ANTERO VIPUNEN JA JOPE RUONANSUU
- kun en parempaakaan otsikkoa keksinyt, runo prinssistä -
150806
Olet minulle sokeripulla
jota näykin hampaillani,
lempeästi silmiisi katson
ja mielihyvää tunnen, kun näen
kuinka nautit
sinua mussuttaessani,
tarjoudut kihertäen
suutani vasten -
sokeripulla!
Olet minulle jäinen Mount Everst
hurjine rinteineen.
Ja minä urhea vuorikiipeilijäsi
ronskisti kopeloivin ottein
kuin hakulla iskisin
aina oikeaan kohtaan -
Jokaisella iskulla vavahdat
minua vasten huohottaen, antaudut -
Mount Everst!
Sohvalta minua tarkkailet aamutakissasi
kun painan hatun päähäni
ja isken silmää, mutta tämä ei ole leikkiä:
hissin peilistä tarkastelen
ettei vain viiksiini jäänyt sokeritöhnää -
ja kotiin rientäessäni ravistan
mielestä kaikki
ne sanat jotka kuuluvat
sinulle vain -
maksullinen naiseni,
päiväkahviseura.
Sinä ihana sokeripulla, jäärinteinen
Mount Everst!
Sinä, sinä olet minulle ajatus
kun mietiskelen
millaisen runon tänään
kirjoittaisin, katselet minuun
näyttöpäätteen valkealta ruudulta, kutsut
kirjoittamaan itsesi esiin -
sokeripulla, Mount Everst, maksullinen
nainen, päiväkahviseurani.
Ensin ajatus miehestä
joka enemmän kuin naisesta
nauttii tälle tuottamastaan mielihyvästä, omien
hampaidensa liikkeestä - eikä oikeastaan
tuottamastaan mielihyvästä, edes, omista hampaistaan
hän nauttii, niiden tunnosta, joissa
nainen välttämätön, kuin tuore, pehmeä herkkupulla.
Sitten toinen kuva, sama mies tai joku muu:
erilaisen naisen sylissä, kovempaa
käsittelyä kaipaavan -
Ei toinen mies tai toinen nainen
sittenkään, vaan tämä sama,
ajattelen, roolileikki meni astetta
hurjemmaksi:
Nyt isketään ruumista toista vasten
pakarat läiskyen niin että
hiki lentää.
Hakulla iskien Mount Everstin rinnettä kiivetään.
Ja sitten, siinä kirjoittaessa
juolahtaa mieleeni ajatus tällainen.
Teen sinusta maksullisen naisen, kyllä vain,
ja runoni päähenkilö
vaimoaan pettävä, iskee hatun päähänsä
eteisessä, lopulta hississä viiksiään
tarkastelee hän.
Sellainen sinä olet, sulosilmäinen ja hipiältäsi herkkä!
Kosketusta kaipaat kovasti niin ja
värähdellen luet kuinka sinua
taaskin kuvaillaan.
Toivot että joku kirjoittaisi sinulle juuri?
Että jostakin unelmiesi prinssi ratsastaisi valkealla ratsulla luoksesi?
Tässä hän tulee, minä herjaan:
Tietokoneesi näyttöruudulta
oksentaa suustaan sokeripullat ja rinteiden mullan -
silmiisi katsoo rakastuneesti
kun nautinnollisesti hänelle kiherrät:
Tule, tehdään se vielä.
- -
- kun en parempaakaan otsikkoa keksinyt, runo prinssistä -
150806
Olet minulle sokeripulla
jota näykin hampaillani,
lempeästi silmiisi katson
ja mielihyvää tunnen, kun näen
kuinka nautit
sinua mussuttaessani,
tarjoudut kihertäen
suutani vasten -
sokeripulla!
Olet minulle jäinen Mount Everst
hurjine rinteineen.
Ja minä urhea vuorikiipeilijäsi
ronskisti kopeloivin ottein
kuin hakulla iskisin
aina oikeaan kohtaan -
Jokaisella iskulla vavahdat
minua vasten huohottaen, antaudut -
Mount Everst!
Sohvalta minua tarkkailet aamutakissasi
kun painan hatun päähäni
ja isken silmää, mutta tämä ei ole leikkiä:
hissin peilistä tarkastelen
ettei vain viiksiini jäänyt sokeritöhnää -
ja kotiin rientäessäni ravistan
mielestä kaikki
ne sanat jotka kuuluvat
sinulle vain -
maksullinen naiseni,
päiväkahviseura.
Sinä ihana sokeripulla, jäärinteinen
Mount Everst!
Sinä, sinä olet minulle ajatus
kun mietiskelen
millaisen runon tänään
kirjoittaisin, katselet minuun
näyttöpäätteen valkealta ruudulta, kutsut
kirjoittamaan itsesi esiin -
sokeripulla, Mount Everst, maksullinen
nainen, päiväkahviseurani.
Ensin ajatus miehestä
joka enemmän kuin naisesta
nauttii tälle tuottamastaan mielihyvästä, omien
hampaidensa liikkeestä - eikä oikeastaan
tuottamastaan mielihyvästä, edes, omista hampaistaan
hän nauttii, niiden tunnosta, joissa
nainen välttämätön, kuin tuore, pehmeä herkkupulla.
Sitten toinen kuva, sama mies tai joku muu:
erilaisen naisen sylissä, kovempaa
käsittelyä kaipaavan -
Ei toinen mies tai toinen nainen
sittenkään, vaan tämä sama,
ajattelen, roolileikki meni astetta
hurjemmaksi:
Nyt isketään ruumista toista vasten
pakarat läiskyen niin että
hiki lentää.
Hakulla iskien Mount Everstin rinnettä kiivetään.
Ja sitten, siinä kirjoittaessa
juolahtaa mieleeni ajatus tällainen.
Teen sinusta maksullisen naisen, kyllä vain,
ja runoni päähenkilö
vaimoaan pettävä, iskee hatun päähänsä
eteisessä, lopulta hississä viiksiään
tarkastelee hän.
Sellainen sinä olet, sulosilmäinen ja hipiältäsi herkkä!
Kosketusta kaipaat kovasti niin ja
värähdellen luet kuinka sinua
taaskin kuvaillaan.
Toivot että joku kirjoittaisi sinulle juuri?
Että jostakin unelmiesi prinssi ratsastaisi valkealla ratsulla luoksesi?
Tässä hän tulee, minä herjaan:
Tietokoneesi näyttöruudulta
oksentaa suustaan sokeripullat ja rinteiden mullan -
silmiisi katsoo rakastuneesti
kun nautinnollisesti hänelle kiherrät:
Tule, tehdään se vielä.
- -
Vastaukset 4
Vanhimmat
itserakkaasti kirjoitettu hyväksikäyttöä! Ei kukaan toivo että KUKA TAHANSA kirjoittaa hänelle!
Onko sinulla ollut ongelmia naisten suhteen,
oletko jotenkin katkera heille? Koita ymmärtää, naisia on erilaisia
niin kuin myös miehiä, eikö? :)
Noh, totesinpahan vain, ei tehdä tästä kuitenkaan chattailua. :))
ps. irstaus ei aina ole kaunista (runot)
Miksi sä jaksat päivästä päivään vääntää näitä juttuja. Asioiden todellinen laita on selitetty sulle about tuhat kertaa. Tässä alkaa mietityttämään, että onko sulla kaikki hoksottimet kunnossa. Ymmärryspuolella hissi ei taida mennä enää ylimpään kerrokseen.
Sun mielipiteesi on kuin pieru saharassa. Sorge vaan.
Toki saat varmaat jotain tyydytystä taistellessasi maailmanlaajuista salaliittoa vastaan. Hei,nyt otat stoppia ja laitat mietintämyssyn päähän! "Maailmanlaajuinen salaliitto", tiedät varmaan millaisiksi tollasista systeemeistä puhuvat leimataan. Ja koska oot muuten fiksunoloinen ukkeli, en halua nähdä sua hullun leima otsassa.
Relaa pikkasen ja mee vaikka luontoon käyskentelemään. Ja fundeeraa jutskia. Eiköstä jookosta?
äitiparta. Niissä kuvastuu hulluuden rajallinen rakkaus. Ahmin niitä, kun niiden pakotettu kieli pistää lukemaan ja vaatimaan LISSÄÄÄÄÄÄ.