Juuri tapasin entisen opettajani kaupassa ostoksilla. Ja tuli puhetta entisestä opettajastani, kun hänellä oli mielisairaus ongelmia. Tokasin siihen, et ihmekkös se on nykyään, et niitähän tuleee jatkuvasti lisää nykypäivänä. Niin opettaja oli sitä mieltä, että se johtuu nykyajan laiskuudesta. Ennen ei tietokoneilla porukka istunut, vaan tehtiin töitä, niin ei siinä kerenny masentua, kun ajatukset oli muualla.
Heh. mutta tulkintahan se oli tuokin!
Mutta kai siin on ehkä jotain perää..
Heh. mutta tulkintahan se oli tuokin!
Mutta kai siin on ehkä jotain perää..
Vastaukset 7
Vanhimmat
Erehdyin pitämään provona otsikosta päätellen. :)
Ajat ovat muuttuneet.
Kumma juttu. Eikös meidän tulisi olla onnellisia kun meidän elämä helpottuu.
Kaikki krääsä joka on keksitty 20-vuoden aikana on helpottanut mielettömästi elämäämme.
Eihän tässä tarvitse kaveria nähdä vuoteen ja silti keskutella tämän kanssa web-kameran välityksellä. Tai kännykän tai minkä tahansa perkeleen nykylaitteen.
Eikä tarvitse käydä paljoa asioilla koska netin välityksellä onnistuu kaikki jopa työkin.
Kuinkahan paljon elämän pitäisi vielä helpottua että ollaan tyytyväisiä. Vai oltaisiinko tyytyväisiä? Kohta elämme varmaan täydellisessä virutaalimaailmassa ja työt käydään hologrammeina kotoa käsin.
Aivan, tuo on totta, mitä vähemmän ehdimme pohtimaan elämäämme, sitä vähemmän esiintyy masennusta. Elämässä pitäis olla mahdollisimman paljon aikaa vieviä tapahtumia, ettei ehitä masentelemaan ja pohtimaan elämää. Toki itteni mielestä se on itsepetosta jättää miettimästä näitä elämän tärkeitä asioita, mutta toinen puoli on taas se, että ilman näitä ajatuksia olis paljon onnellisempi.
"Niin opettaja oli sitä mieltä, että se johtuu nykyajan laiskuudesta. Ennen ei tietokoneilla porukka istunut, vaan tehtiin töitä, niin ei siinä kerenny masentua, kun ajatukset oli muualla."
... ja ennen niitä töitäkin varmaan löytyi paremmin.
tyypillistä "ennen oli pulutki lihavempii"-jauhantaa mitä ne vanhat kääkät tykkää harrastaa. Kyllä sitä nykyään töitä paiskiviakin masentuu, mistäs tämä sitten johtuu? Ovatko hekin vain laiskoja?
Vaikka toisaalta onhan se kai nykyään mennyt vähän siihen suuntaan, että lekurille hakeudutaan pienenkin (normaalin) alakuloisuuden takia ja siihen määrätään heti puolen vuoden mielialalääkitys. Siksipä vaikuttaa kuin "masentuneita" olisi nykyään enemmän.
Missä on sanottu, että masentuneiden suhteellinen osuus on aina sama? Olen ymmärtänyt, että masennus alkaa olla maailmanlaajuisesti vakavimpia työkykyä uhkaavia sairauksia. Tuskin kyse on siitä, että ihmiset menisivät helpommin lääkäriin kuin ennen. Monissa maissa masentuneita ei diagnosoida mitenkään, vaan kaikki mielensairaudet ovat hävettäviä ja piilotettavia. On myös suuria väestöryhmiä, joilla ei ole varaa mennä lääkäriin ja kustantaa itselleen mielialalääkkeitä.
Masennus liittyy enemmän ulkoisiin tekijöihin: joka puolella maailmaa on työttömyyttä ja köyhyyttä ym. sosiaalisia ongelmia. Kamppailu paremman tulevaisuuden eteen osoittautuu turhaksi, kun pienistä mahdollisuuksista kilpailee suuret määrät porukkaa. Lisäksi on hirveästi ihmissuhdeongelmia, perheet hajoavat, lapset ovat heitteillä jne.
Tämä maailma oli paljon parempi paikka elää joskus silloin, kun kaikille riitti työtä ja leipää.
..että ihmiset hakee apua, eivätkä jää märehtimään asioita itsekseen. Siinä olet kyllä oikeassa, että heti ne on tyrkyttämässä kaikenmaaliman pillereitä, todella raivostuttavaa! kävin itse opiskelu aikoinani eräällä hyvällä terapeutilla, sillä kärsin painajaisista masennuksen takia. Hän oli todella taitava ja osasi kysyä juuri ne oikeat kysymykset. mutta kun kesäloma alkoi ja minut siirrettiin kotikaupunkiini, jossa ei ollut "oikeaa" terapeuttia vaan psykologiaan erikoistunut sairaanhoitaja, se alkoi heti puhua lääkityksestä kahden ensimmäisen käynnin jälkeen. sillon mulle riitti!
ja muita psyyken sairauksia on ollut myös menneinä aikoina vaikka kuinka paljon. Niitä vain kutsuttiin eri nimillä.