Olen alottamassa matematiikan opinnot tänä syksynä jyväskylässä ja nyt on joitain kysymyksiä jotka vaivaavat. Ensinnäkin millaista on opiskella matematiikkaa yliopistossa. mllainen tahti siellä on, kun oletan että se on melko kiivas ja kun en ise opi salaman nopeasti vaan se vie aikansa, niin jääkö vapaa aikaa olenkaan. Sain kirjoituksissa E:n, mutta sinä oli ehkä vähän tuuria mukana. Tosin uskon että olisin saanut mistä vain kokeesta helposti M:n. Luio jossa olin oli pieni, eikä siellä ollut ylimääräisiä matematiikan kursseja, vaan pelkät peruskurssit, ja niistäkin jäi joskus asioita käsittelemättä. ja useimmiten minulle kaikki todistamistehtävät olivat hyvin epämieluisia. Lisäksi En useimmiten osannut tehdä niitä vaikeimpia thtäviä. Pelkään, että en kykene pysymään tahdissa mukana.
Millainen on matematiikasta tehtävä gradu? tuskin moni muukaan aloittava opiskelija tarkkaan tietää mutta olen tässä ajatellut vain, että se on varmasti vaikeaa tehdä.
Olen melko stresantuva luonne, ja opinto paikan löytäminen oli hankalaa, kun ei oikein tiennyt, että mitä opiskelisi, mutta matematiikka on aina sujunut paremmin kuin muut aineet.
Olen kiitollinen kaikista vastauksista ja ohjeista.
Millainen on matematiikasta tehtävä gradu? tuskin moni muukaan aloittava opiskelija tarkkaan tietää mutta olen tässä ajatellut vain, että se on varmasti vaikeaa tehdä.
Olen melko stresantuva luonne, ja opinto paikan löytäminen oli hankalaa, kun ei oikein tiennyt, että mitä opiskelisi, mutta matematiikka on aina sujunut paremmin kuin muut aineet.
Olen kiitollinen kaikista vastauksista ja ohjeista.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Itsellä kaksi kaveria, jotka molemmat opiskelivat yliopistossa matikkaa sen takia, kun "se lukiossakin sujui ihan hyvin". Molemmat vaihtoivat alaa. Toinen ei pärjännyt ja toista ei kiinnostanut.
Keskeyttäjiä on kuulemma aika hirveästi.
Jos todistamistehtävät olivat epämieluisia, niin huonolta vaikuttaa. Yliopistossa on paljon juuri näitä todistelemisia.
En ole graduja nähnyt, mutta yhden matematiikan kandityön kylläkin. Se ei ollut mikään kovin pitkä, reilut 10 sivua muistaakseni. Ymmärsin siitä kaksi ensimmäistä lausetta (olen käynyt pitkän matikan). Aika pitkälti pelkkää todistelemista se oli. Yliopistossa ei paljoa mitkään ynnäystaidot auta. Kun siellä pitää osata nähdä numeroiden "taakse", että mitä siellä oikeasti tapahtuu.
Mutta kuitenkin, olet varmasti matemaattisesti lahjakas, ja voit ehkä pärjätäkkin jos motivaatiota löytyy tarpeeksi (kirjoituksesi perusteella näyttää vaan siltä että ei löydy). Kannattaa harkita vaikka insinöörin tai dip-insinöörin opiskeluja. Niissäkin pääset käyttämään niitä matemaattisia taitojasi, kunhan löydät vain mielenkiintoisen alan. Näin ne kaverinikin tekivät.
Fyysikassa pääsee kanssa kovastikin laskeskelemaan.
Pääaine tataa vaatia matematiikan perusopintojen suorittamista.
Itse kemian opiskelijana (jonkin verran laskeskelua)
olen huomannut, että fyyskotkin käyttävät ihmeen matemaattista kieltä ja merkintöjä, mutta en ole sen antanut häiritä vitosia ja nelosia (1-5) on tullut joka peruskurssista. Siis jos tykkää laskea luonnontieteet (fysiikka ja ehkä kemia (osa-alueesta riippuen)) voivat olla parempi vaihtoehto.
En itse tiedä matikan opinnoista, mutta voithan olla siellä vaikka ekan vuoden ja jos tuntuu siltä, että tahti on liian nopea etkä pysy mukana, voit aina vaihtaa opiskelupaikkaa. Jos vielä siinä vuoden aikana hahmottuisi joku toinen ala, joka sopisi sinulle paremmin. Mutta uskon kyllä, että pärjäät, jos olet motivoitunut juuri noihin matematiikan opiskeluihin.
Älä ota liian suuria paineita opiskelusta ja yritä olla stressaamatta niin kaikki helpottuu. Vapaa-aikaahan järjestyy aina, siinä vaan täytyy laittaa itsensä opiskeluiden edelle.
Itsekkin olen ollut juuri Jyväskylässä lukemassa matematiikkaa. Tai itseasiassa olen tilastotiedon pääaineopiskelija, mutta samat kurssit olisivat kuuluneet myös minulle, kuin matikan pääaineopiskelijoilla.
Ihan näin taustalle kerron, että lukion pitkä matikka oli ka 8 ja kirjoitin siinä hurjassa kokeessa 2003 magnan.
Tästä innostuneena ajattelin, että kun biologian alalle en päässyt, luen matikan opeksi tilaston kautta.
Alussa on matikan kurssin kertaus/johdantokurssi, jossa on logiikan juttuja ja opetellaan induktiivinen päättely. Eli siis ihan alussa lähdetään todistelemaan asioita. Logiikka on helppo ja muistathan lukiosta matemaattisen induktion? Itse jouduin uusimaan jopa tuon kurssin.
Tämän jälkeen alkaa kunnollinen opiskelu. Luennoilla istutaan täpötäydessä salissa ja kirjoitetaan sen minkä ehditään. Luennoitsija kirjoittaa taululle sen 1,5h koko ajan ja ehdit juuri ja juuri kopioida lauseet paperille, ymmärtämiseen ei jää aikaa, ellet ole todella hyvä matikassa.
Ymmärtäminen jää kotiin ja demoille/ohjauksiin. Numeroita, mitä ne on? Suurin osa matikan jutuista on kirjaimia, joilla pyritään todistamaan asioita.
Opettele tykkäämään todistuksista tai vaihda alaa. Se on kylmä totuus. Tilastotiedon puolella näkee jo edes vähän numeroita.
Gradusta en tiedä, mutta se ei todellakaan ole suurin huolenaihe, ekaksi täytyy saada se appro valmiiksi edes. Tai vain läpi se ensimmäinen kurssi.
Hyvin moni lopettaa matikalta, myös itse lähden pois. Huomasin, että matematiikka ja laskeminen on aivan eri asia. Se vain piti oppia kantapään kautta. Laskemisessa on numeroita, matikassa kirjaimia.
Tsemppiä kouluun. Töitä joudut varmasti tekemään ja paljon!
Sinun lähtötilanne vaikuttaa samanlaiselta kuin minulla, ja olen kyllä ajatellut itsekin, että katsotaan nyt ensimmäisen vuoden jälkeen että miltä se tuntuu. Olen kyllä kiinnostunut matematiikasta, mutta juuri enemmän siitä laskemisesta... Se todisteleminen ei ole ollut se vahvin ala, on niitäkin tehtäviä ratkottu, mutta niisä jäi myös monta ratkaisematta. Liäksi tilanteeni on se että minulla on lukion jälkeen ollut kaksi välivuotta johtuen armeijasta ja nyt olen viime viikkoina jonkin verran yrittänyt kertailla ja palautella mieleen asioita. Kuten sanoin matematiikka kiinostaa,ja siksi lähden sitä yrittämään, mutta jos tietäisin tarkkaan mitä haluaisin, niin en välttämättä olisi matematiikka lukemassa. Jos tuon ensimmäisen vuoden pääsisi läpi nyt jotenkin, nin tulisi plakkariin edes joitain opintopisteitä, niin ei tarvitse sitten ihan alusta lähteä, jos vaihtaa alaa. jos keksisi että mihin vaihtaisi
Olen itse matemaatikon tutkinnon kanssa loppusuoralla ja vähän jäi mietityttämään tuo tekstisi. Asia ei ole tavattoman vaikeaa, mutta se vaatii kyllä täysin uuden ajattelutavan lukiomatikan jälkeen. Minulla lukiomatikka oli ns. läpihuutojuttu ja kirjoituksista tuli hyvinkin vahva laudatur suht pienellä vaivalla. Yliopistossa tilanne kuitenkin muuttui oleellisesti.
Minulla oli suuria vaikeuksia saada edes peruskursseja läpi. Koko ajan tunsi ymmärtävänsä asian ja sai "oikeita vastauksia", mutta kuitenkin tentit pomppasivat. Lopulta rupesin pääsemään tenteistä läpi ykkösellä tai kakkosella (asteikko 1-5, 5 paras) ja kyllä sieltä muutaman viitonenkin tuli, mutta enemmän tuurilla kuin taidolla. Nyt kun jäljellä on enää pari pientä tenttiä ja piakkoin valmistuva gradu niin tiedän mikä vaivasi - en ollut omaksunut matemaattisen tarkkaa ajattelutapaa ja todistamistekniikoita. Enää ei riitäkään, että otsalla näkee asiat todeksi vaan ne pitää pystyä todistamaan vedenpitävästi tai näkemisestä ei ole mitään hyötyä.
Meinasin jo luovuttaa kandintutkintoon (siihen vanhaan) ja tein kandintutkielman. Tuon tutkielman ohjaaja sain silmäni aukeamaan - hän neuvoi miten pitää todistaa ja miks. Sain todella huonosti alkaneesta opinnäytteestä lopulta kiitosta ja viimein hiffasin omat ongelmani. Päädyinkin sitten ostamaan pari kirjaa todistustekniikasta ja harjoittelemaan sitä. Nyt tekniikat rupeavat olemaan hanskassa, mutta harmittaa vietävästi kun ei osannut paikallistaa vikaa ajoissa.
Jos et pidä todistamisesta, niin älä lue matikkaa. Yliopistomatikka on todistamista todistamisen perään.
Tosin jos et pidä todistamisesta, koska et osaa sitä, niin tilanne on eri. Sen taidon voi toki oppia ja sen opittuaan voi sanoa ymmärtävänsä matematiikkaa ihan eri tavalla. Voithan kokeilla vuoden ja katsoa mitä tulee - saat varmaan peruskurssit suoritettua ja voit lukea ne mahdolliseen uuteen pääaineeseen melko varmasti sivuaineeksi, ei mene aikaa hukkaan.
Lyhyesti. Mielestäni on turhaa pelätä. Todistamista toki on todella paljon, mutta lukiossa, kun tuota oli niin vähän, ettei siitä saanut edes oikeaa kuvaa. Itsellenikin se oli hyvin vaikeaa lukiossa, syynä oli se ettei sitä oikeastaan harjoiteltu, lukuunottamatta jonkun mainitsemaa induktiota. Todistustehtäviä oli aina joskus tietyn kappaleen tehtävien seassa ja ei niitä harjoiteltu. Eli opit varmasti pitämään todistelusta, älä huolehdi!