Tulee vain mieleen, onko tämän päivän yhteiskunnassa enää oikeaa rakkautta ja aitoa välittämistä? Eletään vain tässä hetkessä, ja otetaan irti kaikki mitä saadaan. Ollaan kuin jossain viidennessä ulottuvuudessa, hamuten mahdollisimman paljon erilaisia elämyksiä. Mahdollisen kumppaninkin pitäisi olla lähes täydellinen (jollaista ei ole edes olemassa). Ihmissuhde on kuin auto, jonka jokainen tahtoisi uutena itselleen, kolmen vuoden käytön jälkeen kiireesti vaihtoon, ennenkuin ensimmäiset ruostepilkut ilmestyy. Sama meininki tuntuu olevan täälläkin, kun tutustutaan toiseen. Ensimmäiset kuukaudet saadaan toinen uskomaan, että ollaan samalla aaltopituudella, samoja harrastuksia ja tulevaisuuden näkymiä yms. Kirjoitellaan ja soitellaankin, tavataan muutaman kerran. Kun kyllästymisen vaihe tulee, tehdään vain katoamistemppu. Ei vastata puhelimeen, viesteihin... Ehkä uusi on jo kiikarissa, eikä vanhalle kannata edes asiasta ilmoittaa.
Ihmissuhteet on vaikeita, se tiedetään. Varmasti jokainen joutuu käymään läpi samoja asioita elämässään. Mielestäni nettideittailun helppoudesta huolimatta pitäisi muistaa, että toisessa päässä on ihan aito ihminen. Jolla on tunteet. Ihmistä pitäisi aina kohdella ihmisenä, huolimatta siitä, tapaako hänet kaupungilla, kaupan kassajonossa, tai parilla hiiren klikkauksella netissä.
Kommentoikaa, hyvät ihmiset! Onhan tästäkin aiheesta varmasti keskustelua käyty, mutta silti...
Ihmissuhteet on vaikeita, se tiedetään. Varmasti jokainen joutuu käymään läpi samoja asioita elämässään. Mielestäni nettideittailun helppoudesta huolimatta pitäisi muistaa, että toisessa päässä on ihan aito ihminen. Jolla on tunteet. Ihmistä pitäisi aina kohdella ihmisenä, huolimatta siitä, tapaako hänet kaupungilla, kaupan kassajonossa, tai parilla hiiren klikkauksella netissä.
Kommentoikaa, hyvät ihmiset! Onhan tästäkin aiheesta varmasti keskustelua käyty, mutta silti...
Vastaukset 42
Vanhimmat
Tää on edelleen viihdettä ja sillä lailla helppoa,kun ei nää toisen ilmeitä ja eleitä.Voi teeskennellä ihan mitä vaan ja se on varmaan osaksi helpotus tässä kierossa ja kireässä elämässä.Kaikki lopulliset ratkaisut tapahtuu silti oikeassa elämässä,ei voi sanoin kuvata.Siis jos täällä uskoo kaikkeen mitä nimenomaan TUNTEMATTOMIEN ihmisten kanssa keskustelee,on tuulen tavoittelua.En ehkä lähtisi henk.koht.koskaan täällä tavattujen keskustelijoiden kanssa tapaamisiin.Pitää kyllä tuntea oikeasta elämästä,jos näin kävisi.En tiedä oliko tuossa sinulle yhtään mitään selvennystä,mutta kirjoitin nyt kuitenkin.
Täällä on helppo ylläpitää unelmiaan. Jos nettideitissä ei joku kohta stemmaa, voi vaihtaa seuraavaan ja jatkaa unelmointia...
mutta, liian helposti käy niin, että ei oteta huomioon sitä toista. Niin se vaan on, että toiset meistä ovat herkempiä eivätkä kykene asennoitumaan asiaan noin.
Itse en jaksa vaivautua edes koko treffipuolelle, en siksi ettenkö ymmärtäisi sen olevan virtuaalijuttu tai ottaisin sen liian vakavasti(okei kyllä joskus onnistaakin) mutta minulle riittää tämä satunnainen jutustelu jonkun tuntemattoman kanssa. No mielipiteitä on niin paljon kuin on ihmisiäkin. Mukavaa ajanvietettähän tämä on. Mieluiten kyllä tapaan ihmisiä livenä.
jäljillä...
Kyllä ihmistä pitää kohdella ihmisenä, totta puhut. Jokainen meistä kaipaa tulla hyväksytyksi ja rakastetuksi, joten kannattaisi aina muistaa se miten toivoisi itseään kohdeltavan. Eihän sitä kukaan jaksa teeskennellä iloista ja pirteää, ymmärtäväistä ja auttavaista jatkuvasti, jokaisella on niitä huonojakin päiviä, mutta aina voi yrittää.
Ihmissuhteet ovat hankalia, kyllä myönnän. Jokaista suhdetta tulisi hoitaa. Toiset ihmiseet eivät osaa käsitellä omia tunteitaan saati että osaisivat niistä muille kertoa. Silloin on vaan helpompi kadota. Myönnän itse syyllistyneeni menneisyydessäni tuohon, mutta syy ei ollut hänen vaan minun, koska olin niin solmussa omien tunteideni kanssa etten tiennyt itsekään kuka olen ja mitä haluan. Virheistään voi oppia ja olen todella kiitollinen siitä, että elämässänni on ollut vastoinkäymisiä, sillä se on kasvattanut minua ihmisenä. Kukapa niitä vastoinkäymisiä haluaisi, mutta näinhän se vaan on että mikä ei tapa niin se vahvistaa. Se onkin sitten itsestä kiinni millä tavalla sitä "vahvistuu" toisilla se kääntyy nurinperin ja kasvaa se hillitön suojamuuri sydämen ympärille....toisilla se muuri alkaa karisemaan... voi voi miten paljon voisinkaan aiheesta taas kirjoittaa sekä asiasta että asian vierestä... :o) mutta käväisenpä viemässä jälkikasvun kouluun...
Aito rakkaus on katoavaa kansanperinnettä. Veikkaan, ettei suurin osa ihmisistä koe, tai ole koskaan kokenut elämänsä aikana rakkautta.
Rakastumisia kyllä riittää riesaksi asti.
Se, että kaksi ihmistä seurustelee, asuvat yhdessä, tai ovat peräti aviossa, ei ole tae rakkaudesta. Enemmän on niitä, joilla tunne on kiintymystä, tapa, riippuvaisuus ym. rakastumisvaiheen jälkeen.
Rakkautta ensisilmäyksellä on olemassa, mutta jos sitä ei oteta lukuun, siirtymä rakastumisesta rakkauteen on pitempi prosessi, kuin mitä useat ovat jaksaneet aikaansa koskaan saman tyypin kanssa viettää.
Ihanne olisi elinikäinen rakkaus parisuhteessa, se parantaisi maailmaa huomattavasti.
Mahdollinen kumppanuus = ihminen, jonka kanssa on hyvä olla. Ja vaikka jonkun kanssa on hyvä olla, rakkaus saattaa puuttua, jopa niin, ettei sitä huomaa kumpikaan kaipaavansa.
Tuohon sinun "Ensimmäiset kuukaudet..." sanoisin, että rakkautta ei voi sekoittaa tietoisiin parinvalintaseremonioihin.
Rakkaus on ihan jotain muuta.
Aito rakkaus on katoavaa kansanperinnettä. Veikkaan, ettei suurin osa ihmisistä koe, tai ole koskaan kokenut elämänsä aikana rakkautta.
Rakastumisia kyllä riittää riesaksi asti.
Se, että kaksi ihmistä seurustelee, asuvat yhdessä, tai ovat peräti aviossa, ei ole tae rakkaudesta. Enemmän on niitä, joilla tunne on kiintymystä, tapa, riippuvaisuus ym. rakastumisvaiheen jälkeen.
Rakkautta ensisilmäyksellä on olemassa, mutta jos sitä ei oteta lukuun, siirtymä rakastumisesta rakkauteen on pitempi prosessi, kuin mitä useat ovat jaksaneet aikaansa koskaan saman tyypin kanssa viettää.
Ihanne olisi elinikäinen rakkaus parisuhteessa, se parantaisi maailmaa huomattavasti.
Mahdollinen kumppanuus = ihminen, jonka kanssa on hyvä olla. Ja vaikka jonkun kanssa on hyvä olla, rakkaus saattaa puuttua, jopa niin, ettei sitä huomaa kumpikaan kaipaavansa.
Tuohon sinun "Ensimmäiset kuukaudet..." sanoisin, että rakkautta ei voi sekoittaa tietoisiin parinvalintaseremonioihin.
Rakkaus on ihan jotain muuta.
uups
Älä lue näitä,häkellyt vielä.
Mahdollisen kumppanin kanssa voi syntyä elinikäinen toimiva hyvä suhde, ilman suurempia intohimoja ja rakkautta.
Toisaalta intohimoinen rakkaus ei välttämättä kestä ensimmäistä "sotaa" enempää.
kaikki ei ole pelkkää sexyy....
Yksin kaikki on simppeliä,
kaksin koettelemusta.
Ihmisen ei ole hyvä yksin,
ei kaksin.
Ihmissuhdetta kokonaisuutena.
rakastaa voi ilman sexiä ja sextata voi ilman rakkautta.
Kuvitellaan,että jokaiselle on varattu kymmenen oikeaa.Jos ihminen elää satavuotiaaksi,jokaisen kymmenen vuoden jakson aikana yksi kymmenestä oikeasta poistuu mahdollisuuksista.Mitä enemmän ikää kertyy,oikeat vähenevät.Yli 60-vuotiaan säkällä sen oikean löytäminen alkaa olla jo mahdottomuus,hän voi kyllä tavata ihmisen jonka kanssa tulee hyvin juttuun.
Elää voi todellakin monella tapaa. Osa tyytyy ystävyyteen, osa haluaisi enemmän. Harvoin ollaan yksimielisiä.
Nykyään ihmissuhteita voi verrata markkinoihin: ne elävät kaiken aikaa.
Ihminenhän muuttuu ulkoisesti ja sisäisesti vanhetessa ja ihastuu myöhemmin aivan erilaisiin ihmisiin kuin nuorena. Ne oikeatkin muuttuvat, tokkopa pelkästään myönteisesti. Entä jos lukumäärä 10 pysyy vakiona, mutta henkilöt vaihtuvat? Jos 10-vuotias löytää sen oikean, nappula ei vissisti koe sitä tunnetta kakskymppisenä samasta ihmisestä.
oli pakko päästä sanomaan.Hei,mä ihastun joka päivä,se on sukuvika,kun suksi luistaa.Tällästa sukua.Ei silti sexyy,ehei.
ei ihastumisia
ai niinhän se olikin,ymmärrän yskän.
mistään mitään
En kyllä ihan varma,että mikä väite.Auta!Tiedätkö mitä tää aiheuttaa mulle just nyt:)
Ihastumisen! Nimeen mahtuu viisi pistettä..... tai kymmenen ..........
(v: netti tai internetti)
Sano
vähän ylikin.
Täällä ei ainakaan..öhöm.Onnea etsintään.
Saako niillä ikuisen ystävän?Missä kassa?Minne maksetaan?Paljon pistesaldoa?
helpotti kummasti,ajatella miten vähään tyydyn.
ylikin....Vau!
Miksi sä olet aina tollanen? Ensin sä vedätät ja sitten luistat tilanteesta.
ihmetellyt kuka jaksaa niitä telkkarin arvausohjelmia juontaa, mutta rahaa siitä saa ja varmasti ihailijoitakin. Kerran yksi tyttö oli niin pöllyssä, että ihmettelin hänen edes pystyvän hommaan.
Menikö nyt tarpeeksi aiheen ohi? Mikäs se alkuperäisen teksti olikaan?
Sä olet saanut taas päähäsi kuhmun,hei.
#@?!¤€\8$z£#¤%?!Z¤#
Pyydä anteeksi...mä en vedätä nyt,just nyt.
Helppoudessa piilee vaara.Netti-ihmisillä on kymmeni-satoja yhteydenpitoja eri ihmisten kanssa.
Seuraavana päivänä löytyy taas hiukan kiinnostavampaa,ketään ei täysin hylätä,varalla pidetään montaa,ketään ei oteta myöskään turhan vakavasti.
Kulutusihmishyödykkeitä.
En mä noista ihmisistä niin perusta ne on aika hömelöisiä oikeesti.
Markkina-arvo nousee kun alkaa seukkaamaan. Sinkut ei kiinnosta ketään.
toi oli väärin.
Miehet antautuu ekoilla deiteillä.Ne oikeen tyrkyttää sitä.Minä en pidä helpoista miehistä.
Kyllä teidän kanssa keskustelisi mielellään, mutta aloitukseen lopetit sinäkin. Alanpa kiikaroimaan uutta keskustelua. Heippa!
Aidan toisella puolen.
hauska huomio ;)
Tottakai jokainen tekee asiat omalla tyylillään. Siinähän me immeiset ollaan erilaisia. Jokaisella meillä on erilaiset tarpeet, ei siinä olekaan mitään paheksuttavaa. Joskus vaan tullut mietittyä, että mitä täältä oikein yleensäkin haetaan. Eihän kaikkien tietenkään tarvi olla liikkeellä "tositarkotuksella", mutta on paljon sellaisia, joille netti on ainoa tapa tutustua toiseen (en puhu itsestäni). Syystä tai toisesta ei uskalleta tai voida lähteä ulos tekemään tuttavuutta.
Tarkemmin ajateltuna en usko, että netti on syypää kaikkeen siihen pinnallisuuteen, vaan kyllä se on se ihminen joka sitä nettiä käyttää. Tämä on vain yksi tapa muiden joukossa. Jos joku tyyppi tulee tänne kusettamaan "hyväuskoisia hölmöjä", kyllä hän tekee sitä muuallakin. Tämän päivän tekniikka antaa vain uusia mahdollisuuksia näille toisten hyväksikäyttäjille.
Toisille tämä on viihdettä, toisille totisinta totta. Onkohan jotkut ymmärtäneet tuon sanan "viihde" jotenkin väärin? Jos jonku mielestä toisten kusettaminen on viihdettä parhaimmasta päästä, silloin on pakko olla pääkopassa jokin pahasti vialla. Netin tai nimimerkin taakse on helppo piiloutua, ja siellä on lupa tehdä mitä vaan. Se on vähän kuin että juodaan pullo viinaa, mennään kaupungille tappelemaan. "en minä oikeasti oo tällainen, viina se mun pään sekotti". Täällä on sama juttu, isketään nimimerkki ja salasana ruutuun, sen jälkeen on lupa tehdä mitä vaan. Unohdetaan että toisessa päässä on myös ihminen.