Eli ei kiinnosta koko paska tippaakaan, miten menetellä? Jos haen toisen maan kansalaisuutta tai muutan pois Suomesta, niin joudunko menemään? Tietääkseni menee viisi vuotta ennenkuin saa toisen maan kansalaisuuden, joten joudunko viisi vuotta siirtämään inttiin menoa? Vai riittääkö, että käyn kutsunnoissa johonkin vääpeliin kiinni ja uhkaan tappaa tämän?
En halua armeijaan
Miten menetellä
152163
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
mee sinne, mee mee, sinne mee
positiivisuutta :) itse voin olla väärä ihminen samomaan tuota! mutta positiivisella mielellä liikkeelle, oikea asenne kun on niin pärjää jo paljon :) kaikki simputus unoha!
Sinua kehottaisin syömään lakillisen paskaa. Positiivisuutta:)! Oikealla asenteella voit syödä vaikka ämpärillisen, apina.
Oikealla asenteella armeijassa kyllä pärjää. Oikealla asenteella palomieskin selviää. Oikealla asenteella TV:n korjaaja toimii, mutta kiinnostaako sitä jokaista? Ei sitä oikeaa asennetta saa jollei vain kiinnosta. Niille se sopii, joita taas kiinnostaa.
Ilmoitat kutsunnoissa lääkärille että armeijan kaltainen pelleily ei kiinnosta tippaakaan. Jos olet jo kutsunnoissa käynyt menet ajallaan inttiin, suoraan lääkärille ja kerrot ettei kiinnosta yhtään.
Jos inttävät vastaan sano että tapat itsesi ja kaikki muut ympäriltä jos joudut armeijaan.
Toimii ja tehty on. Suosittelen.
Menin armeijaan ainoastaan uteliaisuuden vuoksi. Halusin nähdä miten se järjestelmä toimii. Pitivätkö kavereiden kertomat huhut paikkaansa.
Armeijassa oli paljon sellasta, josta en pitänyt. Aina joku komentelemassa ja tiukahkot säännöt lähes jokaista tilannetta varten. Omat aivot täytyi jättää usein narikkaan.
Paljon oli myös positiivisia asioita. Harvoin siviilit pääsevät käsittelemään erilaisia aseita ym. sotilaslaitteita. Paljon uusia kokemuksia maastosta ja kasarmilta.
En ole hetkeäkään katunut intin käymistä. Siinä menettää korkeintaan vuoden elämästään, mutta ei mitään muuta.
keskivertoa tyhmempi tai yksinkertaisempi. Itsehän kerroit kuinka usein jätit "aivot narikkaan".
Käy yksityisellä lääkärillä, maksaa 30€ ja saat C-paperit, eli armeijaan ei enää ikinä...
30€ on pieni hinta verrattuna esim. siihen että sivarissa maksat valtiolle noin 20000€
JA nuo C:t saat jos vähän osaat puhua paskaa itsemurhista tms...
Että C:n paperithan tarkoittaa vapautusta vain rauhan aikana ;)
Eli jos syttyy sota, niin yhtälailla ne C:n paperit omaavat joutuvat armeijan hommiin. Ei välttämättä eturintamaan taistelemaan A ja B miesten rinnalla, mutta joutu kuitenkin sotimaan ;)
D-miehet käsittääkseni olivat sitten näitä _täysin_ vapautettuja, eli eivät joudu edes sodan syttyessä armeijan hommiin sotimaan.
Tosin D-vapautus vaatii ilmeisesti jo aika vakavaa fyysistä vammaa, suurin osa vapautuksen saaneista on C-luokassa.
armeijan omien suunnitelmien mukaan 350 000 miehen reservistä 100 000 on ns. etulinjan taistelijoita ja 250 000 alueellisissa tehtävissä. Eli B-miehet ja suuri osa A-miehistäkään ei joudu "rintamalle" (jos semmoisia nyt edes nykyajan sodissa on).
Riittäkö masentuneisuus & ei "kestä" olla pitkiä aikoja muiden seurassa syyksi? Entäpä kuinka ymmärtäväisiä yksityislääkärit tämän suhteen ovat jos sanoo ettei tahdo armeijan lyö tukun seteleita kouraan, homma sillä selvä? Entäpä jos yksityiseltä sattuu saamaan suosituksen ettei mielenterveydellisistä syistä menisi armeijaan, joutuuko sitten armeijan puolesta vielä johonkin psykiatri-tutkimukseen? Voiko vapautusta hakea vielä
kutsuntojen jälkeen vaikka ennen sitä on ollut terve?
Ei muakaan kiinnostanut ennen inttiä vittuakaan koko homma, mutta sitten kun ne antoivat C:n paperit fyysisen vamman vuoksi, niin vitutti. Tuli sellainen tunne, että enkö tähänkään pystynyt. Intissä on oikeasti ihan rento meininki. Tarvitsee vain tetsata ja tapittaa jossain puskassa pari tuntia, niin hyvin menee. Marssiminen on hauskaa, jos sen osaa. Ja ampuminen se vasta mukavaa hommaa onkin. Paitsi, etten koskaan oppinut ampumaan silmissä esiintyvän vaivan vuoksi. Oli kuitenkin mukava vain räiskiä sinne taululle ja katsoa, josko vaikka osuisikin sinne.
Oikeastaan harmittaa, että jouduin pois. Siellä on mukava naureskella kaikille jutuille. Kaikkeen tottuu. Onhan se vähän sellaista sirkusta, mutta ei se haittaa. Siinä se hauskuus piileekin. Mä tykkäsin...
Eräs tuttavani sanoi kutsunnoissa (Kajaani v. 1986):
"kun saan käsiini ladatun aseen, ensin lähtee v-mäiset kapiaiset ja sitten katellaan muiden kanssa..."
Puolustusvoimat ei ollut enää kiinnostunut k.o. henkilöstä. Vapautus tuli että napsahti.
Kaikki jää "ansioluetteloon".Kyllä tämä on aivan pers..tä,että nuoria oikein kannustetaan kusettamaan heti aikuisiän alkutaipaleella.Miten on itsetunnon laita,ei luultavasti kovin hyvä.
Ei jää, työnantajalla ei ole oikeutta salaisiin potilastietoihin. voi ihan hyvin väittää vapautuksen johtuneen jostain muusta syystä.