Vuosi 2026. Suomen ainoa ruuanvalmistusreseptien tuottaja on Reseptistö Oy. Reseptistöllä on tekijänoikeudet kaikkiin ruokalajeihin hedelmäsalaateista hummerikohokkaaseen, ja sillä on yksinoikeus ruokareseptien myymiseen maassamme. Kaikkien ruokien valmistaminen on luvanvaraista ja Reseptistön kontrolloimaa, ja oikeuden ruuanlaittoon saa vain hankkimalla asianmukaisia lisenssejä Reseptistö Oy:ltä, tietysti maksua vastaan.
Mielesi tekee voileipää, joten ostat Reseptistöltä lisenssin makkaravoileivän valmistamiseen. Lisenssi antaa sinulle luvan voileipäreseptin yksityiskäyttöön, eli saat oikeuden tehdä makkaravoileipiä itsellesi. Joudut kuitenkin yleisen käytännön mukaisesti maksamaan Reseptistölle hyvityskorvausta erikseen jokaisesta reseptin käyttökerrasta. Joka kerran kun siis teet makkaravoileivän itsellesi reseptin ohjeiden mukaan, olet velvollinen ilmoittamaan siitä Reseptistölle laskutusta varten. Pitäähän reseptien laatijoiden toki saada tekijänoikeuksien mukaisesti kohtuullinen korvaus tuotoksistaan, senhän sanoo jo yleinen oikeustajukin. Ja tekijänoikeuskorvauksethan ovat olemassa tietysti vain ja ainoastaan siksi, että oikeus ja kohtuus toteutuisi ja hiki hatussa reseptejä tehtailevat työmyyrät saisivat elantonsa, eikä heidän tarvitsisi nähdä nälkää.
Sinulla ei luonnollisestikaan ole oikeutta muokata reseptiä oman makusi mukaiseksi tai valmistaa makkaravoileipää, joka muistuttaa liikaa reseptissä kuvattua, sillä se voidaan tulkita Reseptistö Oy:n tuotteen plagioimiseksi ja silloin tulet loukanneeksi Reseptistön tekijänoikeuksia, mikä on tahallisuudessaan raskauttava rikos. Et myöskään saa luvattomasti jakaa tai valmistaa reseptin mukaisia voileipiä kenellekään muulle kuin itsellesi, sillä hankkimasi lisenssi antaa sinulle oikeuden vain reseptin yksityiskäyttöön. Jos haluat oikeudet valmistaa makkaravoileipiä muillekin, sinun täytyy tietysti maksaa siitä erikseen. Kuitenkin esimerkiksi perhelisenssi, joka antaa oikeudet makkaravoileipien valmistamiseen perheenjäsenillesi, on saatavissa jo ”varsin edulliseen hintaan”.
Täytyy myös muistaa, että lisenssi makkaravoileipäreseptiin on sidottu asuinpaikkaasi. Lisenssi antaa sinulle siis oikeudet makkaravoileipien valmistukseen vain kotonasi. Jos haluat tehdä Reseptistön ohjeen mukaisia voileipiä myös esimerkiksi työpaikalla, tarvitaan sinnekin oma erillinen lisenssinsä. Reseptin työpaikkakäyttöön ei kuitenkaan riitä tavallinen yksityislisenssi, vaan joudut ostamaan sinne voileipälisenssin hieman kalliimman yritysversion.
Makkaravoileipäresepti on tietysti myös DRM:n suojaama ja Reseptistön intellektuaalista omaisuutta. Sinulla ei siis ole oikeutta kopioida sitä tai paljastaa sen sisältöä kenellekään muulle. Eihän siitä tietenkään mitään tulisi jos ruokareseptit pääsisivät vapaasti leviämään kansan keskuudessa ja kulkeutumaan esteettä ihmiseltä toiselle. Järkikin sen sanoo että eihän silloin kohta kukaan ostaisi ruokaohjeita Reseptistöltä, vaan reseptien laatijat jäisivät puille paljaille ja luultavasti nääntyisivät nälkään! Reseptien vapaa ja kontrolloimaton levittäminenhän olisi piratismia, joka tunnetusti on hyvin vakava rikos. Reseptien luvaton käyttö ruuanvalmistukseen puolestaan olisi varastamista, sillä sehän olisi tuotteen käyttämistä ilman että siitä on maksettu. Kaiken lisäksi se, että kaikilla olisi yhtäläinen maksuton oikeus valmistaa haluamiaan ruokia, olisi kommunismia, jota ei tule sivistysvaltiossa suvaita! Ainoa oikea malli ruokareseptien tuottamiseen ja jakelemiseen on keskitetty järjestelmä, koska vain se tuottaa Reseptistölle rahaa!
Mielesi tekee voileipää, joten ostat Reseptistöltä lisenssin makkaravoileivän valmistamiseen. Lisenssi antaa sinulle luvan voileipäreseptin yksityiskäyttöön, eli saat oikeuden tehdä makkaravoileipiä itsellesi. Joudut kuitenkin yleisen käytännön mukaisesti maksamaan Reseptistölle hyvityskorvausta erikseen jokaisesta reseptin käyttökerrasta. Joka kerran kun siis teet makkaravoileivän itsellesi reseptin ohjeiden mukaan, olet velvollinen ilmoittamaan siitä Reseptistölle laskutusta varten. Pitäähän reseptien laatijoiden toki saada tekijänoikeuksien mukaisesti kohtuullinen korvaus tuotoksistaan, senhän sanoo jo yleinen oikeustajukin. Ja tekijänoikeuskorvauksethan ovat olemassa tietysti vain ja ainoastaan siksi, että oikeus ja kohtuus toteutuisi ja hiki hatussa reseptejä tehtailevat työmyyrät saisivat elantonsa, eikä heidän tarvitsisi nähdä nälkää.
Sinulla ei luonnollisestikaan ole oikeutta muokata reseptiä oman makusi mukaiseksi tai valmistaa makkaravoileipää, joka muistuttaa liikaa reseptissä kuvattua, sillä se voidaan tulkita Reseptistö Oy:n tuotteen plagioimiseksi ja silloin tulet loukanneeksi Reseptistön tekijänoikeuksia, mikä on tahallisuudessaan raskauttava rikos. Et myöskään saa luvattomasti jakaa tai valmistaa reseptin mukaisia voileipiä kenellekään muulle kuin itsellesi, sillä hankkimasi lisenssi antaa sinulle oikeuden vain reseptin yksityiskäyttöön. Jos haluat oikeudet valmistaa makkaravoileipiä muillekin, sinun täytyy tietysti maksaa siitä erikseen. Kuitenkin esimerkiksi perhelisenssi, joka antaa oikeudet makkaravoileipien valmistamiseen perheenjäsenillesi, on saatavissa jo ”varsin edulliseen hintaan”.
Täytyy myös muistaa, että lisenssi makkaravoileipäreseptiin on sidottu asuinpaikkaasi. Lisenssi antaa sinulle siis oikeudet makkaravoileipien valmistukseen vain kotonasi. Jos haluat tehdä Reseptistön ohjeen mukaisia voileipiä myös esimerkiksi työpaikalla, tarvitaan sinnekin oma erillinen lisenssinsä. Reseptin työpaikkakäyttöön ei kuitenkaan riitä tavallinen yksityislisenssi, vaan joudut ostamaan sinne voileipälisenssin hieman kalliimman yritysversion.
Makkaravoileipäresepti on tietysti myös DRM:n suojaama ja Reseptistön intellektuaalista omaisuutta. Sinulla ei siis ole oikeutta kopioida sitä tai paljastaa sen sisältöä kenellekään muulle. Eihän siitä tietenkään mitään tulisi jos ruokareseptit pääsisivät vapaasti leviämään kansan keskuudessa ja kulkeutumaan esteettä ihmiseltä toiselle. Järkikin sen sanoo että eihän silloin kohta kukaan ostaisi ruokaohjeita Reseptistöltä, vaan reseptien laatijat jäisivät puille paljaille ja luultavasti nääntyisivät nälkään! Reseptien vapaa ja kontrolloimaton levittäminenhän olisi piratismia, joka tunnetusti on hyvin vakava rikos. Reseptien luvaton käyttö ruuanvalmistukseen puolestaan olisi varastamista, sillä sehän olisi tuotteen käyttämistä ilman että siitä on maksettu. Kaiken lisäksi se, että kaikilla olisi yhtäläinen maksuton oikeus valmistaa haluamiaan ruokia, olisi kommunismia, jota ei tule sivistysvaltiossa suvaita! Ainoa oikea malli ruokareseptien tuottamiseen ja jakelemiseen on keskitetty järjestelmä, koska vain se tuottaa Reseptistölle rahaa!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ihan hauska.
Analogia vaan hieman lagaa. Nääs, ruoka-annos = valmis musiikkikappale, resepti = musiikkikappaleen nuotit. Siinä on nääs aikamoinen ero.
Jos pitäisi päättää, kumpaa lähempänä musiikkikappale on, reseptiä vai valmista ruoka-annosta, niin kyllä itse kallistuisin enemmän reseptin puolelle. Musiikkikappalehan on (ilman esim. levyä, jolle se on tallennettu) aineeton hyödyke, jota voidaan pitää puhtaasti informaationa. Myös resepti (kuten muutkin kirjalliset tuotokset) on informaatiota.
Ruoka puolestaan on aineellinen tuote, eikä sitä voi verrata mihinkään aineettomaan ja abstraktiin, koska näihin pätevät täysin eri lainalaisuudet. Aineetonta informaatiota voi loputtomasti kopioida ja siirtää ilman että se vähnenisi jossain toisaalla. Aineellinen materia puolestaan on määrältään rajallista, ja sen luvaton käyttäminen on konkreettisesti aina joltain pois.
Mutta ei resepteillä rahastaminen itsessään ole niin kovin kaukaa haettu juttu. Yrittihän Myllyn Paras tässä taannoin omia omenariisipuuron tekijänoikeudet itselleen: http://www.tkvk.org/#VERKKOSIVUT