Erostamme on kulunut n. 5 kk. Sitä ennen olimme avoliitossa nelisen vuotta. Meillä on yhteinen 3,5 v lapsi. Avoliittomme oli täynnä kylmyyttä, välinpitämättömyyttä, riitoja... Lapsemme syntymän jälkeen exäni muuttui täysin jääksi minua kohtaan. Raskausaikani oli vaikea, hän oli sitä mieltä, että ei jaksanut/halunnut/pystynyt enää tukemaan, koska itsekin tarvitsi tukea. Exäni on myöntänyt minulle, että on halunnut rakentaa vain suhteen lapseen, ei minuun.
Exäni on kiirehtinyt uuteen suhteeseen. Toki näin tietenkin ensisijaisesti minun näkökulmastani. Uuden hän on tavannut juhannuksena ja sain viime viikolla tietää kautta rantain, että he ovat yhteisellä kesälomareissulla lapsemme kanssa. Exäni uudella on myös lapsi, 6 v. Olisin toivonut, että olisin kuullut tämän edes reilusti voidakseni edes jollain lailla valmistautua ja sopeutua tilanteeseen.
Koko suhde ja ero on ollut kipeä asia, mielestäni se ei parane uudella ihmissuhteella. Olen toivonut ja sen exälleni myös ilmaissut, ettei ihan heti uutta ihmistä lapsemme elämään toisi. Itse olen sitä pitkään pohtinut ja itse olen hyvin kriittinen siitä, koska ja kenet lapselleni esittelisin. Lapseni sanoo, että hänellä on kaksi äitiä. Hän sanoo myös, että tämä uusi esim. nukuttaa häntä. Minusta tuntuu, että uuden perheen perustaminen on jo täydessä vauhdissa.
Tiedän, että pelkoni ovat osaksi irrationaalisia ja pahoitan vain mieleni miettimällä niitä. Ei kukaan varmastikaan halua lastani viedä, mutta siltä tällä hetkellä tuntuu. Silti mielessäni on ajatus siitä, että exäni haluaa kostaa tällä tavalla minulle sitä, mitä suhteemme aikana yhteiselämämme oli ja näyttää, että on niskan päällä.
Pahinta on se, että tiedän lapsemme aivan varmasti kärsivän tästä. Samoin kuin siitä, mitä yhteiselomme oli. Hän on aivan varmasti ymmällään tässä tilanteessa. Mitä jos exän uusi suhde ei kestäkään, tuleeko ja meneekö uusia ihmisiä - ja millä vauhdilla? Tai toinen ääripää, tällä vaudilla exän muutto yhteen uuden kanssa on vain ajan kysymys...
Tiedän myös sen, että parasta olisi vain yrittää sopeutua ja antaa ajan kulua. Vaikeaa. Meillä on exäni kanssa sopimatta vielä virallisesti tapaamiset, maksamiset ym. Meillä on alunperin yhteishuoltajuus, viime ajat on menneet viikko-viikko systeemillä ja kieltämättä se on toiminut hyvin. Exäni haluaa kuitenkin lapsen nimiisä. Lapseni on minulle rakas, enkä hänestä halua, enkä pysty luopumaan.
Olen aivan loppu, rikki, enkä tiedä kuinka jaksaa. Tällä hetkellä tuntuu, etten pysty edes antamaan lapselleni sitä tukea, mitä hän varmasti tarvitsisi, koska olen näiden tunteideni kanssa niin solmussa. Lapseni kuitenkin muistuttaa minua niin paljon menneestä ja tästä kyseisestä tilanteesta tällä hetkellä.
Exäni on kiirehtinyt uuteen suhteeseen. Toki näin tietenkin ensisijaisesti minun näkökulmastani. Uuden hän on tavannut juhannuksena ja sain viime viikolla tietää kautta rantain, että he ovat yhteisellä kesälomareissulla lapsemme kanssa. Exäni uudella on myös lapsi, 6 v. Olisin toivonut, että olisin kuullut tämän edes reilusti voidakseni edes jollain lailla valmistautua ja sopeutua tilanteeseen.
Koko suhde ja ero on ollut kipeä asia, mielestäni se ei parane uudella ihmissuhteella. Olen toivonut ja sen exälleni myös ilmaissut, ettei ihan heti uutta ihmistä lapsemme elämään toisi. Itse olen sitä pitkään pohtinut ja itse olen hyvin kriittinen siitä, koska ja kenet lapselleni esittelisin. Lapseni sanoo, että hänellä on kaksi äitiä. Hän sanoo myös, että tämä uusi esim. nukuttaa häntä. Minusta tuntuu, että uuden perheen perustaminen on jo täydessä vauhdissa.
Tiedän, että pelkoni ovat osaksi irrationaalisia ja pahoitan vain mieleni miettimällä niitä. Ei kukaan varmastikaan halua lastani viedä, mutta siltä tällä hetkellä tuntuu. Silti mielessäni on ajatus siitä, että exäni haluaa kostaa tällä tavalla minulle sitä, mitä suhteemme aikana yhteiselämämme oli ja näyttää, että on niskan päällä.
Pahinta on se, että tiedän lapsemme aivan varmasti kärsivän tästä. Samoin kuin siitä, mitä yhteiselomme oli. Hän on aivan varmasti ymmällään tässä tilanteessa. Mitä jos exän uusi suhde ei kestäkään, tuleeko ja meneekö uusia ihmisiä - ja millä vauhdilla? Tai toinen ääripää, tällä vaudilla exän muutto yhteen uuden kanssa on vain ajan kysymys...
Tiedän myös sen, että parasta olisi vain yrittää sopeutua ja antaa ajan kulua. Vaikeaa. Meillä on exäni kanssa sopimatta vielä virallisesti tapaamiset, maksamiset ym. Meillä on alunperin yhteishuoltajuus, viime ajat on menneet viikko-viikko systeemillä ja kieltämättä se on toiminut hyvin. Exäni haluaa kuitenkin lapsen nimiisä. Lapseni on minulle rakas, enkä hänestä halua, enkä pysty luopumaan.
Olen aivan loppu, rikki, enkä tiedä kuinka jaksaa. Tällä hetkellä tuntuu, etten pysty edes antamaan lapselleni sitä tukea, mitä hän varmasti tarvitsisi, koska olen näiden tunteideni kanssa niin solmussa. Lapseni kuitenkin muistuttaa minua niin paljon menneestä ja tästä kyseisestä tilanteesta tällä hetkellä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Olitteko kuitenkin päättäneet yhdessä tämän lapsen hankkia? Oletko miettinyt miksi miehesi ei enää huomannut sinua? oliko asiat kunnossa ennen lapsen syntymää? tai ennen odotusaikaa? Tuntuu pahalta puolestasi ajatella jos miehesi lapseen on suhteen luonut ja sinä et hänelle ole mitään.
Oletko tavannut exäsi uuden naisen? Tuntuuko hän turvalliselta lapsillesi? Ovatko lapsesi isänsä luonna mieluusti? Satuttiko sinua enemmän tieto siitä että miehelläsi on uusi nainen vai siitä ettei hän kertonut sinulle. Onko lapsi sinun vai teidän yhteinen? (puhut "lapseni" et "lapsemme") Kärsiikö laspi todella isänsä uudesta naisesta ja siitä että hän lapsen nukuttaa.
Paljon kysymyksiä, yhtä päljon vastauksia. Minä aikanaan olin samassa tilanteessa, ainakin melkein. Meillä oli vaan toimiva onnellinen perhe ja bum kaikki kerralla säpäleiksi, minä jäin yksin pieneen kaksioon lapsemme kanssa, exäni yhteiseen taloomme uuden naisen kanssa. Oli paljon vihaa katkeruutta kysymyksiä ilman vastauksia kunnes aloin vastauksille tuttavani avustuksella miettimään vastauksia. Nyt erosta reilu vuosi, edelleen aika ajoin sattuu ja kyynel vierii silmään kun entistä elämääni mietin, mutta jaloilla ollaan. Exän kanssa emme ystäviä ole mutta lapsen asiat hoidamme asiallisesti.
Aika on paras lääke sydän suruihin, joskus menee vuosi joskus enemmän mutta joskus se helpottaa. Usko pois. Lapsesi ei uudesta ihmisestä kärsi se on varma, me äidit siitä kärsimme. Jaksamista ja voimia sinulle =)
Mielipiteeni tuollaisista miehistä (ja naisistakin), jotka tuovat suinpäin toisen puoliskon lapsensa elämään on, etteivät he kovin pitkälle ajattele lastensa parasta. Onhan se jokaisen oma asia että seurusteleeko vai ei, mutta mielestäni ei näitä uusia kannate esitellä lapsille ennenkuin tietää varmasti, että tästä jotain tulee..
Itse ollaa ex:n kanssa tästä aiheesta keskusteltu ja ollaan molemmat sitä mieltä, ettei uusia tuoda lastemme elämään ennenkuin varmasti tiedetään, että suhteesta jotain tulee. Jotta vältytään turhilta suruilta. Ex:ni onkin seurustellut eromme jälkeen. Suhde kaatuikin siihen, että tämä uusi olisi halunnut tavata lapsemme. Hän koki, ettei ex:ni ollut tosissaan hänen suhteensa kun ei edes lapsia hänelle esitellyt. Eikä ymmärtänyt ex:ni kantaa asiasta.
Mitä tulee tuohon lomailuun. Mielestäni äidillä on oikeus tietää, missä lapsi on. Vaikka olisikin isän "hoitovuoro".
Olen 5 lapsen yh,ero tapahtui jo tammikuussa -04.Yksin olen siis ollut tähän asti.Ex muutti meidän entiseen taloon aikas pian kun minä muutin sieltä lasten kanssa pois.Viime kesänä heille jo tuli perheenlisäystä,ja tänä kesänä tempasivat naimisiin!Vauhdilla..siis miun mielestäni..lasten tunteita ei liene kumpikaan heistä ottanut huomioon..jättivät pois ristiäisistä,kuten myös häistään!Jotensakin siis haluavat elää elämänsä ilman näitä "entisen liiton lapsia"...tapaamisetkin siirtyvät liian usein.
Mutt jokainen elää niinkuin elää,koskaan en ole exää asioista "tilittänyt",sillä kummallakin meistä oma elämä!Aika parantaa niin paljon..
Nyt sitten kohtasin ihmisen,jonka kanssa todellakin tarkoitus elää tämä loppuelämä.Tapasimme aikas pian toistemme lapset..ja he hyväksyivät toisensa,(lapsia siis kaikkiaan 7).Miesystäväni erosi keväällä avoliitosta,(kun nainen petti liitossa minkä ehti),ja tuosta liitosta heillä on alle 3vuotias poika...kun tuo nainen kuuli että minulla on 5 lasta,hän kauhistui"ei ole kuulema varma haluaako hän pojalleen niin montaa sisarpuolta?"
Itse saa olla uudessa suhteessa,muttei hyväksy samaa onnea meille.
Välillä itkee puhelimessa kun miesystäväni ei tue häntä!!Jotensakin käsittämätöntä..
Mutt eipä tuo pysty meidän yhdessäoloa horjuttamaan..yhdess ollaan nyt ja tulevaisuudessakin...kiva löytää yli 40v samanhenkinen ihminen..ei tarvitse enää "tempoo" vaan saa olla oma itsensä:)
menit naimisiin ja vielä hankitte lapsen, kun kerrot, että avioliitonne oli täynnä kylmyyttä riitoja ja välinpitämättömyyttä.Oliko teillä yhteinen halu saada edes lapsi..?Nimenomaan yhteinen halu. Ei ihme, että eroja tulee...
Joka tapauksessa tarvitset ammattiapua ja esim perheneuvolaan kannattaa tilata aika ja mennä sinne keskustelemaan. Lapsesi isä haluaa kuitenkin kuulua lapsensa elämään ja lapsella on oikeus isäänsä, joten älä yritä hankaloittaa heidän välistä suhdettaan.
Sinäkin kyllä selviät, kokemuksesta viisastuneena opiksi ottaneena.
äläkä anna periksi.
tunnekuohut ja tunteet tulevat ja menevät, ja jopa puolen vuoden kuluttua pystyt katsomaan asiaa ihan uudesta näkökulmasta.
älä anna lapsesi huoltajuutta eksällesi.
kadut sitä myöhemmin.
anna lapsesi pitää sinut arjessa kiinni,mitä sinä eksääsi ja hänen uutta kuviotaan miettimään, samoja arjen ongelmia niiilläkin on, ja jollei ole, niin tulee.. usko poies.
ja joskus kun oikein harmittaa, mieti seuraavaa:
eksäsi uusi voi miettiä sinua, myös harmistellen, olla mustasukkainen menneisyydestänne, yhteisestä lapsestanne, eihän hän tiedä, milliasta (kuinka paskaa tai kylmää) se on ollut. tsemiä!