Ihmeen paljon noita sokerimuurahaisia tuossa laatalla taas mennä vilistää. Kuka mihinkin suuntaan rynnistäen, selvä suunnitelmallisuus askeleita näkyi kuitenkin johdattavan. Polun tapaisen ne olivat aikaiseksi saaneet ja siksi silmään osuikin päämäärättömästi harhailevat isommat muurahaiset.
Näin syksyn kynnyksellä, kookkaammat muurahaiset näkyvät joukoittain vallanneen pihamaan. Ilmeisesti jonkinlainen suvunjatkamisriitti menossa.
Monesti olen suonut ajatuksen muurahaisten uhrautumiselle pesäyhteisönsä parhaaksi. Kuinka kuuliaisesti ja oman itsensä uhraten, he puolustavat pesäänsä ja hankkivat ravintoa yhteisölle.
Mutta jos evoluutioteoriaan on vähääkään uskomista, täytyyhän joukossa olla muutama lusmuilija ja toisten hyväksikäyttäjä. Joku ahne yksilö joka syö enemmän kuin hankkii. Miten yhteisö voisi huomata tällaiset pinnarit. Niitä siis oli pakko olla joukossa, jospa ne viihtyivät pesän sisällä, nauttien lajikumppaneiden vaivalla pesään kantamista toukista ja saattaisivat jopa imaista osansa jonkun peräruumiiseen keräämästä koivun mahlasta.
Ehkäpä muutama tutkimusmatkailijakin saattaisi lukemattomien joukossa elellä. Tietysti vietti tutkimaan oli isompi, kuin kerätä jotain jonninjoutavia ruuantähteitä pesän lihavalle kuningattarelle.
Ehkäpä tutkijamuurahaisten kohtaloksi koituivat naapuripesän muurahaiset, tai yön koleus. Saattaisivat joutua myös vihollisten syötäväks, ja evoluutio piti huolen etteivät päässeet populaation ajatuksia turmelemaan, oudoille kertomuksilla omituisista maista ja olennoista. Joten muurahaiset saivat jatkaa tylsää elämäänsä turhaan hermokimppuaan rasittamatta.
Ihmetellä myös sopii, kuinka muurahaiset saattoivat elää maan alla talven yli, kuinka ne pystyivät pimeässä ja viileässä tunnelissa pitämään porukan kurissa ja nuhteessa talven tylsinä päivinä. Luulisi riitelyn ja toisten selän takana tuntosarvien heiluttelun olevan päivittäistä. Riita viimeistään luulisi tulevan annosten koosta, kun siellä täytyy olla myös niitä ahneita lusmumuurahaisia.
Ihmetellä sopii myös muurahaistemme asuttamaa maapalloa, kuinka sopivaksi se on muodostunut elämälle. On vettä, sopivasti suolaista. On makeaa vettä, on ilmaa, on painovoima. Tietysti myös aurinko suo säteensä elämän tarpeisiin. Mutta asiaa mutkistaa se, kuinka monimutkaista kaikki on sattuman sanelemaksi. Pelkästään maan kallistuminen, joka aiheuttaa vuodenajat, tehden elämän monipuolisemmaksi. Aurinko sinällään tappaisi ja huuhtelisi ilmakehän avaruuteen, muuta senkin suojana on magneettikenttä. Joka suojelee niin elämää kuin ilmakehää.
Magneettikenttä taas johtuu maan keskellä olevan rautapallon kiihkeästä elämästä. Voiko sekin olla vain sattumaa, kaikki tämä tekee elämän ylipäätään mahdolliseksi. Monia selityksiä voi kaikelle olla ja elämä sattumien summana on lähes kaikkien tunnustama. Tässä on kyllä liian monta sattumaa, maan etäisyys auringosta, niistä tuskin vähäisin. Pelkkä aurinko tuskin olisi elämää saanut aikaan, koska sillä ensimmäisellä kasvillakin oli vain auringon paahtama erämaa edessään.
Jospa aurinkokunta aurinkoineen ja planeettoineen onkin vain suurta sattumaa, mutta elämä itsessään ei. Jospa se elämä on joka puolella. Elää vain eri tavalla, sille kulloinkin annettujen sattumien kehdossa. Me pidämme happea ja vettä elämän välttämättöminä edellytyksinä, mutta onko ne todellisuudessa välttämättömiä? Näin ajatellen maailmankaikkeus olisi täynnä erimuotoista elämää.
Sehän saattaisi selittää muurahaisten omituisen käytöksen yhteisön hyväksi. Tuskin ne kuitenkaan kykenivät ajattelemaan tulevia sukupolvia ja siksi uhrautuivat. Jos kykenisivät, ne varmaan tuhoaisivat kaiken mahdollisen ja ahnehtisivat itselleen kaiken minkä irti saisivat. Mutta ne vain jatkavat elämäänsä ilman mitään pitkän ajan tähtäintä, vain tässä ajassa ja tässä paikassa, kuten kai koko maailmankaikkeus, ajelehtien johonkin suuntaan ilman mitään päämäärää ja loppupamausta.
Me ihmiset käymme vain välissä ihmettelemässä asiaa ja tuijottamassa muurahaisia.
_________________
T. ®Sherlokki © 2006
Näin syksyn kynnyksellä, kookkaammat muurahaiset näkyvät joukoittain vallanneen pihamaan. Ilmeisesti jonkinlainen suvunjatkamisriitti menossa.
Monesti olen suonut ajatuksen muurahaisten uhrautumiselle pesäyhteisönsä parhaaksi. Kuinka kuuliaisesti ja oman itsensä uhraten, he puolustavat pesäänsä ja hankkivat ravintoa yhteisölle.
Mutta jos evoluutioteoriaan on vähääkään uskomista, täytyyhän joukossa olla muutama lusmuilija ja toisten hyväksikäyttäjä. Joku ahne yksilö joka syö enemmän kuin hankkii. Miten yhteisö voisi huomata tällaiset pinnarit. Niitä siis oli pakko olla joukossa, jospa ne viihtyivät pesän sisällä, nauttien lajikumppaneiden vaivalla pesään kantamista toukista ja saattaisivat jopa imaista osansa jonkun peräruumiiseen keräämästä koivun mahlasta.
Ehkäpä muutama tutkimusmatkailijakin saattaisi lukemattomien joukossa elellä. Tietysti vietti tutkimaan oli isompi, kuin kerätä jotain jonninjoutavia ruuantähteitä pesän lihavalle kuningattarelle.
Ehkäpä tutkijamuurahaisten kohtaloksi koituivat naapuripesän muurahaiset, tai yön koleus. Saattaisivat joutua myös vihollisten syötäväks, ja evoluutio piti huolen etteivät päässeet populaation ajatuksia turmelemaan, oudoille kertomuksilla omituisista maista ja olennoista. Joten muurahaiset saivat jatkaa tylsää elämäänsä turhaan hermokimppuaan rasittamatta.
Ihmetellä myös sopii, kuinka muurahaiset saattoivat elää maan alla talven yli, kuinka ne pystyivät pimeässä ja viileässä tunnelissa pitämään porukan kurissa ja nuhteessa talven tylsinä päivinä. Luulisi riitelyn ja toisten selän takana tuntosarvien heiluttelun olevan päivittäistä. Riita viimeistään luulisi tulevan annosten koosta, kun siellä täytyy olla myös niitä ahneita lusmumuurahaisia.
Ihmetellä sopii myös muurahaistemme asuttamaa maapalloa, kuinka sopivaksi se on muodostunut elämälle. On vettä, sopivasti suolaista. On makeaa vettä, on ilmaa, on painovoima. Tietysti myös aurinko suo säteensä elämän tarpeisiin. Mutta asiaa mutkistaa se, kuinka monimutkaista kaikki on sattuman sanelemaksi. Pelkästään maan kallistuminen, joka aiheuttaa vuodenajat, tehden elämän monipuolisemmaksi. Aurinko sinällään tappaisi ja huuhtelisi ilmakehän avaruuteen, muuta senkin suojana on magneettikenttä. Joka suojelee niin elämää kuin ilmakehää.
Magneettikenttä taas johtuu maan keskellä olevan rautapallon kiihkeästä elämästä. Voiko sekin olla vain sattumaa, kaikki tämä tekee elämän ylipäätään mahdolliseksi. Monia selityksiä voi kaikelle olla ja elämä sattumien summana on lähes kaikkien tunnustama. Tässä on kyllä liian monta sattumaa, maan etäisyys auringosta, niistä tuskin vähäisin. Pelkkä aurinko tuskin olisi elämää saanut aikaan, koska sillä ensimmäisellä kasvillakin oli vain auringon paahtama erämaa edessään.
Jospa aurinkokunta aurinkoineen ja planeettoineen onkin vain suurta sattumaa, mutta elämä itsessään ei. Jospa se elämä on joka puolella. Elää vain eri tavalla, sille kulloinkin annettujen sattumien kehdossa. Me pidämme happea ja vettä elämän välttämättöminä edellytyksinä, mutta onko ne todellisuudessa välttämättömiä? Näin ajatellen maailmankaikkeus olisi täynnä erimuotoista elämää.
Sehän saattaisi selittää muurahaisten omituisen käytöksen yhteisön hyväksi. Tuskin ne kuitenkaan kykenivät ajattelemaan tulevia sukupolvia ja siksi uhrautuivat. Jos kykenisivät, ne varmaan tuhoaisivat kaiken mahdollisen ja ahnehtisivat itselleen kaiken minkä irti saisivat. Mutta ne vain jatkavat elämäänsä ilman mitään pitkän ajan tähtäintä, vain tässä ajassa ja tässä paikassa, kuten kai koko maailmankaikkeus, ajelehtien johonkin suuntaan ilman mitään päämäärää ja loppupamausta.
Me ihmiset käymme vain välissä ihmettelemässä asiaa ja tuijottamassa muurahaisia.
_________________
T. ®Sherlokki © 2006
Vastaukset 14
Vanhimmat
Kas! Sitä ollaan vietetty muukkupolun varrella aikaa. Siinä on moni filosofi kironnut, kun pöksyissä on alkanut vilistää kesken raamatullisen muukku-ihannoinnin.
Mä kun puhaltelen savuja tuohon Fredrikinkadun ylle, niin olen aivan samaa mieltä kuin sinä: Muukut on pienipäisiä ropotteja joiden sielunelämää ei tunne, mutta mitä lähemmäs menee, niin sitä suuremmiksi niiden ongelmat kasvavat.
Kysymys lienee siis etäisyyksistä - ja nämä etäisyydet on niihin hyvä pitää.
Somaa ja lapsenomaista ihmettelyä, joka perustuu enemmänkin tajunnanvirtaan kuin tosiasioihin. Sarjassaan ihan kiva.
Mikähän tarinassa ei perustu tosiasioihin?
T. ®Sherlokki © 2006
Esimerkiksi tekstisi kertoma muurahaisten lisääntymisestä poikkeaa muusta saatavilla olevasta tiedosta. Tai (kirjoittajan vapaudella) ainakin niin annat ymmärtää.
Juttusi pointti ei tulkintani mukaan kuitenkaan ole antaa tietoa muurahaisista ja muista luonnonilmiöistä, vaan tuoda ilmi ihmettelyn antoisuutta, joten siinä mielessä tietojen oikeellisuus tai virheellisyys ei ole mitenkään olennaista. Ainakaan tässä julkaisuyhteydessä.
Ihmettely kannattaa aina.
En näe mitää ristiriitaa todellisuuden kanssa:
"Kuhnurit
Kuhnureita syntyy hedelmöittymättömistä munista. Ne eivät tee muiden kastien tapaan työtä, sillä niillä on mahdollisuus siirtää geeninsä kokonaiseen seuraavaan pesään. Kuhnureilla on siivet neitsytkuningattarien tapaan ja ne odottavat vain oikeaa hetkeä lähteä lennolle.
Neitsytlennolla kuhnurit pariutuvat mahdollisimman monen kuningattaren kanssa. Sitten niiden siivet irtoavat ja ne harhailevat maassa kunnes kuolevat nälkään tai tulevat jonkin eläimen - tavallisesti linnun - tappamiksi."
Kuten itsekin mainitsit, kaiken selittäminen kädestä pitäen, ei ollut pontti, muuta tosiasioitakaan ei ole läskiksi laitettu.
T. ®Sherlokki © 2006
Kirjoittajan vapaudella tuo istuu tekstiisi ihan hyvin, eipä siinä mitään.
Mutta teksti voidaan lukea niinkin, että muurahaiset esittäisivät vain ja ainoastaan syksyisin jotain pariutumisrituaaleja isolla porukalla. Tietääkseni niin ei ole. Tietenkin teksti voidaan lukea toisinkin, ja ennen kaikkea tulkita toisin.
Ja onkohan muurahaisissa tai muissakaan hyönteisissä ja eläimissä (paitsi ihmisissä) oikeasti olemassa tietoisia laiskureita...
Tuosta saisi muokattua vaikka sadun. Mitä tapahtuu, kun kaikki eivät olekaan samanlaisia: on lusmuilijaa, uhrautujaa, komentajaa, tutkijaa jne. Onko näitä eroja oikeasti, vai onko kyseessa vain identtisten työläisten taitava organisointi? Jos synnynnäisiä eroja on, ovatko ne pelkästään muurahaisyhteiskunnan hyväksi?
On olemassa muurahaislaji, jossa on erilaisia työmiehiä: esim. osalla on moninkertaisesti isompi pää! Kun kerran katselin niiden menoa hetken, vaikutti siltä että isopäiset johtivat ruokalöydöksen kuljetusta pesään. Mutta ehkä vain kuvittelin. :)
Ehkä muurahaisilla on niin hyvä systeemi, ettei evoluutiolla ole hinkua muuttaa niitä - kenties ne ovat tulleet kehityksensä päähän, koska hyvin sopeutunutta ei tarvitse parantaa.
Onkohan eläimillä vähemmän lajin sisäisiä älykkyys- ja luonne-eroja verrattuna ihmiseen? Ihminenhän voi olla hyvin älykäs tai kerrassaan ääliö (suhteellisesti tyhmempi kuin apina, mutta säilynyt hengissä opittujen mallien avulla), fiksu luonteeltaan tai onnettomasti kieroutunut. Ihmisen aivojen rakenne mahdollistaa sen, että perimä ja kasvatus voivat vaikuttaa rajattomilla tavoilla. Mutta ottaen huomioon ihmisaivojen suomat mahdollisuudet, moni on aika keskinkertainen. Mutta sehän ei haittaa, jos on muuten mukava ihminen - on se parempi kuin vähän välkympi kusipää! Jos tarkastellaan koirien luonnetta, niilläkin on tietty temperamentti, mutta vammaisia niistä tulee vain vammaisella kasvatuksella, siis epäjohdonmukaisella. Jos jotkut ihmiset eivät osaa kasvattaa ja kouluttaa koiraansa tasapainoiseksi, kuinka he osaavat kasvattaa lapsensa järkevästi? Siinä vain huonoa perimää vahvistetaan oikukkaalla kasvatuksella, eikä "älykäs ihminen" ole enää se päällimmäisin mielikuvaa kun katsoo lopputulosta.
Ihmiskunnan aikaansaannoksissakin kyse on pitkälti tiedon ja taidon yhdistäminen, yksilötasolla ei välttämättä olla sen kummempia. Voidaan sanoa että ihminen osaa rakentaa lentokoneen ja toimia aivokirurgina, mutta ne ovat vain esimerkkejä erikoistumisesta.
Onko ihmisen evoluutio menossa parempaan suuntaan? Mikä on parempi? Japanilaiset ovat tehokkaita, mutta ovatko he onnellisia? Milloin menee överiksi? Roduissakin on eroja, eikä pelkästään kulttuurisidonnaisesti. Samalla tavalla kun voidaan kuvailla puhdasrotuisen koiran luonnetta, voidaan nähdä eroja myös eri ihmisroduissa. Se onko jollaikin rodulla enemmän hyviä ominaisuuksia, riippuu siitä mitä pitää hyvänä.
Ennen vanhaan puoliso valittiin hyvästä suvusta. Nykyään ihmiset liikkuu ja matkustelee enemmän, valinnanvara on ehkä suurempi. Mutta "huonojakin" geenejä voi välittää eteenpäin "parempigeenisen" kanssa, jos saa ensin tuurilla rahaa joka lisää valinnanvaraa kumppaniehdokkaissa (esim. voittaa lotossa, perii huijarivanhemmiltaan, harjoittelee muksusta asti jotain urheilulajia ja voittaa pari kisaa, pänttää lääkäriksi jne.) Tosin ei se seksikkäimmän näköinen ole välttämättä järkevin valinta. Ihminen ei ajattele puolisoa valitessaan kuinka suuren palveluksen tekee luomakunnalle saadessaan jälkeläisiä. Joskus fiksuimmat voivat omistautua enemmän uralle ja harrastuksille, kun muut lisääntyvät aikansa kuluksi. Toisaalta jotkut ovat niin fiksuja, että ymmärtävät lasten kasvatuksen olevan kannattavampi panostus siirtää omaa järkevyyttään, ja saada aikaiseksi suurinta mitä ihminen voi (onnellisia aikuisia).
Ihmiskunnalla olisi kaikki edellytykset luoda sellainen systeemi, jolla jokainen voi tyydyttää perustarpeensa. Mutta ihminen on siihen liian itsekäs ja turhamainen. Suomalaisetkin laittavat viikoittain miljoonia euroja veikkaukseen, verorahoja maksetaan sitäkin enemmän - mutta kuinka paljon välitetään vaikuttaa siihen kuka päättää niiden käytöstä? Muurahaisilla hommat toimii, koska ne ajattelee varmaankin kokonaisvaltaisemmin. Niillä on tuntosarvet, joten niiden ei tarvitse sen kummemmin analysoida asioita, vaan viesti menee suoraan perille.
"Tuosta saisi muokattua vaikka sadun. Mitä tapahtuu, kun kaikki eivät olekaan samanlaisia: on lusmuilijaa, uhrautujaa, komentajaa, tutkijaa jne. Onko näitä eroja oikeasti, vai onko kyseessa vain identtisten työläisten taitava organisointi? Jos synnynnäisiä eroja on, ovatko ne pelkästään muurahaisyhteiskunnan hyväksi?"
> Koska muurahaiset ovat toistensa klooneja, ei ole mahdollista että kukaan olisi mitään enempää kuin toinen. Geenipankki on muniva kuningatar <
"On olemassa muurahaislaji, jossa on erilaisia työmiehiä: esim. osalla on moninkertaisesti isompi pää! Kun kerran katselin niiden menoa hetken, vaikutti siltä että isopäiset johtivat ruokalöydöksen kuljetusta pesään. Mutta ehkä vain kuvittelin."
> Kuvittelu on kivaa <
"Ehkä muurahaisilla on niin hyvä systeemi, ettei evoluutiolla ole hinkua muuttaa niitä - kenties ne ovat tulleet kehityksensä päähän, koska hyvin sopeutunutta ei tarvitse parantaa."
> Aivan oikein. Toinen esimerkki on krokotiili, kaimaani & Hytönen <
"Onkohan eläimillä vähemmän lajin sisäisiä älykkyys- ja luonne-eroja verrattuna ihmiseen? Ihminenhän voi olla hyvin älykäs tai kerrassaan ääliö (suhteellisesti tyhmempi kuin apina, mutta säilynyt hengissä opittujen mallien avulla), fiksu luonteeltaan tai onnettomasti kieroutunut. Ihmisen aivojen rakenne mahdollistaa sen, että perimä ja kasvatus voivat vaikuttaa rajattomilla tavoilla. Mutta ottaen huomioon ihmisaivojen suomat mahdollisuudet, moni on aika keskinkertainen. Mutta sehän ei haittaa, jos on muuten mukava ihminen - on se parempi kuin vähän välkympi kusipää! Jos tarkastellaan koirien luonnetta, niilläkin on tietty temperamentti, mutta vammaisia niistä tulee vain vammaisella kasvatuksella, siis epäjohdonmukaisella. Jos jotkut ihmiset eivät osaa kasvattaa ja kouluttaa koiraansa tasapainoiseksi, kuinka he osaavat kasvattaa lapsensa järkevästi? Siinä vain huonoa perimää vahvistetaan oikukkaalla kasvatuksella, eikä "älykäs ihminen" ole enää se päällimmäisin mielikuvaa kun katsoo lopputulosta."
> Tästä tulee mieleen persmäkeä harrastava panda. Tutkijat olivat sitä mieltä että panda oli hullu, koska sitä kiinnosti persmäki (vihreä takapuoli).
Mitä keskinkertaisiin ihmisiin tulee, niin seuraava aiheesi oli hyvin keskinkertainen ja tylsä... Ehkä aivan stupid: Jos vammautunut ihminen ottaa hoivaansa koiran, niin kielletäänkö häneltä suvunjatkaminen koska koirasta tuli hullu?
En saa sinusta älykästä kuvaa, joten sinut omien lakiesi mukaan tehdään hedelmättömäksi <
"Ihmiskunnan aikaansaannoksissakin kyse on pitkälti tiedon ja taidon yhdistäminen, yksilötasolla ei välttämättä olla sen kummempia. Voidaan sanoa että ihminen osaa rakentaa lentokoneen ja toimia aivokirurgina, mutta ne ovat vain esimerkkejä erikoistumisesta."
> oletko koskaan tullut ajatelleeksi mistä tähän kaikkeen syntyvät ideat? <
"Onko ihmisen evoluutio menossa parempaan suuntaan? Mikä on parempi? Japanilaiset ovat tehokkaita, mutta ovatko he onnellisia? Milloin menee överiksi? Roduissakin on eroja, eikä pelkästään kulttuurisidonnaisesti. Samalla tavalla kun voidaan kuvailla puhdasrotuisen koiran luonnetta, voidaan nähdä eroja myös eri ihmisroduissa. Se onko jollaikin rodulla enemmän hyviä ominaisuuksia, riippuu siitä mitä pitää hyvänä."
> Tällaiseen paskaan en viitsi edes vastata <
"Ennen vanhaan puoliso valittiin hyvästä suvusta. Nykyään ihmiset liikkuu ja matkustelee enemmän, valinnanvara on ehkä suurempi. Mutta "huonojakin" geenejä voi välittää eteenpäin "parempigeenisen" kanssa, jos saa ensin tuurilla rahaa joka lisää valinnanvaraa kumppaniehdokkaissa (esim. voittaa lotossa, perii huijarivanhemmiltaan, harjoittelee muksusta asti jotain urheilulajia ja voittaa pari kisaa, pänttää lääkäriksi jne.) Tosin ei se seksikkäimmän näköinen ole välttämättä järkevin valinta. Ihminen ei ajattele puolisoa valitessaan kuinka suuren palveluksen tekee luomakunnalle saadessaan jälkeläisiä. Joskus fiksuimmat voivat omistautua enemmän uralle ja harrastuksille, kun muut lisääntyvät aikansa kuluksi. Toisaalta jotkut ovat niin fiksuja, että ymmärtävät lasten kasvatuksen olevan kannattavampi panostus siirtää omaa järkevyyttään, ja saada aikaiseksi suurinta mitä ihminen voi (onnellisia aikuisia)."
> Kerrot siirteleväsi tyhmää järkevyyttä jalostumaan hyvissä geeneissä eteenpäin. Minä katson järkevyyden valikoivaksi tunnevammaksi, jossa suljetaan pois mielestä kaikki muu, paitsi järkevät asiat - eikä sillä taatusti ole mitään osaa kulttuurievoluutiossa tai aikuisten onnessa <
" Ihmiskunnalla olisi kaikki edellytykset luoda sellainen systeemi, jolla jokainen voi tyydyttää perustarpeensa. Mutta ihminen on siihen liian itsekäs ja turhamainen. Suomalaisetkin laittavat viikoittain miljoonia euroja veikkaukseen, verorahoja maksetaan sitäkin enemmän - mutta kuinka paljon välitetään vaikuttaa siihen kuka päättää niiden käytöstä? Muurahaisilla hommat toimii, koska ne ajattelee varmaankin kokonaisvaltaisemmin. Niillä on tuntosarvet, joten niiden ei tarvitse sen kummemmin analysoida asioita, vaan viesti menee suoraan perille.
> Jos aivan tosissasi ajattelet että haluat haaskata minun veromarkkojani jonkinlaiseen ihanneyhteiskunnan kokeilumalliin, niin silloin sinun pitää muistaa että asut, elät ja vaikutat Suomenniemellä jossa vallitsee edustuksellinen demokratia <
Toivotan sinulle ötökkämäistä loppuelämää.
Mikähän oli syy kirjata tämä ylös?
Tämä oli sitä tyhjää täynnä ehkä halusit näyttää kuinka tyhjää on autiomaassa.
Tästä 4-
Monesti olen suonut ajatuksia teksteillesi, mutta mikään niistä ei saa vakuuttumaan että olisit tuumaakaan keskivertopäiväkirjankirjoittajaa kummempi kynäilijä.
Sopisiko pesu 90 asteessa, ehkä egosi kutistuisi oikeaan kokoon ja tulisit siedettäväksi myös ihmisenä.
Siinä tuskin käytetään mittarina suomi24:än keskustelupalstoja. Tai voithan sinä käyttää.
En ole täällä nöyristelemässä, laitan tekstejä ja arvostelen toisten tekstejä, miksi teet siitä numeroa?
Mielipiteeseesi tekstistä en ota kantaa.
T. ®Sherlokki © 2006
Jotenkin tuttua tämä muurahaisista kiinnostunut salapoliisi. Eikö sellainen istunut jossakin tarinassa joskus muinoin kusiaispesässä?
Ketä muuta kiinostaisi sokerimuurhaiset, kuin naismaista perhostenkeräilijää, jolla kaapissa
kiellettyjä tabuja.
Bamse, vaihda kapula.
Mex kotiin brutus, sun on nähty jo.
Näin joku onnistui saamaan pyrstötähden hanuriin tässäkin tarinassa. Kun kipinöinti lakkaa, huomaat että tämäkin provo on tiensä päässä.
Perhosenkerääjästä vielä.(Kelpo homma muuten). Jos tällaista reilu 100 kiloista aktiivitreenaajaa pidät naismaisena, niin olet nukkunut biologian tunnilla.
T. ®Sherlokki © 2006
provosoidu enää mistään. Pitää ryhtyä riitelemään itsensä kanssa, se vasta hauskaa onkin.
*(`-´)*