hyviä ystäviä: sellaisia ihania, välittäviä, rakkaita, jotka jaksavat minua tapahtui mitä vain. Mutta he asuvat muualla eikä messengerit tai puhelut ihan vastaa samaa kuin ystävien kanssa samassa fyysisessä tilassa oleminen.
Ongelmani on se, että huolimatta siitä että olen parikymppinen, en tunnu kuuluvani tähän "mikään ei tunnu miltään" sukupolveen. Minulla ei ole mitään puhuttavaa monien samanikäisten kanssa, koska tuntuu että kukaan ei jaksa puhua siitä, mitä maailmassa tapahtuu tms. Jauhetaan vain sitä, kenellä on ollut eniten seksipartnereita tai arvioidaan miesten taitoja yms. Mielestäni ne keskustelunaiheet menettävät mielenkiintonsa aika nopeasti.Ja jos ei halua puhua omista intiimeistä asioista, leimataan oudoksi ja kokemattomaksi. Ja sitten en oikeasti ymmärrä sitä, että miksi aikuisten ihmistenkin kielenkäyttö on sitä, että joka toinen sana alkaa v:llä. Ymmärrän sen teini-ikäisillä, jotka yrittävät esittää jotain.
Ja yliopisto-opiskelijana ihmettelen myös sitä, että onko akateeminen opiskelu mennyt nykyään vain siihen, että saadaan tutkinto että voidaan kehua, että olemme maistereita tms. Kiinnostaako ketään enää akateeminen ja kriittinen pohdinta muuten? Kiinnostaako ketään loppujenlopuksi enää mikään, mikä ei koske heitä itseään?
Ja jos joskus sanot jotain poikkeavaa, sinut leimataan oudoksi intellektuelliksi, joka ei tod.näk. ole hauskaa seuraa.. Mutta mieluummin yksin kuin huonossa seurassa- se on minun mottoni!!
Ongelmani on se, että huolimatta siitä että olen parikymppinen, en tunnu kuuluvani tähän "mikään ei tunnu miltään" sukupolveen. Minulla ei ole mitään puhuttavaa monien samanikäisten kanssa, koska tuntuu että kukaan ei jaksa puhua siitä, mitä maailmassa tapahtuu tms. Jauhetaan vain sitä, kenellä on ollut eniten seksipartnereita tai arvioidaan miesten taitoja yms. Mielestäni ne keskustelunaiheet menettävät mielenkiintonsa aika nopeasti.Ja jos ei halua puhua omista intiimeistä asioista, leimataan oudoksi ja kokemattomaksi. Ja sitten en oikeasti ymmärrä sitä, että miksi aikuisten ihmistenkin kielenkäyttö on sitä, että joka toinen sana alkaa v:llä. Ymmärrän sen teini-ikäisillä, jotka yrittävät esittää jotain.
Ja yliopisto-opiskelijana ihmettelen myös sitä, että onko akateeminen opiskelu mennyt nykyään vain siihen, että saadaan tutkinto että voidaan kehua, että olemme maistereita tms. Kiinnostaako ketään enää akateeminen ja kriittinen pohdinta muuten? Kiinnostaako ketään loppujenlopuksi enää mikään, mikä ei koske heitä itseään?
Ja jos joskus sanot jotain poikkeavaa, sinut leimataan oudoksi intellektuelliksi, joka ei tod.näk. ole hauskaa seuraa.. Mutta mieluummin yksin kuin huonossa seurassa- se on minun mottoni!!
Vastaukset 1
Vanhimmat
oudoksi intellektuelliksi vaan pelkästään oudoksi :) me ihmiset ollaan aika peestä.naurettavinta koko jupakassa on se että nämä kaikki luulevat olevansa niin aitoja niin aitoja.mutta ovat vain aikansa uhreja.mistä löytyy todellisia persoonia?onko heitä kenties ikinä ollutkaan?haluaisin löytää jonkun aidon :(