opiskelut..

Meidän kolmesta lapsesta kaksi on syntynyt opiskeluaikana. Olimme 24-vuotiaita kun esikoinen syntyi ja molemmat opiskelimme yliopistossa. Tietysti "iloinen" opiskelijaelämä lähinnä ravintolamenojen osalta jäi pois ihan taloudellisista syistäkin. Mieluummin sitä kuitenkin oli lapsen ja puolison kanssa vapaa-aikana kun välillä aikatauluttamisen vuoksi siippaansa ei nähnyt muuten kuin lapsenhoitovuorojen pikavaihdossa.

En näe asiaa niin, että elämämme laatu olisi lasten vuoksi kärsinyt tai että taloudellisessa selviytymisessä olisi sen kummempia ongelmia kuin muillakaan opiskelijoilla. Asunnon sun muun materian hankkiminen tosin ei ollutkaan meille niin keskeistä silloin. Tuntuu että siinä ruljanssissa oppi paremmin keskittymään oleelliseen ja priorisoimaan asioita eikä kaikki enää pyöri pelkästään oman navan ympärillä.

Opiskelujen kestoaika ei meillä kummallakaan mitenkään erityisesti venähtänyt. En ole katunut, että lapset tuli tehtyä suhteellisen nuorena. Aika monet opiskelukavereistani on nyt pienten lasten vanhempina nelikymppisinä kovissa urapaineissa ja muutamalla on myös lapsettomuusongelmia. Itselläni vanhin on jo lukiossa ja mielestäni olen edelleenkin melkein "nuori".

Sain itse lapsen 23-vuotiaana, eikä ole kaduttanut. Eikä 23-vuotias ole enää mikään hirvittävän nuori, ei ainakaan teiniäiti/-isä! Monet sanovat, että lapset kannattaa tehdä nuorina, mieluiten alle kolmekymppisenä, tarkoittaen etupäässä naisia.
Te siis ette oikein kuulu tälle palstalle, koska ette mielestäni ole teinejä, joskin ehkä mieleltänne.
Kannattaa ehkä miettiä, että onko teille molemmille tärkeintä nyt vaan opiskella ja kasvaa. Jos opiskelu menee kaiken edelle. ei kannata ehket lasta ajatellakaan. Lapsi tarvitsee aikaa ja hoivaa, eritoten omilta vanhemmilta. Toisten hoidettavaksi ei lapsia pitäisi tehdä.
Ja opiskeluthan keskeytyisivät äidiltä ainakin äitiysloman ajaksi, koskapa äidit yleensä hoitavat lasta enemmän jo imettämisen vuoksi.
jos teillä ei ole esim. todella avuliaita vanhempia, niin kannattaa miettiä tarkkaan. Lapsi vaikuttaa myös muuhunkin kun opiskeluun.

hoitaa ne opinnot loppuun ja tutustua ihan tähän ihmeelliseen maailmaan ensiksi vaikka kahden kesken.

Ihan totta se on että opiskelut kannattaa suorittaa ensin mutta kerron miten mulla menee. Eli oon 23, muksun sain 20 vuotiaana. Olin kotona kaksi vuotta lapsen kanssa ja isä kuului elämään ja saman katon alle. Hyvin siis lähti käyntiin. Aloitin opiskelut vuosi sitten ja ennen opintoja erosin lapsen isästä. Hyvin oon pärjännyt, omat arvot vaan täytyy laittaa kohdilleen, opiskelen tulevaisuutta varten. Rankkaa on tietysti, mutta miksei opiskelu onnistuisi lapsen kanssa kun työntekokin onnistuu. Raha tilanne on tiukka, kuten kaikilla opiskelijoilla. Teen vielä opiskelujen rinnalla töitä, rankkaa on ja omaa aikaa ei jää mihinkään. Työnteon, opiskelujen ja lapsen yhdistäminen oli aikamoinen haaste, mutta hyvin se sujuu, ja lapselle jää onneksi aikaa melko paljonkin. Eli kyllä opiskella voi vaikka lapsi olisikin, mutta helppoa se ei ole.