paljon on suurin määrä minkä ootte päivässä ahminut? mietin aina oman ahmimiseni jälkeen et ahminko ihan epänormaalin paljon. nii eli paljon teil on se määrä yleensä mitä vedätte. mä en ite koskaa oksenna niit ulos, mut alan paastoomaan parin viikon ajan, odotellen seuraavaa kohtausta.
mul on esim just viimeks:
aamulla ei mitää, sit joskus klo.18.00 mäkissä kanaateria. sit menin kotii ja illalla leffaa kattoessani söin sämpylän(sisäl juustoo ja jtn vihanneksii) 1/3 pakettii suklaajätskii, 300 g irtokarkkeja ja melkee puol pussii sipsii !
joo tiiän kuulostaa iha hirveeltä. nii kertokaa omii kokemuksii.
kiitos vastauksista :)
mul on esim just viimeks:
aamulla ei mitää, sit joskus klo.18.00 mäkissä kanaateria. sit menin kotii ja illalla leffaa kattoessani söin sämpylän(sisäl juustoo ja jtn vihanneksii) 1/3 pakettii suklaajätskii, 300 g irtokarkkeja ja melkee puol pussii sipsii !
joo tiiän kuulostaa iha hirveeltä. nii kertokaa omii kokemuksii.
kiitos vastauksista :)
Vastaukset 20
Vanhimmat
Miä ahmin paljon paljon enemmän.. Ja paljon useemmin. Mut oksennan kyl aina kaiken ulos. Esimerkiks tänää tein herkkusieni-risottoa kolmen hengen annoksen, ahmin sen kaiken tosi nopeeta vauhtia ku oli niin nälkä ja sit oksensin kaiken ulos heti perää. Toi sun tapas on kyl paljon parempi, tai siis sulla on selvästi parempi itsekuri. (kateellinen)
Huh, noi ei ollu mulle ku alkupaloja...
Mä syön siis toosi paljon. Ekaksi vaikka rasiallinen maksalaatikkoa ja kolme kanankoipea ja maitoa.Sitten 200g suklaalevy, litra jäätelöä, 400g vaahtokarkkeja... Ja tolleen menee ilta. Välil käyn oksella, mutta jatkan taas.
Arvaatte varmaan, että rahasta on tiukkaa. Tämä on pahempi ku alkoholismi.
oletko hakenut apua? ihan oikeasti...tuo kuulostaa jo niin pahalta...
Käyn terapiassa ja olen yleislääkärin seurannassa. Ei vaan tunnu auttavan.
Se vois auttaa et söis aamupalan, joten eii tuu illalla nälkä. Jolloin voi olla että ei tule ahmimis kohtuksia
Kyllä mä syön aamupalan ja lounaan ja välipalan ja vielä päivällisenkin, mutta sitten vajoan johonkin tyhjyyteen ja vain syön, syön, oksennan, syön....
kommentoida kun satuin vilkaisemaan tänne kyllä kuulostaa aika hirveältä tuommonen,miten te jaksatte?
Kuule... et oo ainakaa ainoo joka kärsii tosta...
Mä syön kans ehkä jotain 300g päiväs,mut en joka päivä noin suurta määrää...
En paastoa.. joten paino nousee...
mä voin ahmia litran jäätelöä, karkkipussin, suklaata, keksipaketin, vanukkaita ja vähän jotain suolasta yhteen menoon niin että oikeen mahaan sattuu. ja kaikki pitää mennä puolessa tunnissa ja sit oksentaa ja tulee jo melkeen itsestään.
Hmm, ei noi sun ahmimiset kuulosta miltään muhun verrattuna. Tossa eilen söin aluksi 2 kabanossia, sitten puolikkaan Vienetta-jäätelökakun, Brejk-suklaapatukan, todella ison kulhollisen Weetos-muroja, ja pussillisen sipsejä (300 g). Lisäksi join ½ litran pullon Mountain Dewia. Oksensin kyllä niin paljon kun jaksoin, mutta en tiedä, sainko kaiken pois.
Mä oon oksennellut vasta jotain pari kuukautta, enkä oo laihtunut käytännöllisesti katsoen yhtään, ehkä kilon tai pari. Mulla on aina ollut jotenkin sairaalloinen ruokahalu, oon aina vaan syönyt mielihalujeni mukaan välittämättä siitä, onko mulla nälkä vai ei. Oon aina syönyt liikaa ja ollut hieman ylipainoinen, mut pahimmillaan painoindeksi on ollut siinä 27 paikkeilla. Oon yrittänyt laihduttaa pitkään ilman tulosta juuri ton mun ahmimishaluni takia. Nyt kuitenkin keksin oksentelun, ja toivon, että se auttaisi. En aio laihtua miksikään tikuksi, pääsisi nyt aluksi edes normaalipainoiseksi. Olen nyt 162/70, eli todelle lihava verrattuna teihin muihin :) Mulla on sentään oikeastikin tarvetta laihduttaa... Toivottavasti onnistun tällä kertaa! Mua on aina ahdistanut tää mun syömistapani, mutta ehkä nyt löysin oksentulusta keinon, jolla voin tasapainottaa ahmimiskohtauksiani.
Tulipas kauhee avautuminen :)
Onneksi olkoon kun keksit sairauden laihdutuskeinoksi. Muutaman vuoden päästä kun jatkat edelleen oksentelua niin mietit että olisiko sittenkin ollut parempi yrittää esimerkiksi lenkkeilemällä pudottaa painoa.
Ota ny perkele ittees niskasta kii,ei ne läskit välttämättä oksentelulla edes lähe..nimm. kokemusta on! Nyt oon terve,kuntoilen ja syön normaalisti..olo on mahtava..toisin ku 5-6v sitten:/
Kylla nuo teidan maarat kuulostaa varsin pienilta kaikki ja monet kommentit kertovat siita, etta olette sairautenne alkutaipaleilla. Toivottavasti loydatte oman keinon selviytya sairaudestanne, koska vatsalaukun kasvettua lisaantyvat myos kulut, vaivat ja mahdollisesti kierteen syklin pituus.
Olen itse parantunut, mutta bulimia-aikoina soin kevyesti kerrallaan esim. 10kg suklaata ja 8-10 hengelle tarkoitettuja ruoka-annoksia. Sain eraalta tutulta hampurilaisketjun esimiehelta kerran mahdollisuuden syoda ilmaiseksi, jos soisin vahintaan 17 hampurilaisateriaa (juomia ei laskettu). Soin ne, menin kotiin ja soin normaaliruokaa lisaa ja oksensin. En ollut iso (177 / 70), mutta omasin erittain ison vatsalaukun, enka tuntenut oloani taydeksi koskaan(en edelleenkaan tunne). Rahallisesti saastin, koska sain tyoni puolesta ruokaa suoraan tukusta. Taysi olo = oksentamistarpeen tunne tuli vasta, kun ruokaa oli kurkussa asti.
Yhden asian olen huomannut parannuttuani (halu on jaljella, mutta onnistun hillitsemaan itseni): Bulimialla ei laihdu. Vasta kun lopetin ahmimisen ja oksentelun, huomasin, miten helppo oli pudottaa painoa terveellisesti. Masennuskin loppui, kun keho oli sokereitten ja muitten osalta tasapainossa. Pahintahan tuossa on, etta usein bulimia alkaa jonkin asteisen masennuksen oireena ja ahmimis-oksentamiskierre itsessaan aiheuttaa masennusta ja mielialan vaihteluita (insuliini ym. tasapainojen horjuessa). Vaikka alkuperainen masennus parantuisikin, tuo bulimia fyysisen epatasapainon tilalle = noidankeha.
Luulin ja olen lukenut että ihmisen vatsalaukun tilavuus on 4-5 litraa. Kuinka sinne kerralla oksentamatta kymmenen kiloa [litroissakin menee ruokalaji kuin ruokalaji helposti yli tuon]
mahtuu, et kai liioittele?
juu, minä mietin vähän samaa. 10 kiloa suklaata kyllä kuulostaa aika mahdottomalta.
3 kiloa korkeintaan, eikä noinkaan paljon.
Itse asiassa tuo maara on ollut satunnaisesti enemmankin, mutta pelasin varman paalle tuossa maarassa, kun en tiennyt sanoa paljonko esim. 15kg:n suklaasatsista meni koirien herkuiksi ym.
Totta nuo maarat ovat - minulla ei ole tarvetta tulla tallaiselle palstalle ex-bulimistikkona valehtelemaan. Moni muukin on joskus ihmetellyt maaria joita pystyn suuhuni kerrallaan tyontamaan, mutta ne harvat kerrat kun joku on paassyt tuota todistamaan, niin epauskon vallassa ovat joutuneet pyortamaan epailyksensa.
En ala tasta tappelemaan ventovieraan epailijan takia - ne joilla bulimian myota on tullut kyky syoda _oikeasti_ suuria maaria tietavat kylla mista puhun, eivatka vetoa luettuun 'tietoon'.
Taidat valehdella.
Koirat ei saa syödä suklaata. Ne kuolee siihen.
Oikea ja oikea bulimikko...
Hyvä jos et minua kuuden vuoden jälkeen [jossa ajassa ylpeät 14 päivää, jona olen ollut oksentamatta sen 24 tuntia putkeen]
laske "oikeaksi" bulimikoksi. Enpä minäkään määrällä kursaile kun sitä ruokaa suuhun mättään.
Tyydytystä sillä haen. Itselleni.
Enkä koskaan kiloja sille mättömäärälle ole laskenut.
Helpottavaa tietää että olen mielestäsi vasta taipaleeni alussa?
muistan yhden kerran kun olin ollut tooosi tiukalla ruokavaliolla jo parisen viikoa.Tuli sitten perjantai ja aattelin et hei nyt kyllä voin varmasti syödä hyvällä omallatunnolla yhden keksin.No arvaa vaan jäikö se sitten siihen yhteen keksiin!Ei tasan...Musta tuli parissa sekunnissa joku ihan toinen ja aloin vetää ihan kaikkee minkä käteeni sain.Porukat oli toiseessa huoneessa, mut sekään ei estänyt mua.En vaan voinu lopettaa!Vedin moooonta sämpylää, pullaa, keksiä, suklaata, ihan kaikkee!Sit matkalla vessaan mä vielä mussutin jotain, kunnes työnsin sormet kurkkuun ja avot.Kyllä mua perkele ihmetytti oma touhu,mut sitä ei vaan pysty kontrolloimaan..Se on naurettavaa.
ihmiset. jos ahmiminen alkaa hallita/rajoittaa elämää eikä millään muulla asialla ole enää sijaa elämässänne, hankkikaa apua.
tiedän, apua on usein heikosti saatavilla, mutta ottakaa vastaan kaikki minkä saatte ja lisäksi lukekaa paljon kirjoja aiheesta ja taistelkaa..
usein ahmimisessa kyse varhaisen vuorovaikutuksen häiriintymisestä. ihmiselle ei ole kasvanut kunnollista tunteidensäätelykykyä, ja siksi omia tunteitaan voi olla hankala tunnistaa. epämääräiset ahdistukset, pelot, torjunnan kokemukset ja pettymykset puretaan siihen kaaaauan sitten, aivan elämän alussa opittuun tapaan rauhoittua ja unohtaa kaikki paha, -syömiseen.
ei elämä ole ahmijana elämisen arvoista. pyrkikää siitä eroon. elämällä on teille enemmän annettavaa.
terveisin ahmatti myös