Hei Epsylon!

Maanantaina oli eka aika TK:ssa.
Siinä kaks lääkäriä haastatteli mua.
Olen kohta viikon käyttänyt Sertralin nimistä lääkettä. alkuun pitää ottaa puolikkaita.
Huomenna soitetaan ja kysytään, miten on vaikuttanut.

Varmaan sen jälkeen sitten pääsen ottamaan kokonaisia lääkkeitä.
Olo on vielä aika maassa. Mulla on keskivaikea/vaikea masennus. ehkä enemmän kallistuu vaikeamman puolelle.

Nyt olen joutunut pidättäytymään useista harrastuksista rahapulan takia.
Tänään aamulla olisin maksanut nipun laskuja, mutta huomasin ilokseni, että tililleppä ei ollutkaan tullut yhtään rahaa. Ja Postilaatikossa odotti yllätys: Päiväraha lakkautettu...

Kävin uusimassa työhaun, mutta rahaa saan ootella.
Olen aivan maassa vieläkin.
Tuntuu, kuin olisin tullut tieni päähän. Onko mulla oikeasti enää mitään mahdollisuuksia selvitä.

Tänään aivotkin temppuili toden teolla. Sanat hukkuivat, tutut nimet eivät tulleet mieleen ja muuta pientä ja suurta sekoilua.
Saa nyt nähdä, miten hoidot alkaa tepsimään. Taloudellinen puolikin olisi kiva saada kuntoon.
Tympeää, kun masennuksen takia joutuu kärsimään myös taloudellisesti. Sitä vain syyttelee ja kyselee itseltä, että miksi annoinkaan tilanteeni mennä näin huonoksi.. Että onko mulla oikeesti enää oikeus elää..

Huomenna oon taas yhden askeleen edempänä, kun mulle soitetaan TK:sta.

Tässä pitää yrittää rukoilla, että saisin asiat mallilleen. Että pääsis hakemaan töitä ja aloittaa normaalin elämän.

On kivaa tietää, että minuakin muistetaan!