Minua mietityttää. 21 vuotias ystäväni serustelee 35 vuotaan miehen kanssa. Ystäväni on erittäin ihastunut ja muutamien pilalle menneiden suhteiden jälkeen,olen erittäin onnellinen hänen puolestaan kun hän on löytänyt mielestään oikean ihmisen vierelleen. Yhteisiä iltoja vietettäessä huomaan,että he todella ovat ihastuneet ja pitävät toisistaan. Sopivat yhteenkin vielä,heillä kun on paljon samoja asioita tapahtunut menneisyydessään.
Mutta mielessäni silti pyörii ajatus melkein 15 vuoden ikäerosta,onko se liikaa vai liian vähän? Merkitseekö se edes mitään? Missä menee raja,että ikäero on liian suuri? Ystäväni on tosissaan,sen tiedän,mutta onko tämä hänen miesystävänsä?
Kohteliaammin pyydän kommentteja ja kokemuksia vastaavista asioista.
Mutta mielessäni silti pyörii ajatus melkein 15 vuoden ikäerosta,onko se liikaa vai liian vähän? Merkitseekö se edes mitään? Missä menee raja,että ikäero on liian suuri? Ystäväni on tosissaan,sen tiedän,mutta onko tämä hänen miesystävänsä?
Kohteliaammin pyydän kommentteja ja kokemuksia vastaavista asioista.
Vastaukset 5
Vanhimmat
ajatuksesi. Ehkäpä se toimii kun ollaan vielä noin nuoria, mutta suhteenhan on tarkoitus jatkua elämän loppuun. Ja sitten kun mies jää eläkkeelle ja toinen osapuoli onkin vielä nuori. Olen vierestä saanut seurata kun parilla on kaksikymmentä vuotta ikä eroa. Mies jäi juuri eläkkeelle ja nainen on nelikymppinen. Ja edessä näyttää olevan avioero, valitettavasti. Onnellisia he olivat viisitoista vuotta. Mutta rakkaus on sokea, ei siinä silloin yhteistä tulevaisuutta "järjellä" mietitä.
En näe mitään syytä olla ottamatta vastaan hyvät hetket, niitä ei ihmisellä totisesti ole liikaa.
Mitä murehtimaan etukäteen, kyllä elämä näyttää miten asiat menevät.
Myös samanikäisistä moni eroaa, en usko että suurten ikäerojen takia eroja tulisi sen useammin kun muutenkaan.
Meillä on nykyisen mieheni kanssa iso ikäero, olen vanhempi.
Ainakin kuusi vuotta on ollut hyvää aikaa, en vaihtaisi mihinkää.
Enkä myöskään kadu tuli myöhemmin vastaan mitä hyvänsä.
Ei täällä mikään ole ikuista, voi mennä terveys nuorempanakin ja kuolemaankin on ehdittävä.
Minulla 35v. poikakaveri, itse 47v. nainen.Meillä hyvä olla nyt...ei ehkä 10v.päästä.Mutta meitä elämä opettanut, nautitaan joka hetkestä..rakastakaa toisianne..
Ikä ei ole ratkaisevin asia parisuhteessa. Jos muutoin menee hyvin ja sovitaan yhteen niin miksi pitäisi lopettaa suhde pelkän ikäeron takia. Voi tietysti olla, että vanhemmiten ikäero vaikuttaa enemmän. Esim. kun toinen on 40 ja toinen jo 55. Tai toinen on jo jäänyt eläkkeelle ja toinen on vielä pitkään työelämässä.
Kyllä mies voi hyvin olla tosissaan. En osaa pelkän ikäeron perusteella sitä sanoa.
Meillä on mieheni kanssa vaan 9 vuoden ikäero ja se ei ainakaan ole yhtään haitannut. En osaa sanoa mitä muutama vuosi lisää tekisi. Mutta mulla on kyllä pari tuttua joilla on tuo n. 15 vuotta ja toisella parilla yli 20 vuotta ikäeroa. Heillä on lapsiakin ja ovat olleet aika pitkään yhdessä. Hyvin ainakin näyttää menevän. Mutta molemmissa tapauksissa vanhempi osapuoli on hyvin nuorekas ikäisekseen. Silläkin ehkä vaikutusta asiaan.
Ei tuo ikäero haittaa, jos ei ole haitannutkaan. Oma pikkuveljeni meni juuri kihloihin 4-kymppisen naisen kanssa, vaikka täyttää vasta syksyllä 20v.
Ja tiedoksi, että suhde äitiimme hänellä on todellakin kunnossa. Niin, että mistään äitihahmon etsimisestä ei ole kyse.
Tuleva käly vielä näyttää enemmänkin 25-vuotiaalta kuin 4-kymppiseltä. Ja veljeni taas on ikäistään paljon älykkäämpi ja kypsempi.
Ikä ei ole se ensimmäinen asia ihmissuhteissa, vaan henkinen yhteensopivuus.