Olen nyt päässyt muutamia kertoja käymään parketeilla ja sujuukin ihan mukavasti perusaskeleilla käännöksien kanssa.
ongelmana tuntuu olevan se että jotkin kappaleet ovat sellaisia joissa minun korva ei löydä mitään rytmiä ja jos satun löytämään niin hukkaan sen herkästi enkä saa uudestaan kiinni.
Tämä on harmittava ja aiheuttaa jonkin verran stressiä kun yhtäkkiä on tilanteessa että on tanssitaidoton ja joutuu kävelemään parketilla ettei jää muiden jalkoihin eikä voi muuta. Taas seuraava lähtee käyntiin tosta noin vain. Keljuttaa todella kuulla daamin suusta että voi ei toi olisi ollut ihana tanssia.
Onko olemassa jokin keino opetella näitä "hankalia" kappaleita? vai mitä minun pitäisi tehdä.
Tiedän että joku ehdottaa että tanssi vain jollakin rytmillä, mutta minun tanssitaito perustuu siihen että jokaiselle askeleelle täytyy löytyä musiikista vaste (instrumentin jokin tietty isku) eli jokin vaan rytmi ei käy vaan sen pitää olla se juuri oikea, mäin minun aivot vain pelaa.
ongelmana tuntuu olevan se että jotkin kappaleet ovat sellaisia joissa minun korva ei löydä mitään rytmiä ja jos satun löytämään niin hukkaan sen herkästi enkä saa uudestaan kiinni.
Tämä on harmittava ja aiheuttaa jonkin verran stressiä kun yhtäkkiä on tilanteessa että on tanssitaidoton ja joutuu kävelemään parketilla ettei jää muiden jalkoihin eikä voi muuta. Taas seuraava lähtee käyntiin tosta noin vain. Keljuttaa todella kuulla daamin suusta että voi ei toi olisi ollut ihana tanssia.
Onko olemassa jokin keino opetella näitä "hankalia" kappaleita? vai mitä minun pitäisi tehdä.
Tiedän että joku ehdottaa että tanssi vain jollakin rytmillä, mutta minun tanssitaito perustuu siihen että jokaiselle askeleelle täytyy löytyä musiikista vaste (instrumentin jokin tietty isku) eli jokin vaan rytmi ei käy vaan sen pitää olla se juuri oikea, mäin minun aivot vain pelaa.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Minulla on myös toisinaan vaikea löytää sitä oikeaa rytmiä. Olen huomannut tähän vaikuttavan ainakin sen, jos olen ollut tanssimatta pitkän aikaa.
Kyllähän kaikenlainen opittu aikanaan ruostuu. Tänä kesänä olemme käyneet tansseissa paljon useammin kuin yleensä, eikä tuota ilmiötä ole enää esiintynyt niin usein.
Minulla tuo rytmin katoaminen esiintyy yleensä nopeassa ns. etenevässä foxissa. Jos tanssin alussa tahti ei ole oikea, on aivan turha yrittää räpistellä lattialla kauempaa.
Lavatanssija: "Minulla tuo rytmin katoaminen esiintyy yleensä nopeassa ns. etenevässä foxissa. Jos tanssin alussa tahti ei ole oikea, on aivan turha yrittää räpistellä lattialla kauempaa."
Pysäytä liike ja tee vaikka joku fuskun kuvio väliin. Aivan sallittua lavatanssissa. Voit vaikka tehdä joitakin musiikkiin istuvia fiilisytelyjuttuja siihen ja sitten, kun löydät taas rytmin, lähdet liikkeelle.
Ei tämä niin vakavaa ja yksipuista ole -huvittelua ja hauskanpitoa vain.
ilmeisesti nimimerkki ei sanonut mitään mutta tässäpä sitä. olen n. 1kk sitten kovan yksityisopetuksen jälkeen löytänyt sen jonkin tanssista eli tanssi alkoi mennä vähän kuin itsestään eli tanssikokemusta 1kk ja vain 2 kertaa lavallakäyntiä. Ihmettelen vain miten siinä vetäisee odotellessa fuskun kuvioita kun perusaskeleetkin on vasta opittu ja siinä kun seisot keskellä lavaa niin tönimisiä tulee jatkuvasti että liikkeellehän siitä on lähdettävä (kävellen) ja silloin minä otan suunnan lavan laitaan sinne missä on niitä penkkejä, siellä voi yleensä rauhassa odottaa että löytää sen rytmin (seuraavan kappaleen).
On pikkusen korkea kynnys hakea jotakin outoa daamia tanssimaan jos tulee kättelyssä tällainen kappale josta ei saa mitään otetta niin sanoppa vain daamille että tässähän sitä jo olikin kiitos.
Käytännössä daamit eivät ymmärrä vaan yrittävät että mennään vain kyllä se siitä ja sitten sitä kävellään koko biisi. Ei kyllä nosta itsetuntoa sellainen kävely.
Hauskaa on mukava pitää kun perusjutut on hallussa mutta jos itseäkin tympii kun ei osaa niin kyllä siitä on hauskuus kaukana.
Onneksi näitä ei tule montaa kertaa illassa mutta sen verran että epävarmuus on jatkuva.
Kun itse aloittelin lavatanssi "uraani" niin alussa oli kanssa vähän vaikeuksia tanssia esim. hyvin nopeita fokseja koska rytmi oli joko liian nopea tai sitten 2x hidastetulla rytmillä (jonka voi aina tehdä) liian hidas/epämiellyttävä tanssia. Tähän ei auta kuin kilometrit ja tanssikokemus. Kannattaa kuitenkin tanssia mahd. paljon kaikenlaista rytmiä ja kuunnella paljon musiikkia kotonakin niin pikkuhiljaa pystyt menemään mihin rytmiin tahansa. Itellä meni n. 3-4 kuukautta ennenkuin olin tilanteessa ettei ainakaan foksiin saa sellaista rytmiä helposti lavalla soitettuakaan jota en pystyisi menemään. (tai tietenkin SAA mutta sellaista ei tanssi sitten kyllä kukaan muukaan!).
sama juttu aluksi valssin kanssa: nopeat valssit tuppasivat olemaan vaikeita.
Malttia peliin ja kokemusta kehiin kyllä se siitä lähtee!
ps. kannattaisi ehdottomasti foksin lisäksi opetella jossain kurssilla fusku, koska fusku soveltuu paremmin nopean foksin tanssimiseen ja niitä voi yhdistellä sitten kun oppii eli paikkailla niillä toisiaan. Erittäin käyttökelpoinen yhdistelmä lavalla on juuri fusku foksi!
ei kukan muukaan pysty millään tunnetuilla eli järjellisillä standardiaskelikoilla tanssahtelemaan, mistä todisteena viittaan itsensä Humppiksen löytämiin piittilääkkeisiin: nythän on hyvinkin pitkälti niin, että jopa hänenkin tasoisensa vanhaintanssitaituri joutuu siihen mystilliseen piittiin tanssimaan niinsanotusti istuvia fiilistelyjutskia. Mystillisestä piitistä tekee hyvinkin harmillisen myöskin sen piitin helkkarin hyvältä kuulostavuus: edelleenkinhän on erittäinkin pitälti niin, että sullekin se yksi daami sanoi, että voi kun sitä olisi ollut niin ihana tanssia, vaikka hänkään ei mitäilmeisimminkään tiennyt, miten sitä olisi voinut tanssia ja siinä vaiheessa yleensä fiiliskin on tiessään eikä siittä Humppiksen mainitsemasta fiilistelyjutskastakaan sitten mitään tule, kun ei ole sitä fiilistäkään. Sulla ei ole siis mitään syytä huoleesi, koska kaikki muutkin vanhaintanssivat henkilöt kokevat tilanteen samoin sitä mystillistä piittiä soitettaessa.
Henkilökohtaisesti mä en kostonomaisesti enään koskaan taputtele yhtäkään sellaista bändiä re-encorelle sen jäljestä, jos se bändi ottaa ja soittaa ylimääräisinä siittä hyvästä sitä mystillistä piittiä ja mä sentään olen vanhaintanssilavoillakin yksi aplodeeraamistenkin helkkarin kauas takahuoneustojen taaksekin kantavia voimavaroja eli käytännöllisesti katsoen muita silmittömästi innosteleva esitaputtelija.
nuotit kolmessa neljän kahdeksasosanuotin ryppäässä pär soitannon alla oleva tahti (vrt hiton hankala kipale tanssia), on aika uskaliasta vaatia eli edes hyvällä tahdollakaan neuvoskella ketään vanhaintanssiuraansa aloittelevaakaan henkilöä tanssimaan foksina sitä eli käytännöllisesti katsoen mystillistä piittiä eikä siis mitään foksia, joka tuosta yo mystillisestä piitistä poiketen konppinakin musiikin teoriassakin rakentuu neljästä kahden kahdeksasosanuotin peräkkäin soitetusta ryppäästä pär soitannonalainen tahti. Kuten havaitsemme siinähän jääkin mystillisessä piitissä sitä foksina tanssien yrittävän henkilön jalkoihin foksin standardiaskelikkoon verrattuna tasan puolen tahdin mentävä aukko pär jok'ikinen soitannan ja etenkin tanssinnan alla oleva mystillinen piittitahti:
Nythän on hyvinkin pitkälti niin, että juuri siinä kohdassa justiinsa pitää sitä mystillistä piittiä jääräpäisesti foksina yrittävän henkilön ryhtyä niihin paljon puhuttuihin fiilistelyihinsä eli alkaa vähintäänkin seuraavan puolen piittitahdin ajaksi tulkitsemaan sitä musiikkia, koska foksin askeleet eivät riitäkään yhteenkään kokonaiseen mystilliseen piittitahtiin eli käytännöllisesti katsoen joutuu hän vanhaintanssiajankuluksensa vähintäänkin puolen piittitahdin ajan kiepomaan ja riepomaan ja heittelemään kärrynpyöriä ja tekemään muitakin sensemmoisia vanhaintanssiajankuluansa edistäviä kurumeluurejaan kutenesimerkiksi napsuttelemaan sormiaan ja kantapäitään (kantapäitten napsuttelulla aletaan jo lähestyä standardiaskelikoita, mutta aika harva käyttää sitä), joissa krumeluureissa ei vanhaintanssiasioihin standardiaskelikkojenkaan pohjalta perehtyneen ja joskus jopa täysin sivullisenkaan vanaintanssiharrastajankaan mielestä ole järjen hiventäkään eli mitään tunnettua logiikkaa. Tilanne menee siinä kohdassa, jossa ne foksin askeleet mystillistä piittiä foksina tanssittaessa loppuvatkin kesken ja kaiken jopa niin sekavaksi, että edes sen vanhaintanssiparin puoliskot eivät tiedä, minne se toinen mahtaa olla menossa ja he ajautuvat vuoronperää toinen toistensa ohi siten, että vauhti kiihtyy koska he yrittävät päätähuimaavaa nopeuttansa hyväksensä käytellen päästä jyvälle toinen toistensa aivoituksia ja he alkavat hirvittävästi kiepoen törmäillä orkesteriaitioihin ynnämuihinsensemmoisiin tielle osuviin vanhaintanssikohteisiin.
Käytännöllisesti katsoen todellakin taitavat vanhaintanssijat tanssivat presis siis etenkin siinä kohdin samalla periaatteella kuin henkilöt, jotka eivät koskaan ole edes halunneet oppia vanhainkaan tanssimaan, mutta ovat silti vahingossa vanhaintansseihin eksyneet (mielestäni heilläkin on täysi oikeus siihen, mutta käytän heitä tässä referenssiryhmänä): todellakin hyvätkin vanhaintanssijat suorastansa viisveisailevat askelikoista eli koikkelehtivat sinne ja tänne sekä tuonne taikka jämähtävät äkkiarvaamatta paikoillensa hytkymään ja muutaman kallistuksen ja killistyksen jäljestä lähtevät täysin vapaan tulkintansa hurmiossa eli sokaisemina erilaisilla vauhdeilla suuntiin, joita siinäkin tilanteessa myöskin täysin sivulliset henkilöt saattavat vain arvailla.
... tuli aivan hiki lukiessa tuota!
tulee tuskankin hiki, vaikka heti alussa saattaisikin näyttää, ettei tulisi, mutta se tulee vanhaintanssiessa hiki muodossa tahi toisessa kumminkin, mutta jos siinä kaikesta huolimatta kävisikin niin, että sulle syistä, joita voisimme vain arvailla, olisikin tulossa kohdallesi hyvinkin satumainen vanhaintanssionni, niin ota vaan se, mutta älä herrantähden juokse: nythän on hyvinkin pitkälti niin, että sehän on semmoinen vanhaintanssionni hiton herkästi särkyvää...
...niitä vanhaintansseja järjestetään, ja varsinkin niitä joissa Onni väijyy käsilaukkutätejä? Kerro koordinaatit niin pakkaan käsilaukkuni ja lähden Onnijahtiin.
Onni Miettisestä laulaa kauniisti joko Varjokuva tai Nelinpeli (en muista kumpi Turussa olleista KIV:n aikana).
Tuo päivätanssien prinssi häipyy notkeasti, joten vaikeata taitaa olla tavoittaa sen paremmin laukun kanssa kuin laukuttakaan.
Vain takavalot kohta näkyvät katoamassa mutkan taa...
ainakin alustavasti oletetun vanhaintanssionnen ilmaantuessa kenen tahansa henkilön kohdalle vähänkään tuntuu siltä, että sehän olikin siinä vaiheessa vieläkin epäilty -olkoonkin, että hyvinkin kaivattu vanhaintanssionni suorastansa väijyskelemässä niissä koordinaateissaan em henkilöä, on po henkilön syytä ennen sitä vanhaintanssionnihavaintoaan seuraaviin toimenpiteisiinsä ryhtymistänsä vakavasti ottaa huomioon sellainenkin seikka eli sinänsä toki hyvinkin häviävän pieni mahdollisuus, että sitähän varsinkin onnea yleensä (vanhaintanssionni sinänsä on yksi täysin yleisen onnen monista ilmenemismuodoista) on laidasta laitaan: Nythän on hyvinkin pitkälti niin, että etenkään hyvää vanhaintanssionnea ei läheskään kaikille halukkaillekaan henkilöille aina riitä ja parasta mahdollista vanhaintanssionneahan ei tunnetustikaan kaikkien henkilöitten kohdalle milloinkaan osu. Huonoa vanhaintanssionnea sensijaan riittää yleensä ihan kaikille halukkaille ja sellaisillekin, jotka eivät sitä huonoa vanhaintanssionnea edes ajatuksena voi sietää.
Etenkin näin ajateltuna missä tahansa selvästikin jollaintapaa väijyskelevä täysin yleinenkin onni saattaakin myöhemmässä eli etenkin lähemmässä tarkastelussa osoittautua hyvinkin huonoksi onneksi, vaikka siinä alussa saattasikin näyttää se onni todella hyvältä eli parhaalta mahdolliselta jopa valtavan hyvältä tuurilta eli kertakaikkisen uskomattomalta tsägältä. Eli tässä koordinaattiasiassa en voi antaa tämän tarkenpaa neuvoa eli on minun ihan vaan muutamalla sanalla sanoen ikäänkuin tiivistelmän omaisesti tyydyttävä tässä toteamaan (en siis ketään tässä onnisuhteessa ala varsinaisesti neuvomaan), että kaikkiin sellaisiin koordinaatteihin ryhtymistä, joissa se vanhaintanssionni ihan selvästi vaaniskelee eli erittäinkin pitkälti väijyy, on syytä viimeiseen saakka vältellä, koska niissä koordinaateissa sinänsä toki ainoastansa täysin mahdollisesti odottavasta hyvin huonosta vanhaintanssionnesta eroonpääseminen voi myöhemmin osoittautua todellakin vaikeaksi, sillä hyvin herkästi särkyvästä hyvästä vanhaintanssionnesta poiketen huono vanhaintanssionni on yleensä pomminkestävä.
...nyt masennus valtasi ja heitän niinsanotusti käsilaukkuni kaivoon, lopetan Onninmetästyksen ja lähden raveihin...
tiettyjen tahojen mielestä ollenkaan ole edellä kuvailemaani parasta mahdollista vanhaintanssionnea etenkään jälkeenpäin, jolloin sitä tahoa pikkaisen jo kaduttaa, ajateltuna, ei todella hyvääkään vanhaintanssionnea tule automaattisesti pitää vihollisenaan, vaikka se sattuisikin silloin osumaan jonkun muun kohdalle, koska omalle kohdalle osuva todella huonokaan vanhaintanssionni ei lähtökohtaisesti tahdo tuoda muassaan "uhrilleen" mitään orastaviakaan vastoinkäymisiä ynnämuitasensemmoisia niinsanottuja pahoja juttuja: nythän on hyvinkin pitkälti niin, että se ei todella huonokaan vanhaintanssionni voi mitään luonnollensa. Tästä syystä mä aina siinä vaiheessa, jossa minut paremmin kuin hyvin omien sanojensa mukaisesti tuntevat neitsykäiset lähestyvät minua topakasti sinänsä toki hämmästyttävänkin monisanaisia arkkujansa availlen, kysyn heiltä ikäänkuin ohimennen, että voisivatko he vielä kerran kertoa, kuinka ihanaa heillä silloinkin siellä vanhaintansseissa kanssani oli ja poikkeuksetta he hetken mietittyänsä sulkevat em arkkunsa ne laatikot, joihin he olivat uskoakseni etukäsiin varailleet minua varten ihan vaan muutamia hyvin huolella valikoimiansa sanastoja ja availevat sinänsä toki rakkainpien vanhaintanssimuistojensa osastolta muutamia laatikollisia ja alkavat kertoa minulle ja mä kuuntelen siinä liikuttuneena...sniif...jäihin ja lantrinkeihinkin nyyhkien.
"Onko olemassa jokin keino opetella näitä "hankalia" kappaleita?"
Osta tai lainaa levyjä, joilla on näitä hankalia kappaleita ja kuuntele niitä kotona kaikessa rauhassa. Yritä tunnistaa tahdin ensimmäinen isku. Aina sitä ei heti löydä mutta kuuntele tarkkaavaisesti eteenpäin. Jossain välissä, ainakin fraasin alussa tulee sellainen kohta että sen erottaa helpommin. Usein myös laulaja aloittaa ensimmäisellä iskulla laulamisen mutta tämä ei aina pidä paikkaansa. Levyillä se on näin useimmiten mutta lavoilla saattaa esiintyä enemmän vaihtelua.
Nämä hankalat kappaleet eivät välttämättä ole foksia. Auttaa jos pystyy tunnistamaan musiikkilajin joksikin toiseksi. Jos on mahdollista niin voi opiskella tanssimusiikinteoriaa jonkun osaavan opettajan johdolla mutta varsinaista muusikon taitoihin vievää opetusta ei tarvita. Riittää että tietää miten eri musiikkilajit rakentuvat.
Musiikkilajin tunnistaminen ja rytmiin tanssiminen on minusta kaikkein aikaa vievin asia tanssin opettelussa. Vie aikaa useamman kuukauden ja sittenkin voi tulla sellaisia kappaleita, joista ei ole aivan varma. Asia täytyy hyväksyä eikä olla alussa turhan huolissaan vaikka ei tunnistakaan rytmiä. Tiukanpaikan tullen apua saa vaikka katsomalla mihin rytmiin muut tanssii.
Tanssi sellaisten kanssa, jotka eivät välitä vaikka tanssi ei aina kulje rytmiin. Yritä kuitenkin löytää askeleilesi rytmi, jotta tanssisi ei jää loppuelämäksi rytmittömäksi.
Myöhemmin on mukava muistella että opin minä kuitenkin tanssimaan.
Se ei niinkään ole ongelma etten tietäis millä tahdilla lähdetään liikkeelle ja kuinka nopea tahti on. Osaan normaaleissa kappaleissa "varastaa" daamilta rytmin jos sen itse satun hukkaamaan.
Näissä mystisissä kappaleissa homma vain ei yksinkertaisesti onnistu.
Toiseksi minun aivot pelaavat siten että minun pitää mielessä saada ensin kaikki askeleet kohdalleen ennenkuin voin lähteä tanssimaan.
Yksinkertaisesti jos en saa natsaamaan mielessä askeleita kohdalleen niin ei ne jalat sitten myöskään niitä löydä.
Tämän saman asian takia koko tanssin oppiminen oli todella työlästä ja jouduin kehittelemään oman systeemin että opin, eli otin ensin askeleita ilman vaihtoaskeleita ja etsin musiikista kohdan johon ne sopivat ja sitten pikku hiljaa lisäsin vaihtoaskeleita niille kuuluville paikoille. Varsinkin humpassa joudun vieläkin aloittamaan tanssin ilman vaihtoaskelta ja sitten kun pääsen vautiin lisään vaihtoaskeleen joukkoon.
Kursseilla ja yksityisopetuksessa tälläistä opetusmetodia ei käytetä mutta tämä oli ainoa keino saada askeleet kohdalleen.
Tarvitsen joka askeleelle oikean paikan niin näissä mystisissä biiseissä löytyy 1 mutta missä muut? Huonon muistin takia en jälkeenpäin muista mikä kappale oli kyseessä joten hankala kuunnella ja harjoitella jälkeen päin. Ehkä pitää seuraavalla kerralla lähteä tansseihin muistivihkon kanssa.
Ehkäpä minun luonteessakin on vikaa kun ajattelen asioista että sitä joko osaa tai ei eli en tyydy siihen tilaan että sehän menee joten kuten vaan haluan oppia asian oikein ja myös käsittää miksi ja miten.
Nykyään löydän radiosta tulevista kappaleista rytmin ja löydän mielessä askelten kohdatkin. Niitä hankalia ei tunnu tulevan vastaan.
Olisin kiitollinen jos jollakin olisi antaa vinkkejä mitkä kappaleet voisivat olla niitä hankalia ja voisin vähän opiskella niitä ja yrittää löytää niistä ne muutkin tahdit.
"Se ei niinkään ole ongelma etten tietäis millä tahdilla lähdetään liikkeelle ja kuinka nopea tahti on. Osaan normaaleissa kappaleissa "varastaa" daamilta rytmin jos sen itse satun hukkaamaan.
Näissä mystisissä kappaleissa homma vain ei yksinkertaisesti onnistu."
Ehkä daamikaan ei tiedä millä rytmityksellä haluat tanssia.
Ymmärsinkö oikein että näissä mystillisissä kappaleissa et edes löydä oikeita askelten paikkoja tasatahtiselle kävellylle?
"Tämän saman asian takia koko tanssin oppiminen oli todella työlästä ja jouduin kehittelemään oman systeemin että opin, eli otin ensin askeleita ilman vaihtoaskeleita ja etsin musiikista kohdan johon ne sopivat ja sitten pikku hiljaa lisäsin vaihtoaskeleita niille kuuluville paikoille."
Sinulla muuten on ollut aivan käyttökelpoinen tapa löytää rytmi tanssiisi. Jatka samalla tavalla.
"Olisin kiitollinen jos jollakin olisi antaa vinkkejä mitkä kappaleet voisivat olla niitä hankalia ja voisin vähän opiskella niitä ja yrittää löytää niistä ne muutkin tahdit."
En osaa nyt mainita kappaleita mutta käy kirjastossa tai musiikkiliikkeissä etsimässä sellaisia kokelmalevyjä, joihin on merkitty musiikkilaji. Osaat foksin ja varmasti tämä mystinen beat on hallussa mutta luulen että ongelma on trioli tai blues musiikissa. Varsinkin triolia soitetaan lavoilla useamman kerran illassa. Siinä soi kolmijakoinen kahdekassosista rytmittyvä syke. Jos ei tiedä niin voi olla hankala tanssia.
Lisäksi lattarit voi olla ongelma mutta mielestäni foksiin niissäkin askeleet löytyvät suhteellisen helposti. Eli kuuntele cha cha cha, bolero (rumba), beguine kappaleita. Jos löydät ongelmallisen kappaleen niin kerro asiasta.
Joskus orkesteri voi soittaa, niin epäselvästi että ei löydä käyttökelpoista rytmiä siitä.
"Ehkäpä minun luonteessakin on vikaa kun ajattelen asioista että sitä joko osaa tai ei eli en tyydy siihen tilaan että sehän menee joten kuten vaan haluan oppia asian oikein ja myös käsittää miksi ja miten."
Kun ei ole aivan varma osaamisestaan, niin sitä arastelee. Tämä on aivan luonnollista ja menee ohi kun saa tottumusta lavoilla tanssimiseen. Musiikkikorva kehittyy vähittellen ja kun yhden lajin perusrytmi on hallussa niin voi keskittyä seuraavaan.
Do dii, mikähän se sellainen harrastus on, jossa pääsee heti jatkotasolle? Tanssissa riittää haastetta pitkäänkin tanssineille eikä siinä voi koskaan "valmistua".
Ai niin, se ratkaisu löytyy kilometrien myötä. Musiikkia kuuntelemalla ja laskemalla rytmiä mielessäsi voit nopeuttaa oppimisprosessia. Välillä voi auttaa sekin kun seuraat laulajaa ja lähdet liikkeelle kun laulaja aloittaa uuden säkeen. Aina tämä ei kuitenkaan toimi.
käy tanssimassa Pekka Niskan poikein musiikin tahtiin niin huomaat kuinka helppoa se on.
Pekkakin on oppinnu