vielä vl

Olen todella usein miettinyt Sinua ja ollut vähän huolissani, kun ei ole kuulunut pitkään aikaan mitään. Mukava kuulla,että Sinulla on ollut niitä elämänilon hetkiäkin edes pikkuisen. Se on jo hyvä merkki ja olet saanut lääkitystä, vaikka se onkin noiden lääkkeiden kanssa ensin kokeilua, mikä sopii itsekullekin.
Itsekin olen kärsinyt ajoittaisesta unettomuudesta. Minulla on nykyisin siihen oma unilääkkeeni. Jos ei nukuta, nousen ylös lukemaan Raamattua ja kyllä on alkanut silmät lupsahdella kiinni ja uni on tullut. Mutta ei välttämättä pure aina ja kaikkiin.
Hienoa, jos Sinulle suunnitellaan kuntoutusta, näin ymmärsin, että sitäkin mahdollisesti tulet saamaan kuntoutustuen kera.
Varmasti kaikki pikku hiljaa kääntyy parempaan ja sen myötä unikin alkaa maistua paremmin.
Palautuminen todellakin vie aikaa, varsinkin, jos masenns on kestänyt pitkään. Muistan erään psykiatrin kirjoituksen, että masennus vaatii ainakin yhä pitkän palautumisajan, kuin se on kestänytkin.
Mutta uskon, että sinä selviydyt. Tunnelin päässä on aina valoa, ja sinulla kun on vielä sydämmellä se kaikkein tärkein, usko joka kantaa ja vie perille. Vaikka maailma puhuisi mitä, ja vaikka tuntuisi välillä kuinka vaikealta, siitä älä luovu.
Kaikkea Hyvää Sinulle toivon ja rukoilen. Olet ajatuksissani jatkossakin.:)
Nettiystäväsi

p.s.
Ja annahan silloin tällöin kuulua itsestäsi.

että vastasit kirjoitti:

Olen todella usein miettinyt Sinua ja ollut vähän huolissani, kun ei ole kuulunut pitkään aikaan mitään. Mukava kuulla,että Sinulla on ollut niitä elämänilon hetkiäkin edes pikkuisen. Se on jo hyvä merkki ja olet saanut lääkitystä, vaikka se onkin noiden lääkkeiden kanssa ensin kokeilua, mikä sopii itsekullekin.
Itsekin olen kärsinyt ajoittaisesta unettomuudesta. Minulla on nykyisin siihen oma unilääkkeeni. Jos ei nukuta, nousen ylös lukemaan Raamattua ja kyllä on alkanut silmät lupsahdella kiinni ja uni on tullut. Mutta ei välttämättä pure aina ja kaikkiin.
Hienoa, jos Sinulle suunnitellaan kuntoutusta, näin ymmärsin, että sitäkin mahdollisesti tulet saamaan kuntoutustuen kera.
Varmasti kaikki pikku hiljaa kääntyy parempaan ja sen myötä unikin alkaa maistua paremmin.
Palautuminen todellakin vie aikaa, varsinkin, jos masenns on kestänyt pitkään. Muistan erään psykiatrin kirjoituksen, että masennus vaatii ainakin yhä pitkän palautumisajan, kuin se on kestänytkin.
Mutta uskon, että sinä selviydyt. Tunnelin päässä on aina valoa, ja sinulla kun on vielä sydämmellä se kaikkein tärkein, usko joka kantaa ja vie perille. Vaikka maailma puhuisi mitä, ja vaikka tuntuisi välillä kuinka vaikealta, siitä älä luovu.
Kaikkea Hyvää Sinulle toivon ja rukoilen. Olet ajatuksissani jatkossakin.:)
Nettiystäväsi

p.s.
Ja annahan silloin tällöin kuulua itsestäsi.

viestistäsi.:)
Oli hyvä kuulla noita tietoja masennuksesta.Minulla on paha unettomuus.Ollut jo lapsesta saakka.Lääkärini on ymmärtänyt tilanteeni aivan täysin.Kärsin myös posttraumaattisesta stressistä hänen mukaansa, ja se on totisesti totta.Uskomassa haluan säilyä loppuun saakka.

vielä vl kirjoitti:

viestistäsi.:)
Oli hyvä kuulla noita tietoja masennuksesta.Minulla on paha unettomuus.Ollut jo lapsesta saakka.Lääkärini on ymmärtänyt tilanteeni aivan täysin.Kärsin myös posttraumaattisesta stressistä hänen mukaansa, ja se on totisesti totta.Uskomassa haluan säilyä loppuun saakka.

Onpa hieno asia, että olet saanut nyt ymmärtävän lääkärin. Ja tilanteesi on diagnosoitu. Toivon, että saat siihen oikeanlaista apua. Ei vaan yksin lääkehoitoa vaan monimuotoista apua.
Luin äsken internetistä tästä postraumaattisesta stressistä. Siellä suositeltiin lääkehoidon lisäksi traumaterapiaa, jos mahdollista, myös ryhmäterapiaa sellaisten kanssa joilla olisi samantyyppisiä kokemuksia.
Ja turvallisuutta, tasapainoa elämään.
Myös jäi mieleen, kun sairaus kuluttaa niin paljon voimavaroja, olisi hyvä, jos saisi korvaavana itselle paljon mielihyvää tuottavia asioita, esim. liikunnasta, taiteesta, luonnosta, mistä nyt kukin sattuu pitämään.
Ymmärrän Sinua, kun muistelen kirjoituksiasi. Sinulla oli tosi hätä, etkä edes tahtonut saada lääkäriltä apua.
Kaikki vielä muuttuu paremmaksi ja elämä alkaa näyttää valoisammalta. Usko pois.
Ja tuo viimeinen lauseesi oli ilo kuulla. Siinä on suurin turvamme ja toivomme.
JR

Nettiystävä kirjoitti:

Onpa hieno asia, että olet saanut nyt ymmärtävän lääkärin. Ja tilanteesi on diagnosoitu. Toivon, että saat siihen oikeanlaista apua. Ei vaan yksin lääkehoitoa vaan monimuotoista apua.
Luin äsken internetistä tästä postraumaattisesta stressistä. Siellä suositeltiin lääkehoidon lisäksi traumaterapiaa, jos mahdollista, myös ryhmäterapiaa sellaisten kanssa joilla olisi samantyyppisiä kokemuksia.
Ja turvallisuutta, tasapainoa elämään.
Myös jäi mieleen, kun sairaus kuluttaa niin paljon voimavaroja, olisi hyvä, jos saisi korvaavana itselle paljon mielihyvää tuottavia asioita, esim. liikunnasta, taiteesta, luonnosta, mistä nyt kukin sattuu pitämään.
Ymmärrän Sinua, kun muistelen kirjoituksiasi. Sinulla oli tosi hätä, etkä edes tahtonut saada lääkäriltä apua.
Kaikki vielä muuttuu paremmaksi ja elämä alkaa näyttää valoisammalta. Usko pois.
Ja tuo viimeinen lauseesi oli ilo kuulla. Siinä on suurin turvamme ja toivomme.
JR

Halaus molemmille,

Ma_rialta