Onkos teillä muilla ollut "painostusta" suvun osalta kumpaa sukupuolta vauvan pitäisi olla? Meillä kaikki minun puolelta odottavat että tyttöhän meille tulee... Eivät ota kuuleviin korviinsa että tulokas saattaa olla myös poika! (Suvussa kun ei ole vielä yhtään pikkutyttöä). Meinaa iskeä paniikki päälle että suku ei hyväksy lastamme jos se on "väärää" sukupuolta... Yritin jutella asiasta viikonloppuna äidilleni ja hänen vastaukset eivät olleet ihan sitä mitä odotin...
Sukulaisista..
hanna81
6570
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
sukupuolelle mahtaa? Sitä tulee, mitä on tullakseen. Aika lapsellista käytöstä aikuisilta sukulaisilta, jos eivät hyväksy tulokasta sukupuolesta johtuen. Ehkä kannattaisi nyt jäähdytellä välejä vähäsen aikaa, ja antaa sukulaisten möykätä mitä möykkää.
Ja jos tulokas ei kelpaa sukupuolesta johtuen, niin minä antaisin pitkät koko suvulleni.
Mitä se kenellekkään kuuluu,kumpi vauva on-tyttö vai poika. Ei tuollaisista sukulaisten kommenteista kannata tosissaan huolta kantaa.
Eikä sitäpaitsi vauvan vanhempienkaan. Hyvä että lapsi muuten on toivottu-kaikki ei lasta saa vaikka toivoisikin.
Mutta kun se tuntuu vaan niin v***n pahalle kuunnella kommentteja niin läheisiltä ihmisiltä... Ja ollaan miehen kanssa mietitty että emme vie lasta ihan äkkiä sukulaisiin... Saavat miettiä sanojaan. Tärkeintä on kuitenkin juuri se että vaavi on meille kahdelle rakas ja paljon toivottu oli se sitten kumpi tahansa..
Sinun lapsesihan se on ja sinulle yhtä rakas. Sukusikin täytyy vain hyväksyä se, ettei "luonnonvalinnalle" voi kukaan mitään... (jos unohdetaan nyt poikkeustapaukset). Sanot mielipiteesi asiasta ja pysy tiukkana. Ei se ainakaan sinun häpeäsi ole jos potran pojan saat.
Tuttavallani oli toisinpäin. Heidän suvussaan pojat olivat se "jokin" jota palvottiin. Joten, kun tuttavani sisko sai pojan, oli tämä kuin lahja heidän äidilleen. Poika alkoi pikku hiljaa varastaa kaiken huomion, pääsi aina yökylään mummulle, sai mummun kehut ja huomion, oli aina parempi tyttöä. Homma muuttui kun tuttavani nosti niin sanotusti kissan pöydälle. Onneksi heidän tiukka keskustelunsa riitti muuttamaan asioiden kulkua ja tuttavani uskalsi tarttua asiaan. Valitettavasti kokonaan se ei ole kuulemma parantunut, vaikka parempaan menikin.
Meillä sitten oli omanlaisensa tilanne. Sukumme (isän puoli) hyväksyy kyllä lapsen kuin lapsen, sukupuoleen, ulkonäköön ja luonteeseen katsomatta. Äidin puolen sukulaisiin välit ovat jotenkin paljon etäämmät kuin tähän toiseen sukuuni. Mutta se suku ei olekaan ongelma, vaan meidän äitimme ja hänen siskonsa! Äidillämme ja äidin siskolla on aina "lemmikkilapsi". Olen pari kertaa hermostunut äidille tästä asiasta, yrittänyt siskon kanssa puhua siitä, vetää huomiota tilanteelle mutta mitään ongelmaa hän ei kuulemma näe. Sellaista ei hänen mielestään edes ollut. Tämä "lellipentu" oli minun vanhin lapseni. Onneksi siskon nuorin on nyt se, joka varastaa hetkeksi show'n. Kuulostaa kamalalta, tiedän. Mutta olen vain onnellinen, kun mummin huomio on kiinnittynyt muualle kuin minun vanhimpaani. Ja onhan se tilanne sen myötä parantunutkin hieman. Ainakin äiti ja minä tulemme paremmin toimeen nykyään.
Ei ole puheet auttaneet paljoa äitiini, ei koskaan. Kuten sanoin, olen ottanut äidin kanssa yhteenkin asiasta. Ja olen jopa rajoittanut joissain määrin tyttäreni yökyläilyä, vierailuja, jne. äitini luona. Lapsenlapsia äidillä on kuitenkin iso liuta, joista ei voi mielestäni yhtä suosikkia valita. Pahinta on tehnyt siskontyttären puolesta välillä, joka joutui hakemalla hakemaan mummun huomiota ja purkasi kiukkunsa sitten minun tyttäreeni ja mummiin (miksiköhän?).
Vieläkin hävettää välillä, kun tätini tulee käymään ja tuo kasan tuliaisia, minun tytölleni tietenkin :(. Suututtaa ja hävettää, koska hän on samanlainen kuin äitini. Yhteen en edes uskalla tuon matriarkan kanssa ottaa, äitiini voin vielä jossain määrin vaikuttaa. Ja tiedättekö, että siskoni oli aikoinaan se meidän mummun suosikki, me muut serkukset emme olleet oikeastaan mitään. Onneksi suosiminen ei ole periytyvää, minä en ainakaan halua sellaista tehdä.
Ette usko kuinka onnellinen olen ettei isämme ole samanlainen. Kun isä tulee käymään, ovat kaikki lapset yhtä tärkeitä ja yhtä ihania. Kukaan ei erotu joukosta ja jokaiselle riittää kehuja saman verran. Ei ole väliä pärjääkö joku paremmin koulussa toista tai onko joku hyvä urheilussa. Iskä on iskä, vaikka voissa paistaisi. Ja isän sisarukset samanlaisia :)
Ne vähäiset lapsoset, joita sukuun viime vuosina on syntynyt ovat poikia, joten meiltä (tosin vasta sen jälkeen kun raskaudesta kerrottiin)"tilattiin" välittömästi tyttö.
Tai siis ei edes tyttöä, vaan "prinsessa". Ilmoitin saman tien tilaajille (aktiivisimpina mun äiti, kummitäti ja sisko), että prinsessa-asia lienee hankala järjestää, sillä minä tai mies ei todistetusti kumpikaan olla siniverisiä. Samoin muistutan aina aika ajoin, että hirmu hankala sille lapsen sukupuolelle tässä kohtaa tehdä mitään :) .
Mä uskon kuitenkin (sukulaiseni tuntien), että kyse on hyväntahtoisesta läpänheitosta enkä TODELLAKAAN haudo mitään "eivät sitten näe vauvaa siihen-ja-siihen-asti" -ajatuksia, koska moni ei edes tajua että joku saattaa noista sukupuolipuheista loukkaantua. Ja kyllähän sukulaisetkin TIETÄVÄT, että asia ei ole teistä kiinni. Tai siis on, mutta ei millään muotoa tahdonalaisesti :) .
Mä neuvoisin ihan suoraan sanomaan, että puheet ärsyttää / ahistaa / tuntuu pahalta seuraavan kerran kun asia puheeksi tulee, silloinpa ainakin ihmisille valkenee, että näin on.
Ollivander, tuo lellipentukulttuuri on ihan kamalaa. Meillä mun äiti ja sitä kautta mä ja sisko ollaan oltu faijan parin siskon hampaissa koko elämämme ajan ja sekin on tuottanut tuskaa aika paljon... tuntuu, että joka perheessä on näitä omia synkeitä hierarkioitaan, mutta ei kai niille mitään voi. Paitsi tietysti nostaa kissaa pöydälle, mutta joissain tapauksissa (esmes tossa äiti vs. isän siskot)edes puhuminen ei auta, vaan pahimmillaan vain pahentaa asioita :P .
no anoppi tuntuu olevan sitä mieltä että nyt pitäis tulla tyttö ku esikoinen oli poika... ja sano vielä että jos nyt on taas poika niin, niin kauan niitä lapsia vaan että tulee se tyttöki :) sikäli vaan huvittaa, ei sitä nyt ihan noin voi ottaa ja painostuksella ei mihinkään tässä asiassa pääse, jätän siis omaan arvoonsa nämä huomautukset, ne on hänen mielipiteitään ja minulla on omat mielipiteet ja jos ei hyväksy lasta sellasena kuin se on niin se on oma häpeänsä. vaikka anoppi on kuitenki sanonu et ei sillä sukupuolella oikeesti oo merkitystä, kunhan vaan piruilee :) mutta ikävää jos joku tosissaan ottaa sen että pitää olla jonpaa kunpaa sukupuolta et olis jonkin arvonen... ei tunnu reilulta...