Lesbopuolella on ketju tästä aiheesta. Mitä jos mekin täällä puhuttaisiin näistä asioista? Miksi vihataan, jos vihataan? Miten kauan jaksamme vihaa kantaa? Mikä vihan synnyttää? Onko viha rakkauden vastakohta? Aiheutuuko viha siitä, että haluaisimme itse olla kuten vihamme kohde? Tuleeko se siitä, että vihamme kohde uhkaa meidän olemassaoloamme jotenkin? Aiheutuuko viha kateudesta? Mitä se pitää sisällään? Onko toinen syypää meidän vihaamme?
Viha ja rakkaus?
Mistä tunteemme johtuvat?
7786
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
viha ja rakkaus ovat hyvinkin lähellä toisiaan...kummatkin vahvojen tunteiden ääripäitä. Tuntemamme viha juontuu kiukustamme, että toisella ihmisellä on niin paljon valtaa meihin, jote emme itse kykene hallitsemaan. Tällöin voidaan kaiketi myös sanoa, että kyse on kateudesta. Kateudesta, että toinen omistaa hallinnan meihin. Jos rakastumme, olemme heikkoja rakkauden kohteemme edessä, jos petymme rakkaudessamme, kokemamme pettymys aiheuttaa vihan tunteita, koska olemme tullleet niin pahasti loukatuiksi. Vihaa on hyvä tuntea, sitä ei saa painaa villaisella, mutta katkeroituminen ja vihan ylläpitäminen eivät tee hyvää kenellekään. Aikansa kutakin..
Mistä viha ulkomaalaisia, muukalaisia, kohtaan sitten johtuu? Uhkaavatko he alkuperäistä väestöä? Heillä ei ole valtaa, heidän asemansa on tuskin kadehdittavakaan?
mutta uhkakuvallakin on aina valtaa. Pelko siitä, että ne "vievät" meiltä jotain (tyyliin, naiset, työpaikat, suomalaisen identiteetin ym. älytöntä) tarkoittaa sitä, että heillä on valta vaikuttaa ajatuksiimme muodostaa näitä uhkakuvia. Valta käsitteenä on myös jotain sellaista mikä on olemassa, vaikka valtaa ei käyttäisikään, sitä kutsutaan vallan potentiaalisuudeksi, joskus myös tieteellisin termein, tosin kontekstisidonnaisesti, vaikutusvallaksi (Foucault).
viha ulkomaalaisia kohtaan johtuu oman aseman ja elämän epävarmuudesta... kun ei osaa purkaa epävarmuuttaan ja kiukkuaan vallitsevista oloista tahi pelkoaan tulevasta rakentavasti tai edes "rakentavasti" (esim kansalaisaktivismina, kansalaistottelemattomuutena, äänestämällä, allekirjoittamalla vetoomuksia, perustamalla yhdistyksen jne jne jne) eikä oikeastaan edes tiedä, mistä se ahdistus johtuu... se helposti löytää purkautumistiensä mm. muukalaisvihana.
olen vihannut mua pahasti lapsena ja teininä satuttaneita ihmisiä
ja olen vihannut itseäni enemmän kuin ketään.
viha ei oo tervettä.
se jäytää ja kalvaa ja syö sisältä.
en ole vihannut ketään, jota todella rakastan... olen ollut heille vihainen ja kiukkuinen, mutten ole todella vihannut rakkaitani.
olen antanut anteeksi vihaamilleni tai antanut ainakin vihan haipua. vihani alkoi hävitä kun aloin ymmärtää... itselleni tapahtuneita asioita ja niitä ihmisiä, jotka olivat minulle olleet niin julmia.
en kaikkea ymmärrä vieläkään; en voi käsittää sitä miksi heikoilla olevan on aina pakko survoa sitä vielä heikommilla olevaa ja miksi valtaa pitää käyttää vain siksi, että sitä on; tai että sitä voi käyttää. että miksi ison, aikuisen ihmisen pitää satuttaa itseään heikompaa?
ikäänkuin ketju kulkisi ylhäältä alaspäin; isompi lyö pienempää, joka lyö pienempää, joka lyö pienempää. näin kulkee sekä hyvä, että paha.
Kun aloit ymmärtää sinua satuttaneita, et enää vihannut. Niin se menee, pitää tavallaan nousta niiden sinulle pahaa tehneiden yläpuolelle ja nähdä (jos vain mahdollista) se, miksi he tekivät sinulle pahaa. Jos sen saa tietää, ymmärtää, oma viha VOI loppua. Onneksi sinulle itsellesi pääsit siitä. Viha jäytää omaa minää ja vahingoittaa itseä eniten!
Kun sinä sait katkaistua ketjun, niin sinulla ja sinun lapsillapa ei menekään niin, että isompi lyö pienempää, vahvempi heikompaa...Osaat kasvattaa omat lapsesi toisenlaisiksi! Se on tärkeää!Niin se maailmakin voisi muuttua.
toivon todella, ettei omien lapsieni tarvitse tutustua pelkoon ja vihaan (ainakaan lapsina)