Olen joskus nähnyt enneunia. Nyt näin vaalean pitkähiuksisen naisen, jonka päänpäällä oli musta möykky, hetken päästä nainen nousi taivaaseen ja hänen keskivartalonsa loisti kirkkaasti. Sain ajatuksen että nainen oli äitini. Äitini on vielä elossa ja alle 60 v. Mutta kauhulla nyt mietin oliko tämä enneuni.
Enkeli unessa
Kristiinan tytär
71917
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
musta väri unessa ilmentää arvokkuutta ja arvostat suuresti äitiäsi.Olette päässeet jostain asiasta yhteisymmärrykseen ja se luo välillänne mmielenrauhaa.
Se pitää kyllä paikaansa!Asiat eivät yleensä suju mutta nyt olen päässyt eräässä asiassa mielenrauhaan, koskien äitiäni.
Hei Kristiinan tytär.
On olemassa telepaattisia unia. Tunnistan unestasi joitain tuttuja elementtejä omiin kokemuksiini. Valitettavan usein niitä nähdään juuri kuoleman yhteydessä. Sama pätee enneuniin.
Ihmiset näkevät tietyn tyyppisiä unia juuri ennen kuolemaansa. Tavallaan me aistimme, kun ruumiimme alkaa sulkemaan itseään, valmistelemaan eri elinten alasajoa. Prosessi vie aikansa, usein viikkoja.
Valitettavan usein ihmiset jakavat unia keskenään. Itse elän suvussa, jossa on vahva side ihmisten välillä. Ei fyysisesti, mutta psyykeen puolelta. Tämä on asia, mistä ei ole tutkittua tietoa vielä. Ehkä ajan kanssa. Omakohtainen kokemukseni kuitenkin on, että me jaamme unia läheistemme kanssa. Ne ovat tavallaan myös enneunia. Toki olen kuullut kauaskantoisistakin, vuosien päähän yltäneistä, enneunista. Ehkä niinkin, ken tietää. Mutta jos läheinen tekee kuolemaa, tietää hän sen jo hyvissä ajoin alitajuisesti, vaikkei tietoisesti sitä kenellekään näytä -- edes itselleen. Samoin läheiset aistivat tuon alitajunnan viestin, toisinaan vaikkeivat olisi läheisensä kanssa missään tekemisissä. LÄHEISYYDELLÄ tarkoitan psyykeen läheisyyttä -- yhteisiä kokemuksia, yhteistä rakennetta psyykeelle, sukulaisuutta.
Omasta elämästäni esimerkki: luulin itse tekeväni kuolemaa. Samaan aikaan tietämättäni isäni luuli hyvän ystävänsä tekevän kuolemaa ja siskon poika oli huolissaan minusta -- onko minulla kaikki hyvin?. Kukaan meistä ei tiennyt, että lähisukulaisemme, mies hänkin, oli tekemässä kuolemaa. Ja kuoli lopulta kovin kivuliaasti sairaskohtaukseen.
Näitä unia en osaa tulkita. Tiedän vain sen, että aistimme enemmän kuin mitä voimme kuvitella ja että kaikkea ei vielä kyetä tutkimaan ja todentamaan tieteellisesti. Ehkä joskus.
Läheisen kuolema koskettaa aina. Joku joskus sanoi, että elämässä on vakio määrä onnea ja surua. On vain sattumasta kiinni miten ne osuvat kohdalle.
-S-
Saa nähdä mitä tämä uni tarkoitti, jos se oli enneuni, toivon ettei ainakaan äitini kuolemaa mutta sen ajankohdan päättää taivaan isä.
Sain juuri kuulla että minulle läheisen tädin syöpä on uusiutunut ja leikkaushoito ei tule kyseeseen.
Otan osaa suruusi ja tuskaasi.
Jos voisin jotenkin antaa sinulle voimaa kohdata kuoleman, antaisin sen. En voi. Saatikka osaa.
----
Ehkä näitä unia pitäisi alkaa tilastoimaan. Vähän kuin kaikkia muitakin psyykeen toimintoja. Ensin on intuitiivinen ajatus, että näinhän se asia on, sitten vasta tulee metodi todistaa asia todelliseksi. Mutta onko tilasto ja todennäköisyys se oikea tapa? Siis kuoleaa ajatellessa tilastollinen todennäköisyys on 100%. Samassa yhteydessä nähtyjä unia ... on eri asia nähdä unta vaikkapa kellosta, joka on kuoleman symboli ja tulee uneen yleensä omista vaimennetuista ajatuksista, sen sijaan, että näkee, ja jakaa, unen jonkin läheisen kanssa.
Elämä on lyhyt -- kuolemme -- ja siten sairastamme kaikki sitä samaa sairautta.
Kuolema, ja erityisesti kuoleman hetki, kuuluvat Jumalalle. Ehkä on aika kysyä itseltäsi mihin uskot? Mitä tätisi on opettanut sinulle kuolemasta ja Jumalasta?
Veljeni kuollessa näin painajaisia pari viikkoa, kunnes kuolinyönä näin pahimman painajaisen koko elämäni aikana, joka kuitenkin loppui kuin seinään ja näin vastaavan enkelimäisen näyn, mihin itse törmäsit. Näin kaksi kirkasta hahmoa, joista toisen surulliset silmät tunnistin. Hetken hän katsoi minua sanomatta sanaakaan ja sitten he molemmat poistuivat kohti valoa. Pitkään olen ihmetellyt mikä tai kuka se toinen oli. Tällä hetkellä kuvittelen sen olleen veljeni sielu, anima, että he olivat yksi ja sama, mutta ilmenivät kahtena. Ajan kanssa ehkä ajatus jalostuu... ken tietää. Kuolema, ja sitä kautta elämä, ovat mysteeri, josta on vaikea ottaa selvää. Ilman toista ei voi olla toista.
Olen pahoillani tätisi puolesta.
-Sorcerer-
Eihän sitä tosiaan vielä tiedä, miten asia etenee, toisaalta olen tämän kyllä "tiennyt" jo jonkin aikaa. On tullut sukuun paljon vaikeita asioita ja silloin mielestäni Jumala ottaa pois ne joiden ei enää tarvitse kestää näitä asioita. Tätini nuori poika kuoli pari vuotta sitten. Nyt on kaiketi sitten niin ettei hänen enää näitä uusia vaikeuksia tarvitse kokea. Minä en sinänsä pelkää kuolemaa, koska olen varma että sielu jatkaa matkaansa, on vain haikeaa että taas rakas ihminen vaihtaa maisemaa. Eihän niitä rakkaita pois haluaisi päästää.