Hei kaikki... Täällä minä olen pää pyörälläni ja iso ahdistus sydämelläni... Niinpä, kaurismiehen takia :( Noh, en tiedä johtuuko nyt horoskoopista tämä, mutta...
Kertokaas onko teillä kokemuksia ja miten pitäisi edetä, jotta lopputulos ois mahdollisimman positiivinen ;)
Siis, mies johon olen kovin kovin ihastunut (melkeinpä rakastunut) "kärsii" sitoutumiskammosta. Itse tämän tiedostaa kyllä myös. Meillä nyt ollut sutinaa 5 kk ja suhde on ollut semmoista soutamista ja huopaamista, että olen ihan risana jo siitä... Mutta TIEDÄN, että tällä miehellä on tunteita mua kohtaan, hän tykkää minusta kovasti. Sen vain tietää ja tuntee, kun ollaan yhdessä ja on hän se sanonutkin monesti ja tekstiviestiin kirjoittanut. Asutaan eri kaupungeissa, joten ei nähdä usein... Yhdessä kun ollaan niin kaikki on ihanaa, mutta sitten kun ollaan erossa, niin yhteydenpito jää melko paljon mun kontolle ja mies jättää viesteihin vastaamattakin - yleensä silloin, jos haluaisin tietää jotain tyyliin "Missä mennään?" Nämä kysymykset miestä ahdistaa suuresti, koska ei halua luvata mulle liikoja, jotta mua ei sattuis... Mutta mua taas ahdistaa tosi paljon tämä tietämättömyys.
Nyt viime näkemisen jälkeen, kun kysyin hänen tän hetkisiä fiiliksiä mua kohtaan, niin hän vastasi että tykkää minusta :) Mutta on hänellä vähän sitä sitoutumiskammoa, että mitenhän sitä sais pois ja että kai se ajan mittaan helpottaa...
Hmm.. eli mitä mä teen?!?!? :o/ Mä tahtoisin saada jonkun selvyyden tilanteeseen.. Melkeinpä että joko tai... Mutta toisaalta taas itsestäni tiedän että en pysty vielä luovuttaa kokonaan..
"..anna mulle ne vastaukset, en vaadi, mut helpottaishan se, mikään ei oo niin piinavan tuskaista, kuin epätietoisuus...." AAAARGH...!!!
Kertokaas onko teillä kokemuksia ja miten pitäisi edetä, jotta lopputulos ois mahdollisimman positiivinen ;)
Siis, mies johon olen kovin kovin ihastunut (melkeinpä rakastunut) "kärsii" sitoutumiskammosta. Itse tämän tiedostaa kyllä myös. Meillä nyt ollut sutinaa 5 kk ja suhde on ollut semmoista soutamista ja huopaamista, että olen ihan risana jo siitä... Mutta TIEDÄN, että tällä miehellä on tunteita mua kohtaan, hän tykkää minusta kovasti. Sen vain tietää ja tuntee, kun ollaan yhdessä ja on hän se sanonutkin monesti ja tekstiviestiin kirjoittanut. Asutaan eri kaupungeissa, joten ei nähdä usein... Yhdessä kun ollaan niin kaikki on ihanaa, mutta sitten kun ollaan erossa, niin yhteydenpito jää melko paljon mun kontolle ja mies jättää viesteihin vastaamattakin - yleensä silloin, jos haluaisin tietää jotain tyyliin "Missä mennään?" Nämä kysymykset miestä ahdistaa suuresti, koska ei halua luvata mulle liikoja, jotta mua ei sattuis... Mutta mua taas ahdistaa tosi paljon tämä tietämättömyys.
Nyt viime näkemisen jälkeen, kun kysyin hänen tän hetkisiä fiiliksiä mua kohtaan, niin hän vastasi että tykkää minusta :) Mutta on hänellä vähän sitä sitoutumiskammoa, että mitenhän sitä sais pois ja että kai se ajan mittaan helpottaa...
Hmm.. eli mitä mä teen?!?!? :o/ Mä tahtoisin saada jonkun selvyyden tilanteeseen.. Melkeinpä että joko tai... Mutta toisaalta taas itsestäni tiedän että en pysty vielä luovuttaa kokonaan..
"..anna mulle ne vastaukset, en vaadi, mut helpottaishan se, mikään ei oo niin piinavan tuskaista, kuin epätietoisuus...." AAAARGH...!!!
Vastaukset 20
Vanhimmat
sää oo jo lukenu näitä muita ihan samanlaisia tarinoita täällä ja osaat todeta että ei todellakaan kannata uhrata omaa välittämistä ja tunteitaan kaurismieheen. Ei kauris kykene välittämään ja aidosti sitoutumaan toiseen ihmiseen. Ja tää "aidosti" tarkoittaa juuri sitä että toista huomioidaan kaikin tavoin, viestejä lähettämällä, soittamalla, ja muutenki sanoin ja elein. Sehän on ihana tunne saada välittää toisesta, eikä pitäis tuottaa mitään vaikeuksia vastata tekstareihin ja aikusten lailla kyetä puhumaan ne välit, mutta kauris vaan ei kykene. Muistan ite kun "koitin" jutella, niin herralle oli salatut elämät tärkeempää ja samalla leikkiä kaukosäätimen kanssa. Säälitti katsoa vierestä miten miltei 40-vuotiaalla miehelle oli vaikeeta keskustella asioista mitkä olisi pitänyt käydä läpi, juuri sen takia kun ei asuttu samassa kaupungissa ja minä naisena kuitenki ajoin hänen luokseen, joten....
Eli ei tämä voi enää olla yhteensattumaa kun täällä kymmenet ja taas kymmenet naiset on kokeneet saman sen tunteettoman ja kylmän kauriin kanssa.
kauris tunteeton ja kylmä välttämättä... hänestä ei vaan ota selvää, ei sitten millään.
Minullakin kokemusta eräästä kauriista, jolle myös tuo telkkarin katselu joskus liiankin tärkeää. Uskon kuitenkin että hän ei halua paljastaa tunteitaan ja jotenkin haluaa suojata itseään, pelkää tavallaan kasvojensa menettämistä, en osaa selittää... Kuitenkin tämä minun kauriini on myös hyvin hellä, samalla intohimoinen ja ihana mies.
Tuttua on myös tuo minun ajaminen hänen luokseen, sillä meilläkin välimatkaa. Minkä ikäinen tuo kauriisi on ? Minun jo 40 . Olen sekaisin tästä tilanteesta ja ailahtelevaisuudesta. Tiedän ettei tämä tee minulle hyvää lainkaan, mutta haluaisin tämän miehen eikä ketään muuta. Ehkäpä tämä tunne tästä laantuu hiljalleen, tosin on kestänyt jo yli vuoden. Emmekä ole päässeet toisistamme eroon.
Olen tunnistanut paljon toisten kirjoituksista Kauris-miehistä. Silti haluaisin tutustua lähemmin ja olisin valmis sitoutumaan tähän mieheen loppuelämäkseni. Hän on juuri sellainen, jota olen odottanut ja toivonut.
"Eli ei tämä voi enää olla yhteensattumaa kun täällä kymmenet ja taas kymmenet naiset on kokeneet saman sen tunteettoman ja kylmän kauriin kanssa."
Ja koska omat huonot kokemuksesi ovat olleet kauriin kanssa, ovat mielestäsi kaikki kauriit "kykenemättömiä välittämään ja aidosti sitoutumaan toiseen ihmisiin"? Enemmän kuin muut merkit? Onpa paksua. Ei ihme ettei miehesi jaksanut kuunnella juttujasi.
Jos ihmisen tarvitsee täällä "yleisen mielipiteen" :))) vahvistusta kannanotoilleen, se on samaa luokkaa kuin lapsi käyttäisi sanontaa "opettajakin-sanoi-niin" tehdäkseen vanhemmat jostain asiasta vakuuttuneeksi.
Tuo vaakakirjoittaja on muuten ollut näillä sivuilla sitkeänponteva hauskuuttaja. Käys joskus huviksesi lukemassa hänen mielipiteensä myös rapumiehestä. :)
Se on varmaan niinkin, että riippuu paljon siitä mitä nainen mieheltä odottaa ja vaatii. Olen oinasnainen ja suhteeni kaurismieheen on hyvä, hellä ja mutkaton. Hän ottaa välillä etäisyyttä, mutta so what. Niin otan minäkin. Molemmilla on oma alueensa, jota kunnioitetaan ja sitten on tämä ihanaakin ihanampi yhteinen.
Minä en tarvitse, enkä edes halua miestä jatkuvasti kylkeeni kiinni. En ahdistu, vaikkei jatkuvasti viestiväline laulaisikaan. Olemme molemmat jo 40 ja itsetuntemukset suht kohdillaan.
Ainoa asia, joka välillä hiukan huolestuttaa on kaurismiehen alakuloisuuteen ja negatiivisuuteen taipuvaisuus. No, sekin on yleensä poistunut omalla positiivisella otteellani sekä pikku huumorilla ;)
positiivinen ote ja pikku huumoria ?!! HEh
Oinaat ovat niitä vaikeimpia merkkejä. Aivan hirveitä muuten !
riippuu varmaan siitä, kuka on vastapuolella. Ei oinas kiva eikä mukava kaikille ole, ei. Se myönnetään. Oinas on aika huono peittelemään tuntemuksiaan toista ihmistä kohtaan - hyvässä ja pahassa.
Mutta tämä oinas nyt vain sattuu tulemaan hyvin toimeen erään tietyn kauriin kanssa, eikä sillä mitä mieltä joku muu asiasta on, ole mitään merkitystä. Sori.
ja pitää käydä lukemassa. Oon itsekki nähnyt että kymmenet naiset täällä minun lisäksi kirjottavat kokemuksistaan aina kun uus ihmettelijä ilmestyy tälle kanavalle joka ihmettelee kauriin hankaluutta ja vaikeutta. En koe että se on millään lailla hauskaa jos toisia loukataan tunnepuolella. Jos halutaan loukata, niin voi loukata ihan jonku muun asian tiimoilta, mutta ei sellasia ihmisiä jotka lähtevät suhteisiin tunteilla ja välittämisellä mukaan, sillä millä on sovittu alunperin kahden ihmisen välillä. Sehän on selvää ettei kaurismies voi ottaa vastaan totuuksia itsestään, mutta sille ei sit mitään voi. En edes ymmärrä yhtäkään sellasta miestä joka viittii pelleillä niin yksinkertaisilla asioilla, kuin viestiin vastaamisilla, soitoilla, hyvillä sanoilla toisille, tunteiden näyttämisellä joka tasolla ja myös niistä puhumisella
Juuri noin ajattelen minäkin kauriini suhteen. Me olemme valinneet toistemme seuran ja molempien piirteisiin kuuluu tietty vapaus ja tarve "omaan aikaan". Etäisyys ei syö pois toisesta välittämistä, minusta se on enemmänkin kunnioittamista. Itse olen alle 30 v.
niitä juttuja ja jostai muistilokerosta nousi väkisin mieleen piplian lause, joka alkaa: Soisin kaikkien ihmisten olevan niin kuin minäkin, mutta.... :)
Ei oo helppoa "erittäin empaattisen", "tunteellisen", "välittävän" ja "kaikki toiset huomioonottavan" jne.. elo rupusakin risukasassa.
ollenkaan hirveä ihminen ainakaan minun ex-aviomieheni, joka on oinas.
Hänen kanssaan jopa eroaminen liian varhain, lapsellisuuksissa solmitusta liitosta sujui täydessä yhteisymmärryksessä ja tyylikkäästi.
tunteitten näyttämistä "joka tasolla" suhteitten alkuvaiheessa ja säästäisit jotain jatkoa varten, niin miesten mielenkiinto sinuun saattaisi pysyä paremmin/pitempään vireillä.
Veikkaan, että hyvin, hyvin moni noista kauriintuntijanaisista ja -tytöistä on ryssinyt pysyvän suhteen mahdollisuudet ihan omalla toiminnallaan.
kuukautta kaursissuhdetta, jonka aikana tapasit häntä oman kertomasi mukaan 3 kertaa livenä!!
Koska olet ottanut asiaksesi kaurismiesten teilaamisen yleistämällä, olisi kohtuullista, että kirjoituksissasi selventäisit, mihin asiantuntemuksesi perustuu.
Jos kauris jaksaa sinua katsella, olen varma, että hän ei katsele ketään muuta.
Keskivertokauris ei harrasta heti irtosuhteita, joten todennäköisesti et kilpaile kenenkään toisen kanssa.
Kärsivällisyyttä tämä kysyy, myönnetään.
Astrologiassa kerrotaan, että Kauris ei itsekään ymmärrä ja myönnä itselleenkään, kuinka syvällä hän on tunteissaan. Ne yllättävät hänet itsensäkin.
Hei, sinä siellä. Minulla oli sama tilanne keväällä. Miehenä tosin oli Neitsyt-mies mutta vaikutti samalla tavoin ns. sitoutumiskammoiselta. Minä kyselin häneltä juuri samoja asioita kun sinä "että missä mennään" koska epätietoisuus tuntui niin tukahduttavalta mutta loppujen lopuksi inttäminen ja kysely vei suhteemme päätökseen, tämän ymmärrän nyt itsekin. Rakastan miestä mutta silloin en enää muuta osannutkaan miettiä kuin että mikä vaivaa... Minä olin pääosin se osapuoli joka viestejä laittoi mutta yhdessäollessa molemmat viihtyivät. Hän kertoi välittävänsä/ pitävänsä minusta mutta tunteita ei ollut yhtä paljon kuin minulla.. näin tuli suhteelle mittamaton katko. Toivon ettei vielä lopullinen mutta en suinkaan ymmärrä hänen ajatuksenjuoksuaan. Tämän jälkeen hän on tosin ottanut yhteyttä mutta tilanne on muuttunut ja luottamus kadonnut vaikka en mitään muuta tahtoisikaan kuin hänet takaisin.
Haluan nyt vain sanoa sinulle että ota rauhallisesti, heitä kännykkä hetkeksi käsiltäsi pois ja anna miehen odottaa koska laitat hänelle viestiä. Näin uskon miehesi muistavan sinua puolestaan, ihmetellen mihin katosit. Älä vaan liikaa painosta kysymysksilläsi, vaan anna aikaa. Kuulostaa helpolta mutta ei ole, tiedän sen.
Onnea!
Kiitos :)
Juu, mä kyllä kans tiedän ton, että niillä "Missä mennään" jne. kysymyksilläni vaan ahdistan tätä miestä ja ahistus senkun kasvaa ja kasvaa... ja sit se suhde on tuhoon tuomittu. Mä päätinkin ottaa käyttöön "lempeemmän" taktiikan... :D Tekstailin itse tälle miehelle, että ei viittitä lähteä taas siihen, et kerätään turhaa ahistusta puolin ja toisin, että se on ihan hölmöä.. Että jospa vaan kokeiltais sitä tykkäämistä ilman suurempia paineita! :) Ja tää taktiikka nyt ainakin toimi.. Nyt jo suunniteltiin seuraavaa näkemistä ja mies kertoi taas tykkäävänsä minusta... :)
Nyt vaan yritän hillitä itseäni ja ottaa rennosti ja maltilla... Koska ei se turha pähkääminen ja analysointi yms. mitään auta.. Aika näyttää.
http://plaza.fi/ellit/parisuhteessa-pari-suhdetta/sinkun-elamaa/unohda-miesten-analysointi-ja-nauti-elamasta
Oi jos viisaasti neuvoa voisin, niin neuvoisin sinua, että juokse pois ja juokse lujaa! Tiedätkö, oli aivan kuin olisin lukenut omaa tekstiäni 6 vuoden takaa. Tismalleen sama tilanne. Soutamista ja huopaamista. Luotin, että saan kaurismiehen luottamuksen voitettua omalla herttaisuudellani ja vilpittömyydelläni. Ollaan nyt oltu 6 vuotta yhdessä ja kaurismies soutaa ja huopaa edelleen, eli on varsinainen tuuliviiri. Ei koskaan voi tietää, mitä loppujen lopuksi haluaa vai haluaako yhtään mitään. Toivon sydämeni pohjasta ettei sinun kaurismiehesi ole samanlainen...
vähän, mitä tarkoitat soutamisella ja huopaamisella.
Luulisi nimittäin, että 6 vuotta kestänyt suhde on jo aika vakiintunut ja "yllätysvapaa".