Tervehdys.
Tilanteeni on seuraava: Olemme mieheni kanssa olleet yksissä 2,5 vuotta. Ostimme yhteisen omakotitalon alle vuoden seurustelun jälkeen. Taloa on asuttu nyt siis pian 2 vuotta. Ihmettelen, miksei hän kosi minua, miksei edes kihloihin mennä jos naimisiin menoon on niin iso kynnys? Jos hän ei halua sitoutua niin onhan yhteinen asuntolainakin melkoinen sitoumus?! Olen kysynyt asiasta häneltä pari kertaa, ja vastaus on ollut, ei vielä tunnu siltä. Musta tuntuu että se vielä etsi parempaa tai jotain.. Mihinpä sitä kiire on, mutta kun lastakin yritetään jo... Pakostakin tuntuu, että vikaa on meikäläisessä jotenkin..
Tilanteeni on seuraava: Olemme mieheni kanssa olleet yksissä 2,5 vuotta. Ostimme yhteisen omakotitalon alle vuoden seurustelun jälkeen. Taloa on asuttu nyt siis pian 2 vuotta. Ihmettelen, miksei hän kosi minua, miksei edes kihloihin mennä jos naimisiin menoon on niin iso kynnys? Jos hän ei halua sitoutua niin onhan yhteinen asuntolainakin melkoinen sitoumus?! Olen kysynyt asiasta häneltä pari kertaa, ja vastaus on ollut, ei vielä tunnu siltä. Musta tuntuu että se vielä etsi parempaa tai jotain.. Mihinpä sitä kiire on, mutta kun lastakin yritetään jo... Pakostakin tuntuu, että vikaa on meikäläisessä jotenkin..
Vastaukset 10
Vanhimmat
Se on kai sitä sitoutumiskammoa..
Meillä on omakotitalo valmistunut ja pankissa on "naimisiin" menty mutta kosintaa, sitä ei ole kuulunut. Vanhanaikaisena en itse kyllä kosintapuuhiin lähde..
Välillä alkaa tuntua että kun sitä kovasti odottaa niin sitten kun se oikeasti tapahtuu niin se ei tunnukaan enää niin upealta. Jotenkin toivoisi että kihlaus ja naimisiin meno olisi toisellekin yhtä tärkeä juttu, mutta lieneekö pelkoa vai mitä - minäkin olen miettinyt että onko minussa joku vika.
Jaksuja sulle!
No ei ole teissä hyvät ihmiset mitään vikaa !!!!!!Miehet nyt vaan on joskus niin kummallisia ajatelmissaan.tai erilailla ajattelevia. jos muuten passaatte toimiltanne yhteen ja ootten sopuisia asioissanne miehen kanssa; antaa palaaa koko elämänne innolla naiset
miten voit toivoa että menisitte kihloihin edes jos naimisiin on liian iso kynnys?? kihlaushan on lupaus naimisiin menossa, joten silloin kihlaus on periaatteessa vähintään yhtä iso askel ellei jopa isompi askel kuin itse papion aamen.
Vaikea sanoa sun miehestä tietämättä sen tarkemmin taustoista, mutta jos mun mieheltä kysyttäs että "miksei edes kihloihin mennä jos naimisiin menoon on niin iso kynnys?" hän vastaisi, että no siksi juuri en voi mennä kihloihin kun en ole valmis menemään naimisiin! Hän kuten minä itsekin menemme kihloihin vasta, kun olemme valmiita menemään naimisiin ja voimme vaikka sopia hääpäivänkin. Meille se on sitä, että sovitaan menevämme naimisiin. Ja meillä se kihlautuminen todennäköisimmin tapahtuu niin, että mies kosii.
Ehkä miehesi ajattelee, että jos suostuu kihloihin niin ajattelet, että se on lupaus avioliitosta josta hän ei ole vielä varma eikä halua sellaista luvata. Jossain vaiheessa voit alkaa vetoamaan siihen, että miksei mennä naimisiin kun ollaan kihloissakin?
Mutta tuota ihmettelen miten mies on valmis saamaan lapsen kanssasi, jos ei ole valmis menemään naimisiin. Etsikkö hän parempaa vaimoa, mutta lapsen äidiksi kelpaat kyllä sinäkin? Outoa!
Teidän etenemis tahti tuntuu mun mielestä vähän nopealta. Onko mies kuitenkin ollut innolla mukana talon hankinnassa ja päätöksessä yrittää lasta?
Ja en ole siis koskaan kysynyt mieheltäni eikä tulisi mieleenikään kysyä, että eikö voitaisi mennä edes kihloihin. Haluaisin miehen kanssa naimisiin ja odotan miehen kosintaa. Mitään "välikihloja" en halua. Varsinkaan enää tässä vaiheessa, mutta en varmaan aiemminkaan (ollaan oltu pidempään yhdessä kuin te). Vaikka joudunkin kyllä odottamaan. Kun mies ei ole valmis naimisiin.
Mutta tämä oli vain meidän tapaus, teillä voi olla eri tilanne jos se kihlaus teille merkitsee jotain muuta. Yksi kaveripariskunta teki kyllä juuri sillä tavalla, että kun heille oli lapsi tulossa he menivät kihloihin. Nainen halusi "edes" tai "ainakin" kihloihin kun mies ei halunnut vielä naimisiin. Kihloihin mies suostui. Muutamia kuukausia myöhemmin (lapsi oli jo syntynyt) mies kosi ja häät on tulossa. Että näinkin voi käydä.
niin ajattelinkin, että kihlaus on lupaus naimisiin menosta vaikka itse voisin olla vaikka vain kihloissakin lopun elämääni..
Mieheni idea oli ostaa talo, vaikka ajattelin silloin, että aikas nopeaahan tämä on, mutta kunolin varma tunteistani niin en empinyt. Miehen idea oli myös lapsen hankinta, ja kun olin samaa mieltä ollut jo pidemmän aikaa niin..
Haluat, että mies edes kosii, mutta naimisiin ei tarvitse mennä jos miehellä on niin iso kynnys siihen? Miksi mies kosisi, jos hänellä ei ole aikomusta mennä kanssasi naimisiin? Tai ainakaan vielä ei tunnu siltä. Kyllä kosinta pitäisi esittää vakavissaan!
Sama kuin kysyisit, että miks sä et voi edes luvata meneväs mun kanssani naimisiin? = miksi et voi mennä edes kihloihin kanssani?
Tilanne siis, kosin tyttöystävääni monen monta vuotta sitten. Ajatuksena että yhdessä pysytään mutta aviliittoa en oikeastaan koskaan edes ajatellut. Sitten hän kysyi että olisikos jo aika mennä naimisiin, eli minua kosittiin ja naimisiin mentiin!
Rohkeasti vaan kysymään, ei pidä olla liian vanhanaikainen. Kyllä pitää kehdata kysyä, me ukot ollaan välillä vähän tälläisiä...
mutta ei menemään naimisiin?!? Enpä todellakaan vastaavassa tilanteessa uskaltaisi ruveta lapsia laittamaan...jos kerran mies ei voi olla varma halustaan olla yhdessä koko loppuelämän ajan!
samaa mieltä kuin edellinen kirjoittaja, eli jos on valmis ottamaan vastuun lapsenkasvattamisesta, niin eikö silloin olisi valmis menemään naimisiinkin?? Eikös avoliitossa pidä erikseen lapsen isän nimi laittaa papereihin ja avioliitossa puoliso on suoraan lapsen isä.