Sinkkuäitejä?

Hei,

olen 29-vuotias sinkku ja sain juuri viime viikolla tietää olevani raskaana. Yksinäinen odotusaika odottaa ja yksinhuoltajuus. Kaikki tämä kyllä tällä hetkellä pelottaa, koska minulla on ollut myös terveyden kanssa ongelmia ja en tiedä miten selviytyä kaikesta yksin??

alkuraskaudessa jo erosin lapsen isästä ja hyvä niin. Me ollaan pärjätty aivan loistavasti näin tyttöjen kesken;) Neiti on kyllä ollut alusta asti todella "helppo" vauveli.. olihan niitä valvottuja öitä ja välillä toivoi että ois joku toinen siinä kenen kanssa vois hetkeks vaihtaa sylittely vuoroja, mut ne kukkumis yöt on meillä kuitenkin ollut niin harvassa että ei niitä enää edes muista. Ekan kerran lähdin viihteelle kun vauva oli 7kk.. hoitopaikkoja ei ole kuin yksi mihin neidin voin luottaa.. eli aika tiiviisti yhdessä ollaan. Suihkussakin käydään yhdessä!;) Mitään valittamista ei mulla ole, meillä on mennyt tosi hienosti. Välillä kun pikkusisko on ollut kylässä niin olen päässyt yksin piipahtamaan suihkussa ja ai että miten sitä suihkua osaakin arvostaa kun saa kunnolla itsensä suihkutella eikä tarvitse olla toinen silmä auki hiuksia pestessä;) Huoh.. olisihan sitä vaikka kuinka paljon kerrottavaa mutta ei näin yhtäkiä tule mieleen eli kysele sinä jos on jotain erityisiä hetkiä mistä haluaisit tietää! Oletko muuten miettinyt ketä tulee mukaan synnytykseen? Miten pitkällä raskaus on? Onko isä ollenkaan kuvioissa? IIIhania odotus hetkiä! T: ikuinen kuuumeilija;)

Olin 19v ja odotin yksin ja olen 12 vuotta ollut yh. Yhtä pidempää seurustelusuhdetta lukuun ottamatta. Odotus silloin oli ihanaa mutta surullista, kun ei ollut isä jakamassa sitä iloa!
Toivottavasti sulla on ystäviä joille voi kertoa mielialoista ja muista tuntemuksista. Mulla oli silloin elämäni suurimmat puhelin laskut!!! :-)
Ystävät ja äitini olivat parhaat tukijani, synnytys kun lähestyi, se pelotti, mutta siitäkin selvittiin, paras ystäväni oli mukana!

Onnea odotukselle, kaikki menee varmasti hyvin ja yksinkin voi selvitä.

Moi vaan!

Olen 3kk:n ikäisen pikkuneidin onnellinen äiti. Lapsen isä katkaisi välit ekan neuvolakäynnin jälkeen (ei ollut siellä edes mukana). Olin surullinen mutta odotus jatkui ja yllättäen loppumetreillä isä otti yhteyttä... Ei kylläkään vielä ole tytärtään nähnyt. Ollaan tytön kanssa kuitenkin selvitty todella hyvin, synnytinkin yksin. Vaikka olihan se tietty jännää kun niitä supistuksia vihdoin alkoi tulla illalla...yksikseni odottelin yön yli ja sitten soitin taksin ja menin sairaalaan..ehkä hieman liian aikaisin mutten enää uskaltanut jäädä kotiinkaan. Kotiuduttuamme apua oli vuorokauden verran ja siitä lähtien ollaan pärjätty kaksin. Tyttö on sen verran 'helppo' vauva että jaksaa odotella omassa sängyssään kun käyn suihkussa tms viihtyy lattiallakin aikas kivasti. Kannattaa ottaa ajoissa selvää oman kotipaikkakunnan kotipalveluista jotta saa kodinhoitajan mikäli on tarvetta!