Kelmit

Ei ole vielä tullut kommentteja, mutta jatkan kuitenkin...

______________________________________

Ystävykset päättivät mennä seuraavana päivänä kirjastoon etsimään tietoa Liikkusmusteesta, mutta James käännytti ystäviensä päät huomauttamalla, että hänellä on näkymättömyysviitta. Puolenyön jälkeen, varmistettuaan, että kaikki muut makuusalissa olevat ovat jo sikeässä unessa, Remus, Sirius, Peter ja James lähtivät hiljaa näkymättömyysviitan alla kohti kirjastoa.
-Hehee! Böö! Bää! Böö bää! Reisu liihotti ohi huutaen ja kantaen yhtä suurta arkistolatikkoa, Voro tiukasti kannoillaan.
-Ei! Me jäädään kiinni! Peter voihkaisi ehkä liian kovaa, sillä Riesu alkoi jo huudella:
-"No mutta kukas se siellä?
Oletko oppilas väärällä tiellä?
Ei ole nyt kivaa, kun saat
KIELLETTYJÄ TAVAROITA!
Ja niin, pian jälkkärin Voron kanssa jaat
Ei ole jäätelöä ei mansikoita,
VAAN KUURATTAVIA LATTIOITA! Kjähähää!"
Riesu heitti laatikon äänen suuntaan, ja se levisi sisältöineen lattialle, vetäen näkymättömyysviitan ystävien päältä.
-Oi! Siellä olikin Pikku-Peter Piskuilan, lilyenvanslääppijä-James Potter, nättipoju-Sirius Musta, ja ehkä jopa susimainen, näin olen kuullut ja luullut, Remus Lupin! Riesu kailotti.
-Ahaa! Ne.. ne... Ne ilkimykset, tästä rapsahtaa pikku sakko! Riesu! Minne ne menivät? Voro änkytti raivostuneena.
-Anele! Anele! Myönny kaikkiin tahtoihini, niin saat tiedonjyviä tiellesi, Riesu käkätti.
-Turhaa... Voro jupisi, ja lähti summutikkaan johonkin päin, mutta ystävykset olivat jo paenneet läheiseen siivouskomeroon. Remus kurkisti ovenraosta taikasauvan valossa.
-Huh, onneksi ei älynnnyt katsoa täältä. Meni varmaan oleskeluhuoneen suuntaan, hän arveli.
-Sarvihaara! Taas meni koko juttu myttyyn, Sirius sanoi turhautuneena, muttei kuitenkaan suuttuneena.
-Hiljaa. Kuunnellaan, James käski. Voron ääniä ei kuitenkaan kuulunut enää, ja James jatkoi:
-No joo... mennään huomenna päivällä, mutta nyt voin ehkä hyvitää tapahtuneen, katsotaan näitä, hän sanoi osoittaen sauvallaan Takavarikoitujen tavaroiden levinnyttä laatikkoa.
-Hm. Okei, muttei tehdä sitä tässä, mennään makuusaliin, Remus sanoi.
-Ei, ei vielä, siellä voi olla Voro, Sirius keskeytti.
-No kiinni ollaan joka tapauksessa, James ärsyyntyi ja heitti viitan kaikkien päälle, ja kokosi sauvan heilautuksella TvT-laatikon (Takavarikoitujen tavaroiden laatikon) paperit ja muut takaisin yhteen, ja kuljetti niitä sylissään muotokuva-aukolle. Se oli auki.
-Ei mennä sinne, Peter vinkaisi.
-Hiljaa! Sirius käski kuiskaten. He kuulivat nyt, kuinka Voro rymisteli tyttöjen makuusalin portaissa ja juoksi ne kaksi askelmaa kerrallaan jupisten itsekseen:
-Vielä minä nappaan ne ja revin ne ja raatelen ne ja ripustan ne peukaloista kattoon. Ne tekevät aina näin, hiippailevat öisin ja jäävät kiinni, muttei kuitenkaan. Oh, ööm, juu anteeksi, kuka-nyt-sitten-oletkaan...
Voro juoksi kiireesti alas ja oikopäätä pois koko rohkelikkotornista heilauttaen muotokuvan äkäisesti paikoilleen.
-No, se siitä sitten, mennään nukkumaan, Peter sanoi toteavaan sävyyn ja heitti itsensä kaapu päällään sängylle ja veti verhot ympärilleen.
-Minusta jotenkin tuntuu ettei mekään voida ottaa tätä "se siitä sitten"- tyyliin... mutta mennään nyt nukkumaan... Remus sanoi kuiskaten, odottamatta vastausta.
-Ei. Ei Voro varmaan aamulla enää edes muista mitään tästä, mutta täällä on näitä takavarikoituja kamoja. Katsokaa! Tämä on sinun Anturajalka, sinun jumpperi, joka ohjaa kädet tekemään läksyt ja sitten voi itse ajatella mitä vain! James huudahti.
-Ei muista? Kyllä Voro muistaa, hänhän arkistoi kaiken aina heti! Remus sanoi väsyneesti.
-Ei muista joo, jos se unohtaa sen! Sirius sanoi merkitsevästi.
-No yleensä ei muista jos unohtaa.. miten niin? James sanoi ehkä jopa hiukan ivallisesti.
-Ei kun älä viitsi. Kyllä sinä tajuat. Se ei muista, jos me laitetaan se väkisin unohtamaan! Sirius sanoi.
-Ahaa... mutta hän on jo varmaan Dumbledoren luona, Peter muistutti.
-Niin... Mutta jos Dumbledorekin... Sirius aloitti.
-Äh, turha toivo, ei Dumbledorea voi vastustaa. Eikä muitakaan opettajia, Remus sanoi miettien.
-Paitsi Voro ja Prilli ovat eri asia, ja Ruikuli! James jatkoi.
-Ei naurata. Sitä paitsi mistä lähtien Ruikuli on luokiteltu opettajiin? Sirius sanoi.
-Ei ikinä! Tai oikeastaan se olisikin hauskaa: "professori Severus Kalkaros", James yritti.
-Älkää nyt, tärkeintä olisi vain päästä pälkähästä, Remus palautti Jamesin ja Siriuksen maanpinnalle.
-Niin, mutta kun ei näy valoa, ihan turhaa.. Sirius sanoi, ja mätkähti sängylleen.
-Kyllä meidän on yritettävä. Minä yritän, James sanoi.
-Oikeasti Sarvihaara, ei ole mahdollisuuksia. Älä ajattele aina että mitä Evans ajattelee. Saat itsesi vain pahempiin ongelmiin, Remus sanoi.
-Mistä lähtien olet ollut tuollainen? Hoidan homman kotiin, sanot mitä sanot. Tuletko Anturajalka? James intti vastaan. Sirius empi, mutta lähti kuitenkin Jamesin mukaan.
Pojat kulkivat hiljaa portaikkoon ja muotokuva-aukolle, mutta siellä odottikin jo professori McGarmiwa, rehtori Dumbledore ja Voro tyytyväinen ilme kasvoillaan. Kun ystävykset näkivät tuon näyn, he aluksi jähmettyivät ja sitten juoksivat kiireesti takaisin portaikkoon ja jäivät kuuntelemaan. Näkymättömyysviittakin oli tyystin unohtunut.
-Ne! Ne on siellä! Mennään, Voro huusi.
-Argus, Minerva, odotetaan aamuun. Pääasa etteivät ole missään käytävillä enää. Argus, mainitsin myös sinun nimesi! Dumbledore sanoi rauhallisen ja johdatti muut kaksi pois ja sulki muotokuva-aukon. Vielä monen jalan päästäkin James ja Sirius kuulivat Voron äänen:
-Ne, ne, ne, ne! Ne kelmit!!
-Kelmit? Sirius sanoi kummissaan.
-Aika osuva nimi, vai mitä, James sanoi ja virnisti. Molemmat kiipesivät takaisin makuusaliin surkea ilme naamallaan ja remus odottikin jo heitä siellä (Peter oli nukahtanut jo aikoja sitten).
-No? Remus kysyi tietäväinen ilme kasvoillaan.
-No ei mitään, ei päästy muotokuvaa pidemmälle, James sanoi halveksuvasti.
-No, ainakin saatiin nämä, Remus sanoi lohduttavasti osoittaen TvT-laatikkoa ja sen sisältöä.
-Joo, ja parit jälki-istunnot, Sirius sanoi surkeana.
-Sanoiko joku niin? Remus kysyi.
-No ei, mutta arvaa aamun ensimäiset sanat, sanoi James, myöskin surkeana.
-Mistä lähtien olet ollut tuollainen? Hei, ollaanhan me ennenkin oltu pulassa, mitä väliä. Älä mainitse nimeä Evans, ole kiltti! Remus yritti piristää, ja James naurahti ja sanoikin:
-Ei aikonutkaan. Mehän ollaan kelmejä, eikö niin Anturajalka?
-Joo, mutta nyt tämä kelmi haluaisi nukkua, Siriuksen ääni kuului verhojen takaa.
-Kelmejä? Remus kysyi mielenkiintoisena.
-Selitän aamulla, James tokaisi ja kävi nukkumaan. Remuskin kävi nukkumaan turhautuneena ystäviensä käytöksestä, mutta mietti kuitenkin, miten saisi muutettua tilannetta paremmaksi.

_____________________________________

Jatkoa?

Tuo sun tarina on aivan ihana! Olen sanaton en tiedä mitä sanoa! (kirjoitaa) Ole kiltti ja jatka tarinan kirjoittamista loppuun!Oletko ajatellu kirjailijan uraa? Kannattais kokeilla. Oikeesti.