tämän ei sitten ole todellakaan tarkoitus pahoittaa kenenkään mieltä,mutta...haluaisin tietää muiden tuntemuksia... olen itse rv 9 ja jokakerta kun luen jonkun jutun keskenmenosta tms. rupeaa itseäni "pelottamaan" että mitä jos minullekin (kerran sen kokeneena) kun aina sitä toivoisi että raskaus olisi alusta loppuun ihanaa aikaa ilman pelkoja,ilman ahdistusta. totta on,eihän niitä kaikkia tarvitse lukea,mutta kun ne jutut kuitenkin kiinnostaa..! elikkäs asian ydinkysymys oli,että millaisia tunteita mm.keskenmeno-jutut herättää muissa raskaanaolevissa? vai herättääkö mitään??
Pelottelua...ko?
raskaana81
6598
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kyllähän nuo muiden kertomukset keskenmenoista, kohtukuolemista yms. pistää väkisinkin miettimään, että mitä jos itselle kävisi niin... mutta karu totuus on, että kaikkea tässä maailmassa sattuu, ja paljon sellaista mille ei itse voi yhtään mitään. Ei kannata kuitenkaan liikaa vaivata päätään noilla asioilla, koska sitten tulee helposti vainoharhaiseksi eikä pysty lopulta enää ajattelemaan mitään muuta kuin mahdollista keskenmenoa.
Mielestäni on hyvä tiedostaa riskit ja mahdolliset ongelmat mitä saattaa tulla, mutta silti pitää olla positiivisin mielin ja nauttia raskaudesta! :)
..pelottaa keskenmeno hirveästi. Viime päivinä en ole osannut muuta miettiä. Olen n. rv 8. Ajattelen koko aika, että kun muutenkin raskaaksitulo on ollut vaikeaa (4 vuotta yritystä takana, vihdoin tärppäsi, luonmuna), miten voisi olla mahdollista, että minun tuurillani kaikki päättyisi hyvin? Kun luen kauhujuttuja muitten kohtaloista, tulee olo, että synnytykseen ja terveeseen vauvaan päätyvä raskaus on enemmän kuin ihme.
Mutta yritetään jaksaa olla onnellisia raskaudesta, ilman peikkoja!
hirvittää lukea niitä viesteja, mutta silti myös minä luen ne yleensä loppuun asti...miksi? Tulee vain karsea "ahdistus". Uteliaisuuttani kai...
Olen 6 raskausviikolla vasta itse ja sen takia pelkäänkin ihan suunnattomasti. Yritän kuitenkin olla ajattelematta asiaa ettei mene hermoilun takia kesken. Ja ajattelen myös niin, että tapahtuu just niin kuin on tarkoitettu. Jos keskenmeno tulisi, se olisi todennäköisesti sikiölle parempi...silloin sen ei ole tarkoitus syntyäkään.
Peloista huolimatta ajattelen positiivisesti ja nautin tästä, että olen raskaana vaikkei tämä vielä minnekään näykään!! =) Yritän syödä terveellisesti ja liikkua paljon ja näin vaikuttaa vauvamme hyvinvointiin.
suoranaisesti itseä ala enempää ahdistaa. Taidan olla jo valmiiksi niin hermona keskenmenon suhteen, ettei siitä enää hermommaksi pääse :D
Toisaalta tässä vaiheessa (8. rv) keskenmeno tulee jos tulee, eipä siihen voi oikestaan mitenkään itse vaikuttaa...
synnytyksistä yhtenä päivänä vissiin vähän liikaa kun alko koko ajan tuntumaan suppareita (tosin vain niitä harkka versioita) ym. synnys oireita :)
Pidin sitten tauon niistä jutuista hetkeksi että sai muuta ajateltavaa.
Mä oon ajatellut asian niin, että jos joskus saan itseni saatettua siunattuun tilaan, niin silloin yritän hävitä kokonaan näiltä palstoilta. Täällä saa lietsottua itsensä vainoharhaiseksi ihan turhaan.