Olen todella sotkenut elämäni. Olen aviossa miehen kanssa ja lapsiakin on. Olen tavannut n vuoden salaa naisia, tiedän että olen lesbo. Mies sai vähän aikaa sitten tietää asiasta, mutta ei ole vihainen eikä halua erota. Mitä itse olette tälläsessä tilanteessa tehneet? Tiedän että moni on kokenut samaa. Ja miten lapset? Itse haluaisin erota ja alkaa oman elämän jonkun ihanan naisen kanssa, mutta en tiedä uskallanko. Toisaalta nytkin elämä kurjaa ja pää sekaisin..
Mitähän teen
itseni kanssa
263387
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Otin lapset mukaani 20v sitten. Aloin elää omaa elämääni naiseni kanssa. Enkä ole katunut vaikka suhteeni naiseen kuihtuikin 14v jälkeen. Lapset aikuisia ja nyt olisi ns.elämäni parastaikaa vaan se kainoloinen puuttuu.En aikoinaan miettinyt pitkään lähtemistäni ja kun oli melkoinen tunnemyllerrys se tuntuikin oikealta ratkaisulta. Tsemppiä päätökseesi kyllä ne asiat selkiytyy!!! "sielunsisar"
Olen samaa mieltä. Tärkeintä on selvittää, mitä elämältä haluaa. Käytännön asiat järjestyvät tavalla tai toisella. Minä tein irtioton yli 20-vuotisen avioliiton jälkeen ja hakeuduin naissuhteeseen. Vaikka nyt elänkin yksin sain kokea rakkauden ja läheisyyden, mitä en aikaisemmin ollut kokenut. Ehkä tapaan vielä naisen, jonka kanssa on hyvä olla ja elää. Olen elänyt perhe-elämän, nyt haluan olla uskollinen itselleni.
[email protected]
Ymmärsinköhän oikein "mitä oikein tahdot". Tietenkin toivoisin et kohdalleni sattuisi nainen jonka kanssa vois jakaa ilot,surut,yhteiset hetket hmm ja paljon muuta. Iselleni toivoisin terveyttä,tapaturmasta kuntoutumista jotta pääsis töihin kädenjälkiään katsastamaan:)) Ei mitään mahdottomuuksia toivelistalla. Kärsivällisesti kun jaksaa odotella niin joskus kait onnikohtaa :D Mitäs itselles??
Et sitten keksinyt olevas lesbo ennen lastenhankintaa? Pitääkö sitä aina sotkea myös toisten elämä jos itse on sekaisin? Oksettavaa käyttäytymistä.
ikä tuo kokemusta myös sinulle.
tämän palstan tarkoitus on keskustella ei arvostella.
tämä ei ole mikään hiekkalaatikko, jossa hiekkaa saa heitellä kenen päälle sattuu ja huvittaa.
Kunhan vähän kasvat ja opit
suksi sudaniin.SIKA
Heh heh. Heti ollaan sikoja, kun annetaan vähän mietittävää. Piruako tekee miehen kanssa, jos kerran on lesbo. Kas kun ei vielä ensimmäisenkään lapsen jälkeen keksinyt olevansa lesbo. Jos elämä on nyt sekaisin niin katsokoon peiliin. Kiva jutta vaan, kun nyt sitten pilaa lastensa ja niiden isänkin elämän. Ja suksi sinä sianhuutelija sinne, mistä sulla on puutekin!
Ilmaisit asiasi hyvin kärkkäästi, ehkä liiankin.
Mutta.
Olen tavallaan samaa mieltä. Tai siis. Olen samaa mieltä, mutta en hekä ilmaisi asiaa nuin.
Itse en ymmärrä sitä, että jos on lesbo, niin miten voi elää montamonituista vuotta miehen kanssa, hankkia siihen lapsen/lapsia ja luvata ehkä vielä alttarillakin että eletään ja rakastetaan yhdessä loppuun asti - aamen.
Olen lesbo.
Minua kuvottaa ajatus miehestä lähelläni
Kuvottaa. En voisi herätä aamuisin miehen vierestä. En voisi syödä aamupalaa hänen kanssaan samassa pöydässä. En kykenisi rakastelemaan hänen kanssaan. en voisi sanoa hänelle "rakastan sinua". En yksinkertaisesti voisi asua samojen seinien sisällä, nukkua samassa vuoteessa, hankkia lapsia (lapsia, siis lapsia hankitaan mielestäni rakastavaan ja _todelliseen_ suhteeseen - ei suhteeseen, jossa ei oikeasti raksteta toista - kyllä sen tietää kun toista rakastaa ja lesbo ei voi rakastaa miestä - ei anakaan samalla tavalla kuin rakastaa naista- ei voi, silloin ei ole lesbo!).
Onko todellista suhdetta elää ihmisen kanssa jota kohtaan ei tunne rakkautta, intohimoista, suojelevaa rakkautta, "omistavaa" rakkautta.
Juu.
en käsitä, miten lesbo voisi elää vuosia suhteessa miehen kanssa ja hankkia tähän vilä lapsia.
Jos on epävarma seksuaalisesta suuntautumisestaan, niin ei pidä mennä tekemään lapsia, vannoa rakkautta ja elää vuosia sellaista elämää jota ei tunne itselleen oikeaksi. Se loukkaa. Loukkaa ihmisiä!!!
Itsekästä, typerää ja uskomatonta.
Tahtoisin saada vastauksen:
miten lesbo (LESBO) voi elää näin?
... että ei ole kyse lesbosta? Luultavimmin hän on biseksuaali ja vasta löytänyt kiinnostuksensa naisiin. Siinä huumassa voi luulla, että "hei tämähän se todellinen minä onkin", vaikka kyse on vain uudesta vaiheesta seksuaalisuudessa.
No, sanotaan kyllä, että ihminen itse tietää, mikä hän on...
Muuten, tuo että tuntee elävänsä epätyydyttävää elämää, ei sinänsä osoita, että ongelma olisi pelkästään seksuaaliseen suuntautumiseen liittyvä. Kyllähän suuri osa ihmisistä varmaan muutenkin on kokenut elävänsä väärän ihmisen kanssa - ei se sukupuoli aina ole se ratkaiseva tekijä.
joillakin ihmisillä on niin huono itsetunto,että eivät yksinkertaisesti uskalla elää omaa elämää.pelko siitä ettei muut hyväksy lesboutta on suurin asia joka vie ihmistä,toisaalta väärään suuntaan.kaikestahan oppii,yleensä pitää käydä ensin "pohjalla ennekun alkaa valintojen teko.
tarvitaan paljon epäonnistumista,ennenkun siitä pelkojen suosta noustaan.mutta kun se tapahtuu,ihminen alkaa ikäänkuin kukkia ja saa elämän voimaa kaikkeen. :)
menee erilailla kuin on ajatellut, kokonaankin.
Mitä siitä että mulla meni asunto,nainen, työpaikka, perhe siinä samalla.
Nyt mulla on taas asunto sentään katto pään päällä ja entinen muija senku porskuttaa.Niin ja myöhemmin sain kuulla myös että perinnöttömäksi minua ei voi tehdä koska laki estää sen.
Sanonpa vaan että vaikka mitä vaikeuksia olisi niin harvassa ne on keneen kannattaa luottaa.
Jos sulla on nainen niin pidä hänestä kiinni äläkä laske ketään koko ikänsä lesbona olleita lähellenne, ainakaan tässä vaiheessa.
Huomaat että ns. syntymälesbojen ja myöhäisten välillä on eroja kulttuurikin on erilainen sen sisällä.
Onnekseni olen eron jälkeen tutustunut uusiin ihmisiin mutta se että itsellä ei ole menneisyyttä missään muodossa ei aina ole miellyttävää.
Jos jatkat tuota omaa tietäsi (eroat)
on koeteltu, ja hienoa kun olet siitä selvinnyt!
Sitä jäin miettimään, että millä tavalla se "syntymälesbojen" ja "myöhäisten" kulttuuri on erilaista, tai miten he muuten ovat keskenään erilaisia? Itse olen hyvinkin myöhäinen, ja vielä aika kuutamolla näissä asioissa.
vastaa. Ero on lähinnä mielestäni siinä miten puhutaan ja rakastetaan ja olen törmännyt ilmiöön varattua kannattaa aina kokeilla toisinaan voi onnistuakin, kuten tapauksessani.
En mitenkään yleistä, samaa takuulla tapahtuu heteromaailmassa mutta alakultuureissa vaikutukset voivat olla tuhoisampia, siellä taustalla kun ei ole mitään tukiverkkoa välttämättä. Tulee jätetyksi ja kukaan ei ole kaunista sanaakaan sanomassa ja lohduttamassa. Enpä tiedä osasinko muotoilla sanani oikein.
Syntylesbot puhuvat kiintymyksestä ja kaikesta yleensäkin vapaammin ja eri sanoilla, toki jokainen joutuu uhraamaan ja antamaan paljonkin periksi mutta olen sitä mieltä että myöhäiset maksavat kaikesta kalliimmin.
Varsinkin jos ei sittenkään onnista elämänsaroillaan.
Ei se välttämättä näin mene kaikilla.
Omista kokemuksista voi tietenkin subjektiivisesti katsella asioita, mutta toisten neuvominen omiin kokemuksiin tukeutuen on vähän kyseenalaista.
Minä en tiedä mitä tarkotat käsitteillä syntymälesbo ja myöhäinen sellainen ja miten voit jaotella ihmisten valintoja pelkästään sen valossa.Ja tuo skeptinen asenne ettei ihmisiin voi luottaa, on klisee. Terveen järjen käyttö sallittu, ei naisia tarvitse puhutella ja neuvoa kuin pikkulapsia.
Ja mitä kulttuuriin tulee, millaiseen kokemukseen tulkinta käytöseroista perustuu, kuinka laajaan tietämykseen?
Pohdiskeleminen on terveellistä, mustavalkoinen ajattelu johtaa suppeaan maailmankuvaan ja elämään yleensä.
Ja jos entinen muija porskuttaa, so?
kaikille täällä on kortit jaettu.
Ei minua haittaa, jos kysymykseeni vastataan suoraan ja vastaajan omien kokemusten perusteella. Käsitän kyllä, että harva täällä tuntee koko lesbisen Suomen kulttuurin vivahteineen.
Luulenpa kuitenkin, että vastaajan kertomat asiat antavat aiheestakin pohdittavaa meille muillekin. Aikuisilla "syntymälesboilla" vaikuttaa olevan helpompaa, koska he ovat taistelunsa jo käyneet ja ovat myös ehtineet muodostaa tukiverkkojaan. "Myöhäisherännäiset" puolestaan ovat aikalailla turvattomassa asemassa, kun kaikki voi mennä alta, eikä ole kiinniottajia, jos putoaa.
Ehkä se varsinainen kulttuuriero, mistä kysyin johtuukin juuri siitä, että "syntymälesbot" kuuluvat tiettyyn (väljään) alakulttuuriin ja sen sisäisiin kaveripiireihin. "Myöhäisheränneillä" taas ei olekaan välttämättä nopeaa pääsyä vakiintuneisiin piireihin, ja ehkäpä heitä sitten kohdellaankin hieman nuivemmin, kuin vanhoja tuttuja??
..tämä on, on sitten syntymä- tai mikä tahansa versio.
Riippuu paljon elämäntilanteesta, ei voi oikein vertailla ja olettaa, että on kaveripiirit, esim muutto toiselle paikkakunnalla yms asiat vaikuttaa.
pohdiskeltavaa, kyllä , sitä riittää, mutta eiköhän me kaikki jollain tavalla olla samassa veneessä. ja kovasti keikkuu välillä.
kyselijä olikin juuri asian ytimessä.Juuri noita asioita tarkoitin. Monilla voi olla vuosien(kymmenten)yhteinen menneisyys.
ei nyt välttämättä mistään piireistä, hieman raaka sanalle minulle mutta sellainen löyhä tuttavapiiri,sellainen on pakostikin erilainen jos verrataan muutama aika tai vuosikymmen ja jutut sen sisällä.
Moi,
ole rehellinen itsellesi, niin hyvin käy. Itse olin aviossa melkein kymmenen vuotta ja nyt olen seurustellut ihanan naisen kanssa kolme vuotta, enkä mitenkään voisi edes kuvitella enää olevani miehen kanssa, en henkisesti enkä fyysisesti. Erilaisia ovat ihmisten polut.
Voimaa sisko :-)
Et ole !Tee niinkuin tunteesi sanovat.
Olen itsekkin käynyt tuon läpi ja JÄTIN lapset miehelleni(Yhteishuoltajuus).Eihän se äidin kannalta ollut helppo ratkaisu,mutta kun kuuntelin itseäni ! ja Rakastan lapsiani yhä !!!Rakastan myös nykyistä naistani !!!
Oikeesti,tee niinkuin tunteesi sanoo,Älä ajattele sitä mitä muut sanovat ! Onnea sinun elämääsi !!! "Antaa ystävyyden halin"
Tuo edellinen viesti kuulostaa niin tutulta, olen suunnitellut tekeväni niin jo jonkin aikaa mutta en ole vielä uskaltanut. Kun "jätit" lapset miehellesi niin menitkö silloin suoraan suhteeseen toisen naisen kanssa? Itselläni ei ole mitään naista "odottamassa" mutta on vain tullut tunne siitä että tämä ei ole sitä elämää mitä haluan elää (mies ja lapsi). Ja lisäksi yhteiselo miehen kanssa tuntuu niin mahdottomalta vaikka mitään "ongelmia" ei hänessä olekaan. Omat tunteet vain vievät muuhun suuntaan.
Kiitos rohkaisusta, kyllä olen päättänyt selviytyä tavalla tai toisella. Nyt tajuan, että kannattaa kuunnella enemmän itseäänkin. Paras ratkaisu olisi varmaan erota ystävinä ja pitää yhteishuoltajuus lapsiin. Onneksi mies on ymmärtäväinen ja suvaitsevainen.
Käsittämätöntä.
"--on vain tullut tunne siitä että tämä ei ole sitä elämää mitä haluan elää (mies ja lapsi)."
Ei ole sitä elämää mitä haluat elää?
Lapsi jonka olet kantanut ja synnyttänyt, ei olekkaan sitä mitä tahdot!?!?!?
Ihmiset ovat käsittämättömiä.
Äläkä/älkääkä sanoko, että rakstatte lapsianne jne, kun voitte sanoa, että he eivät olekkaan sitä mitä haluatte elämältänne. Itselläni ei ole lapsia, mutta olen sentään "lapsi" ja vaikka olen jo aikuinen nainen niin voi herranjestas miten sattuu kuulla jonkun sanovan jotain noinkin kamalaa!
Ymmärrän, jos kyseessä on sen ikäisiä lapsia tai lapsi, joka haluaa jäädä toisen vanhempansa luokse ja saa itse päättää siitä, mutta se, että äiti jättää lapsensa lapsen isälle, koska herääkin "ykskaks" (joopa joo, pitkä prosessi ja vaikeeta ja plaaplaa, olisitte miettineet ja käyneet prosessinne läpi - kyllä tässä jokainen lesbo käy läpi jonkinmoisen prosessin seksuaalisuutensa kanssa, mutta ei sitä tarvitse niin p*rse edellä puuhun mennä, että hankitaan lapsia ja avioliitto ym) lesbona ja haluaakin elää elämänsä naisen rinnalla.
Lapsi on niin avuton, lapsi ei voi vanhemmilleen mitään - lapsi syntyy sinne minne syntyy ja hän joutuu kasvamaan siinä - oli kasvatus sitten millainen hyvänsä, eikä lapsi voi sille mitään. Mies pääsee vielä yli tällaisesta asiasta, tosin varmasti se käy kipeää ja on todella iso asia nieltäväksi, mutta hänellä on jo aikuisena ihmisenä resurssit käydä asia läpi, lapsella ei ole tätä resurssia!!!
Itken verta lastenne puolesta
Jos äiti on mennäkseen, hänhän menee. Jos hän jättää lapsen tai lapset isälle, se saattaa olla sitten lapselle paras ratkaisu (tilanteessa, jossa äiti voi kuvitella lähtevänsä ja jättävänsä lapsensa, uskon, ettei lapsen äidin mukaan todella pitäisikään lähteä!). Varsinkin jos isä on lapsista välittävä, rakastava ja pystyy heistä huolehtimaan, lapsella ei ole sen kummempaa hätää kuin on lapsilla, joiden isä häipyy (mikä on tuikitavallista). Jäähän lapsille oikeus tavata äitiään ja sitä oikeutta pois lähteneen äidin kuuluu kunnioittaa!
Keskustele sinä sen miehesi kanssa ja miettikää yhdessä ratkaisuitanne, turha sinun täältä on esimerkkiä ja kannustusta hakea, sillä kukaan täällä ei voi täysin tajuta tialannettasi ja kannanotot ovat vaarallisia puoleen tai toiseen.Jokainen on tehnyt ja tekee omat ratkaisunsa, niin tee sinäkin. Jos lapsenne on tarpeeksi iso, hänetkin pitää ottaa mukaan keskusteluihin. Lasta kiinnostaa, miten hänen elämänsä eron jälkeen järjestyy. Näkeekö hän sinua ja kuinka usein. Eron sinä otat miehestäsi, et lapsestasi. Lapsi on ja pysyy sinun lapsenasi ja hänellä on oikeus sinua tavata säännöllisesti sekä oikeus elatukseen myös sinulta. Ja sinulla on edelleen velvollisuuksia (myös tavata, vaikkei tapaamattomuutta olekaan sanktioitu) olipa teillä yhteishuolto tai yksinhuolto. Yhteishuollosta huolimatta pitää määritellä se, kumman luona lapsi asuu - eikä lapsen kannalta ole ainakaan paras ratkaisu se, että hän asuu puoliksi kummankin luona. Selkeästi asuminen vain toiselle ja muualla asuvaa lapsi tapaa. Tapaamiskäytännöt taas muovataan lapsen iän mukaisiksi, sellaisiksi, että suhde sinuun säilyy läheisenä ja hyvänä.
Tsemppiä sinulle ratkaisuihisi, mutta muista, että lapsestasi sinä et koskaan eroa ja sinä joudut hänelle enemmin tai myöhemmin selittämään, miksi hän jäi asumaan isälle. Siksi kannattaa ratkaisut miettiä niin päivänvaloa kestäviksi, ettet ainakaan valehtelemaan joudu lapsellesi.
Eroa ja lapsen jättämistä isälle (jos kerta isä on hyvä ja huolehtiva, välittävä ja lasta rakastava) minä en arvostele, mutta "syvä inho", jos meinaat olla lapsestasi välittämättä.
Se on monta kertaa niin,ettei oikein tunnista itteään lesboksi alkuun. Varsinkaan jos paikkakunnalla ei ole muita lesboja. Ja kun seksiäkin on tapana harrastaa, niin miehen kanssahan sitä, niinkun kaikki muutkin.
Ja kun sitä harrastaa, niin pakkaahan niitä lapsiakin tulla, kun mieheltä siinä tilanteessa pääsee vähän lirahtamaan sisään.
Mutta nyt kun asia on sinulle valjennut, niin ei muuta kun lähde jonkun naisen luo ja jätä lapset miehelle. Hänhän ne on sulle tehnytkin päästämällä ainettaan sisääsi.
provo se tuo viesti muka on? Pitäiskö sen jotenkin järkyttää, vai mitä?