Miten te kuvittelette ihmisiä ketkä täällä kirjottelee kuvitteletteko te ne ulkonäöltä, tyylin minkähän näkönen tuo kirjottaja on tai tuo...minulla on sellainen pelko että kaikki mieleltään sairaat ihmiset näyttävät sellaisilta ruumiilta jotka on mädäntyny tai muuten pelottavan näköisiä...itsekkin kärsin masennuksesta ja peloista...joskus kun saan helpotusta pelkoihini tuntuvat nämä ajatukset naurettavilta...nyt olen lähinnä vaan masentunu(johon lääkkeet)...kuuluuko tällänen masennukseen vai mitä tää on...kun joskus muutenkin kotona yksin ollessa en uskalla kun maata peiton alla hikisenä ja kauheessa kusihädässä kun vaan en uskalla mennä vessaan...tai jos puhelin soi niin en uskalla vastata siksi kun en uskalla ottaa kättä pois peiton alta...olen muuten hyvin normaali ja pystyn tekemään arkiaskareeni ja opiskeluni hyvin...
Pelkoja
Mulla riittää
4417
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Pöpilässäkin väki on kuin suoraan siviilistä, niin vaikea se on päällepäin sanoa, että kellä niitä mt-ongelmia on.
Pelkään myös että päälleni tulee happoa(ja muutun sellaseks kauheen näköseksi) esim suihkun hanasta siksi joskus pelottaa mennä suihkuun ja kokeilen ensin jotenkin että eikaivaan ole vaaraa...ja pelkään että vessan pöntöstä hyökkää joku kun istun siihen...ja joskus en uskalla mennä siis vessaan ollenkaan...mistä johtuu että erityisesti kyllpyhuone on pelottava...tiedän kuitenkin että se ei ole käytännössä mahdollista mutta silti pelotta...outoa...mutta toisaalta ajattelen että niin ne muutkin miettii samalla tavalla...
Ollessani joskus psykiatrian päiväosastolla huomasin sellaisen jutun, että kyllä sen pystyy ulkonäöstä päättelemään, kuka on ongelmainen ja kuka ei. Koska en ensimmäisenä päivä tiennyt kuka on hoitaja ja kuka potilas, ihmettelin mitä esim. noinkin kaunis tyttö teki täällä, kunnes se paljastui hoitajaksi. Saman säännönmukaisuuden huomasin kaikissa siellä olleissa henkilöissä, eli kertavilkaisu riitti sanomaan kuka oli potilas ja kuka ei. Ainoastaan kerran potilas oli ulkonäöltään sellainen, että sitä naista olis voinut luulla hoitajaksi, jos ei olisi paremmin tiennyt.
Nykyään, kun käyn polilla ja odotan aikaani polin ulkopuolella autossa, näen kun päiväosastoporukka lähtee sairaalan pääruokalaan syömään. Kun ne tulevat ovesta ulos, voi heti päätellä, kuka on potilas ja kuka sairaanhoitajaopiskelija (vakituiset hoitajat syövät toimistossaan), vaikkei niitä enää tunne. Silmä kehittyy nopeasti. Ryhti on ensimmäinen asia mikä kertoo sen. Toinen on ilmeetön naama. Kroonikoiden kasvonpiireet kertovat myös paljon. Ongelmaiset ovat myös usein lyhyempia kuin muut.
Niin raadollista kuin se onkin, kyllä kauniit on terveempia. Tästäkin säännöstä saattaa olla poikkeuksia, mutta näin se vaan menee.
Mutta eikös sitä sanota niinkin, että pöpilässä erottaa hoitajan siitä kummalla on avaimet.