yhden, jonka sosiaalitoimi huostaanotti myöhemmin ja vammautti hänet pitämällä hänet ilman tarvitsemaansa kasvuhormonilääkettä. Hänetkin vietiin psykiatrisiin tutkimuksiin heti sen jälkeen kun olin varannut somaatisen puolen lääkäriajan kasvuhormonin aloittamista varten. Sosiaalityöntekijä Öster otti hänet huostaan ja epäsi lääkkeen aloittamisen kolmella vuodella. Psykiatrisisten tutkimusten peruste oli, että onko lapsi kärsinyt isoveljen huostaanotosta. Lähetteen teki taas lääkäri Westerling. Psykiatri Pirjo Ojala on mollannut minua sosiaalityöntekijöiden hänelle lähettämän kirjeen perusteella. Minuun hän ei ollut yhteydessä. Psykiatri Pirjo Ojala on Kuopion hallinto-oikeudessa asiantuntija jäsen ja hän oli päätöksen teossa isonveljen huostaanotossa.
Kirjoitin tänne, että todellisuuskin näissä asioissa avautuisi. Lääninhallitus ei lähde tavallisen ihmisen perusoikeuksia puolustamaan toista viranomaista vastaan, korppi ei korpin silmää hevin nokkase. Toinen viranomainen tukee toista viranomaista ja saa ylennyksen.
tämän päivän Suomessa. Virkarikoksiin ei oikeutta saada, niin uskomattomalle kuin se tuntuukin.
Oletko ajatellut valittaa EIT:een? Tämän maan rajojen ulkopuolelta on ainoa oikeusturva nimittäin näissä asioissa.
Myös EOK:n (Eurooppalaisen Oikeusturvan Keskusliitto) keskustelupalstalta voi saada vinkkiä ja mielipiteitä tällaisiin tapauksiin.
kaikin tavoin. Yhtään keinoa en jätä käyttämättä. Luontevin päätös olisi, että tekijät tunnistaisivat tekonsa ja antaisivat itselleen mahdollisuuden korjata tekosensa, mutta se tuntuu olevan tiukassa. Kyllä minulle tuli sosiaalitoimen kiusaajilta kehotusta katsoa peiliin lapseni jouduttua kiusatuksi koulussa, mutta itse eivät kykene peiliinsä katsoa, vaikka aihetta olisi. Kehtasivatkin minulle esittää, että koulussa lastani hakanneen lapsen ongelmat ja kotiongelmat olivat minun kyvyttömyyttäni auttaa lastani. Olen hyvin vihainen.
Sinun lapsesi huostaanotetaan.
Pienten kuntien todella tyypillistä tapaa hoitaa asioita ja varsinkin vaikeita ja hankalia asioita "silmäätekevien" kannalta.
Jos on kunnassa "kunkkuna" tunkiolla
niin ei järjen häivää ole yhdelläkään "alamaisista"
ja monesti kaikki vielä jotain sukua keskenään tai juuri näitä "hyvä veli" järjestöjen edustajia.
Sellaisissa asuinpaikoissa jäät aina alakynteen ja yksin asioidesi hoidon kanssa.
Hyvä ettei sinua "syödä elävältä"
varsinkin jos uskallat olla eriämieltä näiden "kunkkujen" kanssa..
Kiusaamistahan se tämäkin on
ja todella rikollista sellaista!
monella tavalla kaiken huippu törkeydessään!
Hyvä, että olet rohjennut kirjoittaa siitä julkisuudessa!
Ensimmäinen ajatus tulee tuollaista lukiessa, että pitää kääntyä poliisin puoleen, mutta poliisistahan ei ole mitään hyötyä huostaanottoasioissa.
Joskus vuosi sitten en olisi millään uskonut, millainen oikeudeton valtio Suomi on!
puututtu kiusaamiseen. Löysin linkin Farsta-menetelmästä, joka taitaa olla käytössä muissakin kouluissa kuin täällä:
http://www.eky.edu.hel.fi/Tietoakoulusta/Farsta.html
Kun olin ylä-asteella... Ei onnistunut, kun vaihdoin kiireesti koulua naapurikaupunkiin.
"tapaansa" käsitellä kouluasioita!
...minullakin on samanlainen kokemus lapsuudesta.
Mut onnekseni olen synnynnäiseltä temperamentiltani selviytyjä.
Minua tyttönä alkoivat heti ekalla rikkaan pennut hylkimään.No,huomasin sen ja aloin sosiaalisella käyttäytymisellä hakeen ystäviä ja kavereita eri-ikäisistä lapsista,olin liikunnallisesti lahjakas ja pääsin poikien porukkaankin,sit huomasin et en ole ainut köyhän perheen lapsi ja lyöttäydyin sellaseen porukkaankin.
Kyllä,niitä juppi pentuja potutti!
Ikää tuli ja rumasta ankanpoikasesta kasvoi nätti tyttö.
Joten eipä onnannut meitsin kiusaaminen ja kaiken kukkuraksi aloin auttaa itse koulukiusattuja!
Kyllä se itsestäänkin riippuu antaako kenenkään kiusata mut jos olosuhteet on mahdottomat ei kannata valittaa vaan muuttaa pois!
esiintyy aina
armeijassa ! Useita syytteessä hämeenlinnassa.
tulemisesta alkunsa saaneita huostaanottoja, lasta on vaikea saada kouluun, neuvottelut eivät kiusaamista lopeta ja voi että äiti on taas KYVYTÖN vanhemmuuteen!
mutta sitten on niitä vähemmän onnellisia.
Tehdään huostaanotto ja kun vanhemmat valittavat hallinto-oikeuteen, tulee koulun rehtori todistamaan, että 'meidän koulussamme ei ole koulukiusaamista.'
kouluihin budjetoituja määrärahoja vähennetään vuosittain. Ensimmäisenä tietysti kärsivät ne lapset, jotka tarvitsisivat erityisopetusta, pienryhmiä jne. Toisin sanoen ne lapset, jotka tuen puutteen takia ovat ensimmäisinä listalla huostaanottouhan alle joutumaan.
Ja voi että taas vanhemmat ovat kyvyttömiä vanhemmuuteen!
vaan sellaiset lapset, jotka tarvitsisivat erityisopetusta tai pienempää ryhmää oppiakseen.
Sitä mukaa, kun pienempiä kylä- tai lähiökouluja lakkautetaan ja oppilaita siirretään aina vaan suurempiin ja suurempiin kouluyksiköihin
(1 000 oppilaan yläasteita!),
niin sitä mukaa lisääntyvät "ongelmat" myös "ongelmattomien" lasten ja nuorten keskuudessa.
Kun luokkakoot ovat yli 25 oppilasta / opettaja, ollaan jo tekemisissä liian suurien oppilasryhmien kanssa.
Kun kolmenkymmenen oppilaan raja menee "rikki",
tilanne on jo kaikkien osalta;
oppilaiden ja opettajien,
vain päivästä toiseen selviytymistä!
(Siinä vaiheessa viimeistään alkavat myös
jo näkyä myös luokkahuoneen "happivajeen" tila oppilaissa; luokkahuoneiden ilman riittävyyttä ja laatua ei ole monissakaan luokissa mitoitettu näin suurille oppilasmäärille)
MUTTA SÄÄSTETÄÄN, SÄÄSTETÄÄN......
NYT KUN SUOMELLA MENEE NIIN HUONOSTI,
EIKÄ MEILLÄ OLE ENÄÄ VARAA PITÄÄ HUOLTA
LAPSISTAMME,
SAIRAISTAMME,
KÖYHISTÄMME,
HEIKOMPIOSAISISTAMME EIKÄ VANHUKSISTAMME!!!!!!!!!!