Lasin läpi maailmaa katselen,
ihmiset toisella puolella,
ihan pinnassan kiinni.
Eivätkä he lasia näe,
vaan minut siinä
lasin takana.
Jos yrittäisivät
kädellään kurkottaa,
koskea.
Tietäisivät että siinä se on,
mutta eivät he yritä,
kun eivät näe näkymätöntä.
Monesti minä olen koittanut
käteni ojentaa.
Lasiakin hajottanut,
mutta ei se mitään auta.
Säröjä vain pintaan
ja verta rystysiin.
Ihmetteleviä katseita,
-miksi noin teit?
Ei saa hajottaa,
itseään satuttaa,
eikä muita.
Toisarvoinen se lasi silloin on.
Sinäkin siinä,
ihan vieressä.
Melkein hengityksesi kuulen.
Mutta niinhän minä luulen,
että jonakin päivänä
lasin rikot.
Kätesi ojennat,
jään sulatat.
Niin minä luulen,
mutta kuinka auttaa
sokeaa näkemään,
kuuroa kuuntelemaan
tai rampaa kävelemään?
ihmiset toisella puolella,
ihan pinnassan kiinni.
Eivätkä he lasia näe,
vaan minut siinä
lasin takana.
Jos yrittäisivät
kädellään kurkottaa,
koskea.
Tietäisivät että siinä se on,
mutta eivät he yritä,
kun eivät näe näkymätöntä.
Monesti minä olen koittanut
käteni ojentaa.
Lasiakin hajottanut,
mutta ei se mitään auta.
Säröjä vain pintaan
ja verta rystysiin.
Ihmetteleviä katseita,
-miksi noin teit?
Ei saa hajottaa,
itseään satuttaa,
eikä muita.
Toisarvoinen se lasi silloin on.
Sinäkin siinä,
ihan vieressä.
Melkein hengityksesi kuulen.
Mutta niinhän minä luulen,
että jonakin päivänä
lasin rikot.
Kätesi ojennat,
jään sulatat.
Niin minä luulen,
mutta kuinka auttaa
sokeaa näkemään,
kuuroa kuuntelemaan
tai rampaa kävelemään?
Vastaukset 2
Vanhimmat
10 cm:n panssarilasia. Kynteni ovat katkeilleet ja rystyseni vuotavat jatkuvasti verta. Sirpaleiden keskellä välillä jaloittelen ja varovasti lasin taakse taas astelen.
Etsin kohtaa, joka jäätäkin voisi olla. Vuoroin kokeilen tukankuivaaja ja polttolamppua. Uskomattoman paksu kerros sulatettavaa. En hennoisi luovuttaa. Koska sinä katselet minua sieltä lasin takaa. Olet niin rauhallisen oloinen, vaikka tuskanhiki valuu ja työvälineet vaihtuvat käsissäni. Haluaisitkohan, että luovutan ja menen pois äheltämästä punaisine poskineni?
Puhun sinulle koko ajan. Luen vastauksesi huuliltasi. Joskus näen sanat jo silmistäsi. Äänesi tuttu sävy kuitenkin soi jo korvissani, vaikken olekaan sitä koskaan kuullut. Olisiko tämä se päivä kun ojentaisit kätesi lasin yli?
Aivan kuin jonkun kirjailijan kirjoittama. Hieno ja erikoinen.