olen 34v nainen, ja olin aiemmin hoidoissa useaan otteeseen, ja mieheni kanssa meni asiat kasaan totaalisesti..paljastui kauheita hommia, ja nyt joudun perumaan ivf-hoidon, johon ollaan jonotettu 1,5 v. sydän pakahtuu eikä mieltä kohenna lukea juttuja missä rakastuneet pariskunnat koittavat hoidoilla saada tulosta. olen niin pettynyt mieheeni ja siihen että " tuhlasin " aikaa turhaan.kello käy, mutta miten käy lapsettomuuteni..kärsin muiden virheistä ikäni..
löytyskö juttuseuraa yksinäiselle
aurora-72
101189
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Hei!
Täällä vois olla hyvä keskustelija ja luotettava kuuntelija.. (ikää 30 wee)
Kirjoita minulle!!
mievuan
ehdin nyt vasta vastaamaan kun olin hoitamassa tavaroita pois entisen miehen luota.. olo on kauhea, ja olen siskoni luona istumassa ja viettämässä vähän lomaa.. tuntuu ettei yksin jaksa enää päivääkään.. kaikki haaveet kaatuu ja unelmat on tehty mun kohalla vaan rikottaviksi. kun 3 v kattelee ja palvoo toista ja uskoo kaikkeen hyvään, ja putoaa korkealta ja kovaa..alkaa turtumaan.ja tämä kun ei ole eka suhde jossa olen saanut kärsiä..olen vaan liian kiltti.annan pitää itteeni ihan arvottomana. anteekspyyntöjä ei enää tunneta,katumuksesta puhumattakaan.. hoidot pitää perua ja miettiä jotain muuta.mitä? olen ihan hakoteillä tässä elämässä. kokoajan tulee kettuiluviestejä ja ne satuttaa aika rankasti.minkäslainen sun tilanne on ??oletko lapseton tms? kiva kun otit yhteyttä..olen tosi loppu ja yksin.
yritin jo aiemmin vastata mutta olen niin vihree näis kirjotteluissa et sain tän koneen aivan sekasin.. kiva tietää että on joku joka vois jutskata mun kanssa.. onko sulla samantapasia murheita tms? huomenna menen kattomaan mun uutta asuntoa..ihanaa..ja samalla kauheeta kun tietää että kamat pitäs hakea veke "ex-ukon" luota..se osaa sen itkun jalon taidon.ja kun ei tehoa,alkaa raivo. se on kehonrakentaja joten ei paljon uskalla vastaan panna.sitte pitää mennä poliisien kanssa.toivon ettei olis paikalla.olis helpompaa kaikille.mut kun on työtön..
kirjottelen huomenna lisää..koulussa olen niin saan siltä laitettua postia..
kiitos viestistä ;) anne
löydät paremman miehen lastesi isäksi :-)
Ja toivon, että lisääntymisesi sujuu nyt ilman hoitoja?
juu, toivon että löytäsin miehen joka välittää minusta oikeesti. ei tarvi olla mitään tekopyhää, vaan aitoa ja oikeaa välittämistä. kaikessa toisen huomioimista yms normaalia.
mitä hoitoon tulee, niin tuskin ihan normaalisti koskaan saisin lapsia, piuhat ovat tuntemattomasta syystä poikki ( ei klamydiasta!!!) joillain on tapahtunut niin et kun on nuorena menny, niin ovat saattaneet kasvaa takasin, ja saatu lapsiakin normaalisti, mutta olen niin onnellisten tähtien alla syntynyt ettei minulle moista tapahtuisi edes vahingossa :(
toivos on hyvä elää..tiettyyn rajaan asti..hhhmm.
voimia! Jos yhtään lohduttaa, mun siskolla ei ole kohtua ollenkaan eli niin kauan kuin on kohtu olemassa, on toivoa settä saa synnyttää lapsen joskus :-)
Tsemppiä tulevaisuuteen!
kiitos !! :)voihan se aina olla mahdollista saada se lapsi, kun joskus sais tän elämän kuntoon muutenkin.kärsin aika lailla kaikist jutuista, otan kaiken liikaa itteeni..muistelen kaikkea pahaa, vaikka pitäs osata nauraa niille ja nauttia positiivisist asioista.. en ole kuitenkaan ihan masiksessa asti. suren vaan kun kaik menee keturalleen. ehkäö joskus aurinko paistaa mullekin.harmittava juttu sun siskolla.siinä ei paljon toivoa varmasti löydy enää.kurjaa ja julmaa.
oletko vielä kuulolla?tuntuu ettei mistään löydy sellasta tukea tai edes kuuntelijaa ..enkä tahdo tunkeilla.. mutta teen sen kuitenkin ;) luen päivittäin muiden ilmoituksia, ja olen välillä toivoton omasta tilanteesta kun en varmasti saa luomuvauvaa koskaan, sitten taas kun luen näitä sivuja ja löytyy "yllätys"vauvoja, tulee sellanen " ehkä mullekin sittekin vois joskus käydä noin "-fiilis.. mutta ..kovin epätodennäköstä se kuitenkin on..ex mieheni taas sanoi ettei tarvi perua hoitoja, ja että hän auttaa siinä, vaikkei yhdessä asutakkaan..toisaalta tahtoisin, mutta toisaalta kun rakkaus hiipuu luoton mukana, voisiko se enää onnistua edes hänen kanssaan, ja mitä jos oikeesti löytäisin joskus miehen joka rakastaisi ja tahtoisi perheen..??mitä jos tämä ex-mieheni alkaisikin vaatimaan jotain, tms.olen ihan sekaisin. en tiedä mikä olisi oikea vastaus.vauvakuume kova, ollut 7v..en saa päivistä kiinni enää kun mietin kokoajan mitä teen..
Minä olen lapseton, mutta mies löytyy.
Sinulla taas kuulosti olevan ainakin yksi lapsi?
Saitko haettua tavarasi?
Uuden asunnon saaminen varmaan vie vähän ajatuksia muualle, kun sitä pitää laittaa?
Asut varmaan etelä-Suomessa kun teillä oli noin pitkät jonot lapsettomuushoitoihin? Täällä päin on vain puolen vuorden jonot. Mutta kyllä nekin turhauttaa. Tuntuu että nyt on odottamisen kiintiö täynnä ja on parempi olla ilman biologista lasta...
no moi taasen.. on mulla yksi poika. 14v. olen tehnyt hänet miehen kanssa joka oli/on juoppo, koko raskaus oli karmeeta, syntyi kk etuajassa ja ilman vatsan peitteitä. ekat 1,5kk oli teholla ja sairaaloissa. en oikein sillon osannut arvostaa asiaa niin, nyt tietenkin rakastan poikaani yli kaiken, mutta on jäänyt niin paljon kokematta hyvää ja aika menee niin nopeasti etten ole osannut edes tekemiäni virheitä korjata. olen omasta mielestäni nyt vasta valmis äidiksi. kuulostaa varmasti tosi typerältä, mutta nyt tuntuu että olisin valmis nauttimaan raskaudesta, ja elämästä ja ottamaaan vastuun sisällä kasvavasta ihmisestä.ihmettelen miten poikani onkin niin terve ottaen kaikki lähtökohdat huomioon. meillä kävi jonin isä perheineen eilen, heillä on nyt 5 pv vanha poika..ja 2 vanhempaa lasta. tämän miehen ei pitänyt saada lapsia enää kun sairasti keuhkokuumeen ja lääkitys tuhosi aika lailla kaiken. mutta kuinkas kävi..en ole katkera mutta kuitenkin..tiedän et jostain täytyy joskus luopua, mutta kun olen loppupelissä luiopunut niin paljosta ettei moni usko.. nyt yksin ollessani mietin kaikkea, ja tuntuu toivottomalta. poika on jo niin iso että ei paljon koton ole.. istuu isällään kaik pv kun siellä on veikat ja sisko kenenkans on mukava touhuta..tää alkaaa menee jko itse säälin piikkiin :) mutta ei se sitä ole.joskus vaan tosi kurja olo.miks sanoit et aika loppuu sulta? etkös ole nuori vielä kuitenkin? uskon että 40v asti olis mahdollista yrittää mutta sitte lyötävä luukut silt saralta kiinni..
kirjottele, olen koulun koneella päivät,kotona ei vielä ole..