Mitä kipulääkitystä olette ajatelleet käyttää synnytyksessä? Olen kuullut puhuttavan spinaali -ja epiduraalipuudutuksesta, kumpikohan parempi, mitä eroa näillä kahdella on? Mitä muita tehokkaita kipulääkityksiä on? Kokemuksia? Mikään lääkityshän ei kipuja kokonaan poista, mutta kirjoitelkaa kokemuksia ajatuksia:)
Kipulääkitys -gallup?
Jatta
192522
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
ottaa epiduraalin,spinaalia en edes saisi ottaa neurologisen sairauteni takia.googleta niin löydät niiden eron.
minä otin ekassa synnytyksessa epiduraalin ja itseltäni se vei KAIKKI kivut pois loppuun saakka.. ei minkään näköistä kivun tunnetta ollut sen jälkeen. Nyt kun odottelen että pääsen taas synnyttämään, olen ajatellut pyytää taas epiduraalin jos olosuhteet antaa myöten sen laittamiseen.
Esikoista synnyttäessä olisin halunnut epiduraalin, mutta mitään ei ehditty antamaan, kun kohdunsuu avautuikin niin nopeasti. Mulle ehdittiin epiduraalin laiton vuoksi laittaa jo tippa käteen, mutta anestesialääkäri ehti tulla paikalle vasta kun olin täydet 10 cm auki, jolloin sitä ei enää annettu. Avautumisvaiheessa siis (2h) hönkäilin ilokaasua, mutta ponnistusvaiheen (3h) jouduin olemaan ilman sitäkin. Jälkeenpäin ajateltuna kyllähän siitä hengissä selvisi tosiaan ilman puudutustakin. :)
Nyt tulevaan synnytykseen menen sillä asenteella, että koitan pärjätä ilokaasulla taas niin pitkään kuin suinkin vaan pystyn. Jos jotain puudutetta pyydän niin varmaan paraservikaali- eli kohdunkaulanpuudutuksen. Siinä on se hyvä puoli, että sen voi laittaa myös synnytyslääkäri, kun epiduraalissa ja spinaalissa joutuu odottelemaan anestesialääkäriä, joka ei sillä sekunnilla aina ehdi tulla paikalle vaikka talossa olisikin.
Mutta loppupeleissä vaikeaa sanoa etukäteen. Jos toisessa synnytyksessä saa kärsiä supistuksista paljonkin kauemmin niin varmaan parempi jossain vaiheessa pyytää tujumpia puudutteita kuin vetää itseään ihan loppuun.
Toka tuli 5v ekan jälkeen ja voin sanoa että ponnistus oli yhtä helvettiä,vaikka epis olikin,kuten myös ekalla,jolloin se vei melkein kaikki kivut.
Tokalla sain 2 kertaa,synn. kesti 8 h ja olin kuulema ensisynnyttäjän asemassa hyvän kuntoni ja pitkän välin vuoksi.
Voin sanoa,että kierin todella tuskissani pitkin pomppupalloja ym. epiksestä huolimatta ja sainkin sitä lisää kun olin 6cm auki,en suosittele kellekään!
Ponnistusvaihe venyi tuntiin,olin auki ja sattui niin vietävästi,mutta lihakset ei enää totelleet.
Kätilöt painoivat vatsan päältä ja yritin ponnistaa samalla,vauva tuli lopulta ulos ja verenhukka yli puolitoista litraa myös.
kätilö oli uitettu mun verestä.
Toivuin suht hyvin,vauva ok ekan hässäkän jälkeen.
3. lapsi syntyi veteen ilman mitään särkylääkkeitä,väli edelliseen puolitoista vuotta.
Olin 4cm auki,kun sain luvan mennä veteen rentoutumaan..kivut olivat kovat.
Siitä meni n.20 min.kun vauva syntyi yhtäkkiä altaaseen,ilman mitään ennakkovaroitusta,lääkäri ja kätilö ehtivät juuri ja juuri paikalle,miehen huutamana.
Ei järkyttävää kipua,ei verenvuotoa,ei tikkauksia(olen pienikokoinen) ja istukka tuli myös hyvin ulos(aikaisemmin piti väkisin painaa).
Se oli puhdas vahinko,altaaseen ei saisi synnyttää(kättäri),mutta eihän sitä kukaan voinut tietää,että pojasta tulikin vesihiisi.
Jos jollain on mahd. synnyttää lämpimään veteen,voin tosiaan suositella,sinne mahtuu mieskin auttamaan(kuten omassa tapauksessani,kun oli pakko)!
puhumaan synnytyksistä. Olen 40v. 3 lasta. Eka synty kun olin 28v. jouduttiin käynnistään kun tuli valkuaista virtasaan eli raskausmyrkytys. Kohdunkaulanpuudutus ainoastaan annettiin (kätilö 60v.)ja se valui pois kun tuli supistus yhtäaikaa eli synnytys oli raju, piehtaroin lattialla (hyvä kunto)ja ponnistusvaihde kesti 15 min.Lopussa imin ilokaasua hulluna ja vaikutus alkoi kun olin jo synnyttänyt. Tyttö tuli. Seuraava synnytys jo vuoden päästä. Sama juttu siinä mielessä että halusin epiduraalipuudutuksen, mutta kätilö (taas vanha 60v. eli sama) ei antanut, sanoi ettei kerkiä varmaan. No tyttö tuli taas ja synnytys ei ollut niin raju ja kivulias kun aukesin hitaammin 5h. Kolmas synnytys tapahtui kun oli 36 v. painoakin tuli reippaammin ja odotusaika oli vaikeampi. Nyt vihdoin sain epiduraalipuudutuksen kun suoraan sairaalan ovella jo sanoin että mulle epiduraali kiitos. Mutta mutta, poikapa oliki pää taaksepäi kenossa ja kasvot ylöspäin ja meikä lykki ja lykki hulluna, kohtu meinas tulla ulos ja kätilö työnsi sitä takasin samalla, vihdoin kun kätilö teki viillon ja poika pyörähti oikeaan asentoon ja pään eli leuan rintakehäänsä (kiharat vaan näkyi) pullahti hän ulos. Eli jos en olisi saanut epiduraalia olisin varmaan kuollut. Se todella vei tunnon alapäästä mutta sitten kävi näin. Viimeisestä synnytyksestä jäi hieman traumoja, esim. ponnistin vielä puoli vuotta jälkeenpän, niin rajua se oli. Ja tuntoa ei ollut pitkään aikaan alapäässä ja virtsankarkailua esiintyi pitkään juuri pitkän ponnistusvaiheen takia. Mutta mitään synnytyskokemusta en vaihtaisi pois ja olen onnellinen että olen saanut kokea kolme täysin erilaista synnytystä. Vesisynnytyksen olisin halunnut, mutta ei ollut kertaakaan mahdollista, sen verran rajua toimintaa oli. Olipas kiva muistella menneitä. Plääh!
Se, mitä kannattaa ottaa, riippuu ihan siitä, millainen tilanne alapäässä on silloin kun puudutteen haluaa. Kätilöt osaavat kyllä suositella sopivinta.
Epiduraali on kaiketi tehokkain puudute ja sen etuna on, että sitä voidaan antaa synnytyksen edetessä lisää. Se auttaa useimmille, mutta ei kuitenkaan kaikille. Spinaali on samantapainen, mutta sitä ei tietääkseni anneta lisää ja sen vaikutus on siis lyhytkestoisempi. Tehokas sekin on useimmille. Molemmat voivat aiheuttaa jotain haittavaikutuksia, mutta myös edistää synnytystä. Vaikutus on aika yksilöllinen.
Sitten on tämä PCB, joka on vähän pehmeämpi versio, tavallaan paikallispuudutus, kun epiduraali ja spinaali taas vaikuttavat laajalle alueelle. Se on nopea ja yksinkertainen ja voidaan tarvittaessa uusia (vaikuttaa siis vain n. tunnin), eikä tosiaan tarvitse odotella anestesialääkäriä. Se on voi olla yhtä tehokas kuin epiduraali ja spinaali, mutta teho on todella paljon puudutteen laittavasta lääkäristä kiinni. Kaikki lääkärit eivät osaa sitä laittaa.
Sitten tuo, että mikään lääkitys ei kaikkia kipuja poista. Kyllä voi poistaa. Minut on ainakin saatu täysin kivuttomaksi, jopa niin tunnottomaksi, etten ole tiennyt, että edes supistelee. Ja sen teki tuo PCB. Koska se vaikuttaa paikallisesti vain siihen kohtaan, missä kipu on, niin se ei mitenkään haittaa liikkumista ym. Sitä siis suosittelisin, jos tietäisin, että lääkärillä on taito sen laittamiseen. Jos sitä harkitsee, niin kannattaa ehkä kysyä etukäteen kätilöltä lääkärin PCB-kokemuksesta ja taidoista.
Sain esikoiseni kaksi vuotta sitten, pelkäsin synnytystä etukäteenkin. Supistukset ja oksentelu alkoivat kotona monta tuntia ennen saikulle lähtöä. Ilokaasu pahensi vaan oloani (oksensin siis koko synnytyksen läpi), antoivat epiduraalin joka helpoitti kipuja ja huonoa oloani mutta oli se liian hyvää ollakseen totta.Kun kohdunsuu oli tarpeeksi auki niin eipä enää ponnistuttanut eikä supistellut. Laittoivat "mömmöt" tippaan mutta omalla tahdonvoimallani synnytin terveen tytön, vaikka monen tunnin oksentelu veikin voimat.Kuitenkin kivut onohtuivat heti saatuani lapsen. Toivotan sulle onnea ja tsemppiä!!!! T:äippä ja "pikku riiviö" 2vee
Ensimmäisessä synnytyksessä kipulääkityksenä oli kohdunkaulan puudutus, toisessa ilokaasu, kolmannessa kohdunkaulan puudutus (ei mitään apua) ja ilokaasu, neljännessä ilokaasu.
Ja taidan tulevaisuudessakin pysytellä ihan vaan ilokaasussa. Epiduraalia en ole huolinut vaikka sitä on tarjottu, koska haluan tuntea synnytyksen kulun ja synnytys saattaa hidastua sen takia.
Itse sain synnyttämään mennessä epiduraalipuudutuksen, se poistikin kivuliaat supistukset ennen täydellistä avautumista.
Puudute annettiin toiseen kertaan, mutta teho meni mun mielestä kyllä kankkulan kaivoon, sillä kipuja oli tietenkin ja ponnistusvaihe oli kauhea n. 1 tunti :).
Siinä vaiheessa kun pää oli tulossa, ajattelin että varmasti repeän sataan osaan, sillä niin kipeätä se teki. Siinä vaan päätti purra hammasta ja tyrkätä tyttö maailmaan vaikka viimisillä tehoilla, että sais levätä...Traumoja ei jäänyt, tosin en tee lapsia enää :))).
epiduraali on tilauksessa mut kai se spinaalikin käy jos kiire tulee. neuvolassa sanoi etta spinaali on nopeampi laittaa jos tulee nopea synnytys, koska spinaalissa kanylia ei jätetä selkään joten sitä ei myöskään voida lisätä niinkuin epiduraalia.
Ja kyllä mulla se epiduraali ainakin ekassa synnytyksessä vei KAIKKI kivut, ei tiennyt ollenkaan milloin supistuksia tulee paitsi jos katsoin monitorista supistuskäyrää. Oli ihana ja kivuton synnytys. Myös ponnistusvaihe oli kivuton, tunsin kyllä milloin pitää ponnistaa mutten tuntenut kipua. Tiedän tosin millaisia kivut pahimmillaan ovat, kärsin niistä ennen epiduraalin laittamista.
Lähden siitä, että yritän selviytyä synnytyksestä ilman kipulääkitystä. Jos repeämiä tulee, niin sitten saa puudutella rauhassa, kun vauva on pihalla ja haavoja aletaan paikkailla.
Mutta jos kipu käy sietämättömäksi, niin en kyllä ala kärvistellä turhaan. Sielläpä sitten selviää, mikä on sopiva täsmälääke minun tarpeisiini.
Meidän vauva syntyi puolitoista viikkoa sitten, eli synnytys on vielä hyvin muistissa.
Mulla oli synnyttämään lähtiessä samantapainen asenne, että jos vain pystyn olemaan, niin ilman puudutuksia. Siis, en tahtonut kipulääkkeitä vain kipulääkkeiden takia, vaan vasta todelliseen tarpeeseen.
Aluksi supistukset olivatkin ihan kestettäviä, ja lämpimässä ammekylvyssä lilluminen auttoi rentoutumaan niin, ettei kipu ollut sietämätön. Sitten kuitenkin alkoi väsyttämään niin rajusti (takana melkein kokonainen vuorokausi nukkumatta supistusten kanssa), ettei rentoutuminen enää onnistunut eikä riittänyt. Siinä vaiheessa pyysin kätilöä tarkastamaan tilanteen (oli silloin reilu 3 cm auki). Kun näytti siltä, että menee vielä reilusti aikaa, ennen kuin kaikki on ohi, ja koska olin jo ihan rättipoikki väsynyt, pyysin kätilöä suosittelemaan jotain lääkkeellistä kivunlievitystä. Hän näki epiduraalin ainoana järkevänä vaihtoehtona (ensisynnyttäjä), ja sen sainkin hetken päästä. Onneksi! Anestesialääkäriäkään en joutunut odottelemaan kuin ihan pienen hetken, joka oli kyllä aika tuskainen - väsymyksen ja kivun lisäksi mulla nousi vielä kuume synnytyksen aikana. Tärisin ihan mielettömästi, kun anestesialääkäri asensi kanyylia. Epiduraali vei kivun tehokkaasti, mutta multa meni myös jalat ihan turraksi. Pystyin kyllä liikuttamaan niitä ihan ok, mutta ihon tuntoaisti turtui täysin. Ei mikään toivelistalla ollut juttu, mutta siinä tilanteessa tuo ei minua juuri haitannut. Enpä olisi minnekään kävelylle enää tahtonutkaan. Siinä sitten köllöttelin ilman kipuja jonkin aikaa ja sain vähän levähdettyä. Supistukset tuntuivat pelkästään heikkona paineen tunteena peräsuolen seudulla. Kohdunkaulan tilanne eteni hyvin, ja muutaman tunnin päästä pääsi jo ponnistelemaan. Ponnistusvaiheen alussa koin tehokkaan epiduraalipuudutuksen haittana, kun en tuntenut ollenkaan supistuksia tai ponnistamisen tarvetta. Nuo tuntemukset kyllä löytyivät pikkuhiljaa, kun epiduraalipumppu suljettiin ja puudutus haihtui.. Nähtävästi epiduraali helpotti vielä jossain määrin kipua myös ponnistusvaiheessa, sillä en muista mitään äärimmäistä kipua, ennemminkin epämukavan, tukalan olon ja ok, jonkin verran kipuakin. Mutta voin vain kuvitella, mikä tilanne olisi ollut, jos olisin jäänyt kärvistelmään väsyneenä ja kuumeisena supistusten kanssa ilman kivunlievitystä.. Voimat olivat epiduraalin kanssakin aika lopussa ponnistusvaiheessa.
Välilihakin mulla leikattiin. Tätäkään en niin välttämättä olisi toivonut, mutta kyllä se tuli ihan tarpeeseen.. En olisi jaksanut ponnistaa niin kovasti, että vauva olisi tullut ulos riittävän nopeasti ilman leikkausta. Kysyin kätilöltä jälkeenpäin, ja hän sanoi, ettei tuo välilihan leikkaus ollut mikään rutiinijuttu, vaan ihan tarpeen mukaan leikkaavat.
Tässä mun kokemukseni. Mun neuvoni on, että kannattaa miettiä oma asenteensa, kyseenalaistaa se myös itse, ja ennenkaikkea luottaa kätilöiden ammattitaitoon. He kyllä osaavat neuvoa ja ohjata, ei synnyttäjän tarvitse osata määrätä lääkitystä tai hoitoa itselleen.
saa taas muistella synnytksiä...
esikoisen kanssa kätilö kävi vähän väliä kysymässä, että haluanko puudutuksen ja kun en oikein hommasta mitään tiennyt, sanoin, että joo. että en tunne sietämätöntä kipua, mutta että laitetaan vaan. no kätilö suositteli sitten paracervikaalia (saattaa hidastaa synnytystä) ja siihen rinnalle sitten oksitosiini tippaa vauhdittamaan synnytystä. näillä meni hyvin 2*pc molemmille puolille ja esikoinen oli maailmassa alta viidessä tunnissa.
kuopuksen kanssa tiesin sitten jo jostain jotain ja pyysin taas pc:n. kätilö tyrkytti ja tyrkytti epiduraalia, mutta kieltäydyin siitä, koska halusin tietää mitä kehossani tapahtuu. pc kuitenkin pysäytti synnytksen täysin, vaikka oksitosiini tippa olikin taas apuna. tippa jouduttiin laittamaan niin kovalle, että supparit muuttuivat ihan sietämättömiksi, silloin kätilö suositteli petidin piikkiä. siinävaiheessa olisin jo suostunut epiduraaliinkin, mutta siihen ei enää ollut aikaa. petidiinin vaikutuksesta nukahdin noin tunniksi (avautumisen loppuvaihe) ja kun heräsin, niin sain alkaa ponnistamaan. kuopus oli maailmassa reilussa neljässä tunnissa.
petidiinin nimeen vannoisin seuraavalla kerrallakin, jos vielä niihin touhuihin pääsisin. epiduraalia en haluaisi edelleenkään, jo siitäkin syystä, etten näe mitään syytä siihen, että joku ronkkii selkärankaani "turhan" takia, mutta myös siksi, että haluan olla koko ajan tietoinen siitä mitä tapahtuu.
vastaan kaikki mitä tarjotaan.
epiduraali paras!Älä vaan (en ainakaan suosittele omasta kokemuksesta) aqua-rakkuloita,kivunlievitys perustuu siihen että aqua-rakkulat sattuvat itse niin paljon,ettet huomaa muuta kipua.Itse otin sen kun en tiennyt ja se oli NIIIIN kauhea polte!
aquarakkuloiden laittaminen ei juurikaan sattunut. Tuntui pieni, polttava kipu rakkuloiden laiton ajan, siinä kaikki! Että ehkä niitäkin kannattaa kokeilla, niin tietää, sopiiko ne vai ei. Itselläni rakkulat eivät kyllä suuremmin vaikuttaneet kipua lievittävästi.
Mä sain ensin petidiniä, siitä meni vähän pää sekasin, mut sain nukuttua pari tuntia. Sit siirryttiin synnytyssaliin ja aloin imppaamaan ilokaasua, mahtava aine! autto tosi hyvin. Siitä huolimatta halusin vielä epiduraalin, joka auttoi vielä paremmin; ei tuntunut supistukset yhtään. Synnytys sattu silti ihan hirveesti (imukuppi), enkä oo menossa ihan heti uudestaan.
Raskaus on vasta alussa rv 8. Joten en vielä ole miettinyt tulevaa synnytystäni, mutta rupesin ihan miettimään. Haluan että vieressäni on kokenut kätilö tms. joka osaa hengitys taktiikan. Edellisistä synnytyksistä tiedän jo sen verran että Peditin oli ainut aine joka vei kivut pois 2-3 tunniksi.
* Agva-rakkuloilla ei mitään tehoa (tuntui hyttysen pistolta, kun laitettiin ja sen jälkeen ei mitään)
* ilokaasulla tulee päähän sellainen olo kuin olisi juonut pullollisen siideriä tai hengittää oikein syvään useamman kerran, kipua se ei vie
* kohdunkaulan puudutus auttaa vähän
* Epiduraalista ei ole mitään hyötyä
* Hengitys 3 lyhyttä ja nopeaa palleahengitystä ja kaksi pitkää ja syvää hengitystä auttaa kaikkein parhaiten. Ja se että saat rytmin toiselta, kun oma hengitys menee sekaisin.
Toden näköisesti menen synnytykseen ilman sen suurempia suunnitelmia ja katson mitä sitten tarvitsee. Toivoisin kovasti että löytyisi sellainen ihme lääke joka tekisi synnytyksestä kivuttomampaa, mutta äkkiä se ihminen unohtaa kivun, kun saa lapsen viereen tuhisemaan.
ekassa synnytyksessä mulle annettiin kohdunkaulan puudutus, vaikutus lakkas just ennen ponnistusvaihetta. laitetettiin uudestaan mutta se ei kerenny vaikuttaa enään. ponnistelin sitte pelkällä ilokaasun voimalla, joka ei auttanu...puudutuksen laitto tuntu tosi v-mäiseltä pistolta.toisessa synnytyksessä(viikko sitten) imin taas ilokaasua, ja kun ei auttanu pyysin jotain muuta. sain spinaali puudutuksen, joka oli tosi hyvä, kivut hävis. suosittelen.ponnistus ei tuntunu missään