Verhotangot
Naiselta kului ensimmäinen päivä omaisuutensa pakkaamiseen laatikoihin, koreihin ja matkalaukkuihin. Toisena päivänä hän soitti muuttomiehet hakemaan hänen tavaransa.
Kolmantena päivänä nainen istui viimeistä kertaa heidän kauniin olohuoneensa pöydän ääressä kynttilänvalossa. Hän laittoi pehmeää tunnelmamusiikkia soimaan ja nautti puoli kiloa katkarapuja, rasian kaviaaria sekä pullon hyvää valkoviiniä.
Syötyään nainen kiersi jokaisessa huoneessa laittaen joka ikisen verhotangon onttoon sisäosaan kaviaarin kastettuja puoliksi syötyjä katkaravun pyrstöjä.
Sitten hän siivosi keittiön ja lähti pois. Kun mies sitten palasi uuden tyttöystävänsä kanssa taloon, muutaman ensimmäisen päivän aikana kaikki tuntui niin, niin ihanalta.
Sitten, pikku hiljaa, talo alkoi haista. He yrittivät kaikkea mahdollista:
Siivosivat talon, pyyhkivät paikat kostealla rätillä, tuulettivat koko asunnon. Tarkastettiin, ettei ilmastointikanavissa ollut mitään kuolleita eläimiä, matot vietiin pesulaan, ja ilmanraikastimia laitettiin roikkumaan joka puolelle.
Sitten paikalle tilattiin tuholaisten torjujat, ja huoneiston desinfioinnin ajaksi mies ja tyttöystävänsä joutuivat muuttamaan ulos huoneistosta parin vuorokauden ajaksi. Tämän jälkeen kallis kokolattiamatto jouduttiin uusimaan. Mutta mikään ei toiminut. Ihmiset lakkasivat käymästä kylässä pariskunnan luona. Remonttimiehet kieltäytyivät työskentelemästä talossa.
Kotiapulainen irtisanoutui. Lopuksi he itsekään eivät kestäneet enää pidempään, vaan päättivät muuttaa pois talosta.
Kuukauden kuluttua, vaikka he olivat pudottaneet talosta pyydetyn hinnan puoleen, he eivät pystyneet löytämään ostajaa löyhkäävälle talolleen. Sana levisi, ja lopulta paikalliset
kiinteistönvälittäjät kieltäytyivät ottamasta taloa välitettäväksi. Lopulta heidän täytyi ottaa pankista iso laina voidakseen hankkia itselleen uuden talon.
Sitten ex-vaimo soitti miehelle ja kyseli kuulumisia. Mies kertoi koko tarinan löyhkäävästä talosta. Nainen kuunteli kohteliaasti miehen koko vuodatuksen ja sanoi kaipaavansa kovasti vanhaa kotiaan ja sanoi olevansa valmis tinkimään erossa sovittua summaa pienemmäksi, mikäli hän vain saisi
vanhan kotinsa takaisin. Mies ajatteli, että ex-vaimolla ei ollut mitään käsitystä siitä, kuinka paha haju oli, ja hän suostui myymään talon naiselle hintaan, joka oli noin 1/10 siitä, minkä arvoinen talo oli alun perin ollut, mutta vain
sillä ehdolla, että ex-vaimo allekirjoittaisi paperit samana päivänä.
Nainen suostui, ja hänen lakimiehensä hoiti paperit kuntoon tunnin kuluessa.
Viikkoa myöhemmin mies ja hänen tyttöystävänsä katselivat hymyillen muuttomiehiä, jotka kantoivat kaikki heidän tavaransa ulos talosta ...mukaan lukien verhotangot!!!
Naiselta kului ensimmäinen päivä omaisuutensa pakkaamiseen laatikoihin, koreihin ja matkalaukkuihin. Toisena päivänä hän soitti muuttomiehet hakemaan hänen tavaransa.
Kolmantena päivänä nainen istui viimeistä kertaa heidän kauniin olohuoneensa pöydän ääressä kynttilänvalossa. Hän laittoi pehmeää tunnelmamusiikkia soimaan ja nautti puoli kiloa katkarapuja, rasian kaviaaria sekä pullon hyvää valkoviiniä.
Syötyään nainen kiersi jokaisessa huoneessa laittaen joka ikisen verhotangon onttoon sisäosaan kaviaarin kastettuja puoliksi syötyjä katkaravun pyrstöjä.
Sitten hän siivosi keittiön ja lähti pois. Kun mies sitten palasi uuden tyttöystävänsä kanssa taloon, muutaman ensimmäisen päivän aikana kaikki tuntui niin, niin ihanalta.
Sitten, pikku hiljaa, talo alkoi haista. He yrittivät kaikkea mahdollista:
Siivosivat talon, pyyhkivät paikat kostealla rätillä, tuulettivat koko asunnon. Tarkastettiin, ettei ilmastointikanavissa ollut mitään kuolleita eläimiä, matot vietiin pesulaan, ja ilmanraikastimia laitettiin roikkumaan joka puolelle.
Sitten paikalle tilattiin tuholaisten torjujat, ja huoneiston desinfioinnin ajaksi mies ja tyttöystävänsä joutuivat muuttamaan ulos huoneistosta parin vuorokauden ajaksi. Tämän jälkeen kallis kokolattiamatto jouduttiin uusimaan. Mutta mikään ei toiminut. Ihmiset lakkasivat käymästä kylässä pariskunnan luona. Remonttimiehet kieltäytyivät työskentelemästä talossa.
Kotiapulainen irtisanoutui. Lopuksi he itsekään eivät kestäneet enää pidempään, vaan päättivät muuttaa pois talosta.
Kuukauden kuluttua, vaikka he olivat pudottaneet talosta pyydetyn hinnan puoleen, he eivät pystyneet löytämään ostajaa löyhkäävälle talolleen. Sana levisi, ja lopulta paikalliset
kiinteistönvälittäjät kieltäytyivät ottamasta taloa välitettäväksi. Lopulta heidän täytyi ottaa pankista iso laina voidakseen hankkia itselleen uuden talon.
Sitten ex-vaimo soitti miehelle ja kyseli kuulumisia. Mies kertoi koko tarinan löyhkäävästä talosta. Nainen kuunteli kohteliaasti miehen koko vuodatuksen ja sanoi kaipaavansa kovasti vanhaa kotiaan ja sanoi olevansa valmis tinkimään erossa sovittua summaa pienemmäksi, mikäli hän vain saisi
vanhan kotinsa takaisin. Mies ajatteli, että ex-vaimolla ei ollut mitään käsitystä siitä, kuinka paha haju oli, ja hän suostui myymään talon naiselle hintaan, joka oli noin 1/10 siitä, minkä arvoinen talo oli alun perin ollut, mutta vain
sillä ehdolla, että ex-vaimo allekirjoittaisi paperit samana päivänä.
Nainen suostui, ja hänen lakimiehensä hoiti paperit kuntoon tunnin kuluessa.
Viikkoa myöhemmin mies ja hänen tyttöystävänsä katselivat hymyillen muuttomiehiä, jotka kantoivat kaikki heidän tavaransa ulos talosta ...mukaan lukien verhotangot!!!
Vastaukset 19
Vanhimmat
Yhtäaikaa... ei mahda mitään!
sitä mieltä että naiset ovat mukavia , hauskoja ,empaattisia,viisaita ja viisaita...
Mainio tarina...verhotangoille alkoi oma henkinen elämä.
Selviääkö koskaan miehelle ja uudelle tyttöystävälle hajun lähde...mielenkiinnolla odottelen jatkoa
*nauraa rätkättää kippurassa* sitä saa mitä tilaa..vai saako.. :o)))
Todella hyvä tarina ;DD
Kiitos nauru hetkestä ;DD
Mutta, sellaista elämä on ;DD
Toivottavasti tuollaisnen on jossakin ollut totta:D
Mainio, mainio, mainio juttu!
...musta tuntuu et ne katkikset muumioituis aika nopee eli lopettas haisemisen ;)))) vähäks oon tylsä realisti...
Mun kissa oli heittänyt silakan (!) keittiökaapin ylimmälle hyllylle jota en koskaan käyttänyt. Se oli siellä 5kk eli siihen asti kun muutin pois eikä haissut millekään enää....:D
jaksan lukea pitkiä juttuja,mut onneksi nyt luin..tosi hyvä juttu.:DD
todella mukava tarina.
Ällöttävä, katkeran naisen mielikuvituskosto-tarina! "Jos mut joku jättää, saa kärsiä"...
Ja nyt esität olevas niin vapautunut.....Ettet muka katkera, heheheheh...Et sä muuten olis tuonu esiin galleriassa et sä oot yhäri.....
rentoudu, camoon! Toihan on vaan nettivitsi,,,,
Juu, mutta mistäs mun elämänkertani tiedät? Kerroinko miksi olen yh-äiti? Älä ole mustavalkoinen ajattelultasi, täällä on varmasti sata tarinaa siitä, miksi kukakin on yh, enkä usko että edes puolet niistä on katkeria.
Ja kyllä mä vitsit ymmärrän, enkä kiellä, etteikö hymyilyttänyt tämäkin tarina, mutta, mua oikeesti ällöttää sillanen kosto-meininki? Sitä aina joskus näkee tosielämässäkin, ja auttaako se asiaa?
No, nyt mä rentoudun! Mukavia jatkoja!
Vähän sama fiilis itelläni :) Tosi hauska tarina, fiktiona, muuten liian kostonhaluinen..
...mutta Verhotangot-tarinakaan kerro naisen historiaa! Mistä voit tietää ettei ko. mies olisi huiputtanut aikoinaan vaimonsa varoja vaikkapa johonkin firmaansa ja nyt meinasi vaan vaihtaa muijaa pitäen koko omaisuuden....
Aivan, asiat eivät ole mustavalkoisia joten älä ole sinäkään kun nettivitsejä luet!
Hoh hoijaa! Kyllähän tätä tarinaa saa veeeeeeeeeenytettyä vaikka kuinka paljon! Ei mun aivot ainakaan nyt jaksa jokaisen tarinaa omaksua!? Analysoi sää tää tarina, mä otan rennosti...
Mä yritän olla oikein värikäs.
Aika ovela tarina.
Mitäs tästä opimme ?!
Niinkuin Hai sanoi, kyllä naiset on viisaita...
Tositilanteessa haluasin olla yhtä cool, syödä ja juoda, viritellä ansa ja odotella!!!
Pitänee lähteä kalastamaan että oppii odottelemaan, kun saalis on koukussa ; ))