Haluan itkeä silmäni turvoksiin.

Ole onnellinen kun pystyt itkeä ja sitä kautta purkaa itseäsi. (kokemuksen syvällä rintaäänellä voi sanoa, ettei se kaikilta enää onnistu..:(..)
Tiedätkö mistä sun paha olo johtuu? jos et, sitä kannattaa miettiä. Vaikka itkeminen on luonnollista ja muutenkin hyvä asia, tulee aina mieleen, että onko kaikki hyvin? useintoistuva itkuisuus kun on merkki mm. masennuksesta? Ennen itkin jatkuvasti, useita kertoja päivässä, aamullakin saatoin suoraan sängystä rojahtaa lattialle itkemään, päivän mittaan ehkä kerran, pari ja illalla ennen nukkumaan menoa. Olin masentunut ja olen kai edelleen, mutta enää en osaa itkeä, sen sijaan saan silloin tällöin ahdistuskohtauksia, itken ilman mitään tolkkua, tuntuu kuin tukehtuisin, tärisen, en välttämättä pysy pystyssäkään. Harvoin kuitenkaan enää itken kuten-ihmiset-yleensä-itkevät. Siksi on mielestäni hyvä hyvä että pystyt itkemään pahan olon pois, jos se kerran auttaa..?
Jakaselemisia sulle ja haleja..:)
T.Varpu

Samanlainen homma,saat varmaaan vastapuolen käymään hetken päästä.Jeesus voittaa´,muista se!!!!

Ole onnellinen, jos vielä osaat itkeä. Se on taito jota ei kannata hukata. Minä olen sen taidon joskus hukannut. Nyt vanhana akkana oikein tuntuu nuo olot joista puhuit, aivan kamalilta, kun ei voi putsata sieluaan itkulla.
Olen koittanut tavoittaa sen taidon takaisin, mutta vielä se tuo vain tuskaa. Kun itkettää, olen aivan hukassa. Päätä särkee, sydän pakahtuu ja pitää paeta joka paikasta.
Kun en osaa kotonakaan yksin itkeä, tuo itkuinen olo seuraa muuallekin. Tuossa joku sanoikin, että tulee yksinäinen ja ulkopuolinen olo, mukavassakin seurassa. Eli itke kun siltä tuntuu. Usko, että ei tämä minun vaihtoehtoni ole parempi.

Mää oon masentunut ja mua haluttava itkeä ihmisten edessä että ne tietäisi kuinka ahdistunut oon. Mutta mää en oo ikinä kertonut kellekkäön että mua ahistaaa ihan sairaan paljon. Mua masentaa ja mää ajattelen koko ajan yhtä tyyppiä kenestä mun kaveri tykkää ja se mun ihastus tykkää myös mun kaverista. Haluaisin itkeä sen mun ihastuksen edessä mutta samalla en halua. Tää tuntuu niin oudolta, oon ollu masentunut jo joulusta asti. Oon aina kavereitten kans ja koulussa ja muualla yleensä se joka nauraa legit joka asialle, mutta henkisesti oon ihan särkynyt ja se ihastus juttu ei todellakaan ole ainut syy.