Niitä kuvauksia päivästä ei enää ole vähään aikaan ollut. Laittakaahan tulemaan niitä, on hauska lukea.
Saa laittaa päivän kuvauksia
Kokenut
101116
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Laitan vaikka tähän ketjuun huomenna tai ylihuomenna kuvauksen seuraavasta päivästä, nyt ei ole ikaa eikä muistia tästä päivästä kirjoittaa.
Minunkin mielestäni niitä on mukava lukea, ja nyt ajattelin että huomenna kirjoitan kaiken ylös ja sitten illalla tai seuraavana päivänä kopsaan tietokoneelle. On se itsekin hyvä joskus lukea oman päivän kulumista, kaiken kun huomaa niin plajon paremmin kun se on kirjoitettuna. (Esimerkiksi monet hoksaavat vasta sitten, miten paljon syövät kun on ovat kirjoittaneet kaikki päivän syömiset ylös, ja lukevat ne sitten illalla)
Eli huomenna/ylihuomenna kirjoitan tänne nimimerkillä kaisaleena. Olen 43 vuotias perheenäiti pohjoissuomesta. Olen kotiäitinä ja minulla on 9 tenavaa. Olen avioliitossa, ja ollut jo parikymmentä vuotta.
Tulevaa kuvaustani on täysi lupa kommentoida niin posittiivisesti kuin negatiivisesti, mutta olisi tottakai plussaa jos perustelisi, esimerkiksi näitä kommentteja ei ole kiva lukea "voi lapsiraukkoja, kyllä teillä on huonsoti asiat. t: yhden lapsen äiti" Eli laittakaahan perusteluja, miksi olette juuri sitä ja sitä mieltä.
Mutta nyt täytyy rientää :) Hyvät illanjatkot
minä arvostan suurperheen äitejä ja isiä,MUTTA EI PIDÄ MÄÄRITELLÄ ÄITIYYTTÄ LAPSI MÄÄRÄLLÄ..jaksamista kaikille
Todella, lapsiluku ei tee äidistä sen parampaa!Yhden lapsen äiti rakastaa lastaan yhtä suurella rakkaudella kuin isomman pesueen äiti omaansa. Kokemusta tietysti karttuu lapsilapselta, mutta toisaalta äiti tai muu jatkuaan lasta hoitava on juuri tämän lapsen hoidon ja kasvat. asiantuntija.
Täällähän väitettiin mm. että kadentoista lapsen äiti rakastaa omiaan enemmän, tai että tälläisessa lapsiperheessä on enemmän rakkautta kuin esim. omassa 7-lapsisessa perheessäni.
Minkähän lainen mittari se pitäisi kehittää,joka mittaisi tätä äidin rakkautta? Ja pitäisikö alkaa myös kehitellä jonkinlaista laadunarviointia ja tulosvastuuta kotihoidossa oleville lapsille? Tuo rakkauden määrän mittaaminenvoi olla vähän vaikeaa...
Mutta jotain konkreettista voisi mitata esim.lasten ruokailu- ja nukkumiskäytännöt, leikkiminen, kitinäajat ja määrät,.Perushoidon määrä lapsen ikään suhteutettuna jne...
Näissä voisi käydä niin,että sinä yhden lapsen äitinä olisitkin aika korkealla sialla. Onhan sinulla aikaa paneutua juuri tämän lapsen hyvään hoitoon.
Sillä vaikka minullakin on tälläinen liuta lapsia, olen sitä mieltäettä kun lapsia on vähemmän saa ajan, resulssit ja tilan riittämään paremmin kullekin lapselle.Lapsi lapselta tämä asia vaatii enemmän työtä ja ponnistelua.
Onhan se selvää, että pienessäperheessä lapset voivat esim. harrastaa enemmän (aikaa ja rahaa on enemmän). Lapsi saa henkilokoht. aikaa vanhemmilta enemmän kun siaruksia on vähemmän jne.. Nämä on näitä pienen lapsiperheen etuja ja onhan niitä varmaan muitakin jotkaei tule nyt mieleen.
Ja koska kolikolla on aina se toinen puoli ison perheen etuina lapselleovat taas sosiaalisuuten oppiminen pienestä alkaen... omat lapseni täältä "peräpäästä" ovat hyvin suosittua leikkiseuraa, koulussa ja päiväkerhoissa on helppo ystävästyä jalöytyy kavereita.
Tavaroiden jakaminen ja omasta luopuminen on monesti esikoiselleja ainokaiselle vaikeaa. Meillä käy leikkimässä 2 tälläistä ainokaista tyttöä ja heille on melkoisen vaikeaa kun pitää jakaa leluja, joita heilläon mukana.
Meillä kun on tämä sääntö, että meidän leluja ja tavaroita saa vapaasti käyttää, mutta vastav. myös vierailijan leluillasaa vähän leikkiä,kun ei aivan omimaan ala.
Joka kerran he tiedustelevat,että onko pakko antaa nukke katsottavaksi meidän pikku tytölle. jota kovasti kiinnostaa nukke- ratasleikit ja aina minä selitänsamalla tavalla, että vähän täytyy antaa koskea ja katsoa, koska hekin leikkivät vuorostaan meidän leluilla... vähä vähältäon tässäedistytty.
Isossa perheessä löytyy myös aina leikkiseuraa, ei välttämättä tarvitse lähteä naapuriin kaveria etsimään. Äitikin pääsee vähemmällä kun sisarukset leikkivät keskenään, yhden lapsen kanssa pitää useammin olla leikkiseurana.
Onhan myös aikuisena rikkautta kun on paljon sukulaisia, joihin ottaa yhteyttä ja joilta saa kenties apua. Sisarusuhde on yksi pisimmistä suhteista elämässä.
No, tässä pitemmittä puheitta, laitan selostuksen päivästämme. Ajat on sitten noin aikoja :)
6.30: Mieheni nousee ylös, minä herään hetken päästä. petaan sänkymme ja pukeudun yms.
6.45: Mies huikkaa hyvästit ja lähtee töihin. (On autokaupan omistaja)
7.00: Herätän ullakon porukan, eli Hilman (15v.) ja Aukustin (13v.) Sitten menen yläkertaan, herätän Eeditin (10v.) ja Silvian (7v.) ja menen alakertaan laittamaan aamupalaa. Muistutan lapsia petaamaan sängyt yms.
7.15: Olen laittanut pöytään kaikkea epämääräistä hajamielisyyksissäni, ja lapset nakkovat mieleistänsä ruokaa jääkaapista pöytään. Pöydän ääressä vain kolme lasta, Aukusti vetelee huoneessaan yhä sikeitä, kun lähden katsomaan.
Vatsaukseksi saan epämääräistä mutinaa koulun turhuudesta, ja koululaisten uuvuttamisesta rättiväsyneiksi. Kun alan nipottaa, niinkuin poika asian ilmaisee, saan naamalleni tyynyn ja vastauksen, jonka tulkitsen lupautuvaksi.
Palaan alakertaan ja tiedustelen, onko ekaluokkalainen syönyt kunnolla, ja ketkä tarvitsevat eväitä. Kukaan ei tarvitse.
7.30: Aukusti kömpii unenpöpperössä alakertaan. Kun kehotan syömään aamupalaa, minut leimataan taas nipottajaksi ja komentelijaksi.
Pakotan Aukustin syömään voileivän, ja siivoan nurisevan Hilman kanssa keittiön. Saan kuulla taas imartelevia huomautuksia maailman epäreiluimmasta äidistä.
7.45: Menen herättämään eskarilaisen Tildan, Fredrikin (4v) ja Adelen (3v.)
Puen nuorimman ja laitan Tildan eskarirepun valmiiksi. Sitten petaamme yhdessä sängyt (tai no jaa, minä ja Frede itseasiassa.)
8.00: On Aukustin vuoro mennä yhtä matkaa ekaluokkalaisen kanssa kouluun. Aukusti valittaa ja nurisee, mutta hiljenee kun Silvian huuli alkaa uhkaavasti väpättää.
Toivotan hyvää koulupäivää, ja patistan myös Eeditin ja Hilman ulos ovesta.
8.15: komennan kotiin jääneet "pienet" (niinkuin alle kouluikäisiä meillä usein nimitetään) pesulle. Pesen Adan (Adelen lempinimi) ja Freden (Fredrikin lempinimi) hampaat.Käyn laittamassa puuron kiehumumaan.
8.30: Syötän pienille puuroa (meidän perheessämme alle kouluikäiset joutuvat syömään aamulla puuroa. Ahdasmieliset vanhemmat, tiedän ;) )
8.45: Tiitu (Tildan lempinimi) korjaa lautaset pöydästä ja pyyhkii pöydän.
Minä menen laittamaan pienimmille kenkiä ja takkeja päälle.
9.00: Lähdemme yhdessä saattamaan Tiitun eskariin.
Frede on lastenistuimessa pyöräni tarakalla, Ada pyörällä vedettävässä kärryssä/vaunussa.
Tiitu ajaa pyörällä.
9.20: Perillä eskarissa. Juttelen hetken hoitajien kanssa, ja lähdemme sitten pienten kanssa kotia kohti. Frede mankuu puistoon jäämistä, mutta meillä on kiire, sillä lasten serkut tulevat meille "päivähoitoon"
9.45: Kotona ollaan. Portailla istuvatkin jo lastemme kaksi serkkua, Maija ja Anssi (maija 4v. anssi 5v.) jotka ovat aina kaksi päivää viikosta meillä leikkimässä/hoidossa 6 tuntia. Vastaavasti meidän ipanat on heillä 2 päivää viikosta, jolloin minulle jää enemmän aikaa hoitaa kotihommia ja siivota.
Päästän lapset sisälle, ja vaihdan pari sanaa lasten äidin kanssa (joka myös kotiäiti, jolla 7 muksua) Pyytä lainaksi vauvan rintareppua, joka meillä lojuu toimettomana varaston nurkassa.
Menen etsimään reppua, lasten äiti katsoo sen aikaa pienten touhuiluja.
10.00: Lasten äiti lähtee. Minä menen pienten kanssa yläkertaan. Lapset alkavat leikkiä omiaan, kun minä viikkaan ja silitän viereisessä huoneessa pyykkiä.
11.00: Ipanat alkavat mankua ulospääsystä. Lupaan viedä lapset ulos jos siivoavat ensin leikkiensä jäljet. Anssi ei suostu siivoamaan mitään, mököttää vain nojatuolissa.
Komennan Anssia useamman kerran, ja uhkaan että poika saa jäädä sisälle ellei ala noukkia junaradan osia lattialata. Johan alkaa työ maistua.
11.30: Olen saanut viikatuksia ja silitetyksi kasan pyykkiä, joten lupaan viedä lapset ulos. Ennen sitä kuitenkin juodun melkein pakottamaan kaikki yksitellen syömään jukurtit (jotka tietysti on aivan väärän makuisia. miksei äiti ikinä opi että banaanijukurtti on pahaa ja vain mansikkajukurtti kelpaa Anssille?)
Lopulta, kun kaikki lapset ovat väen vängällä ahtaneet kokonaiset jukurtit suuhunsa, alkaa pissalla käynti kierros. Kaikki lapset istuskelevat pytyllä kymmenenkin minuuttia, ja äidin pinna on vähällä palaa.
12.00: Vihdoin päästään ulos. Lapset säntäävät hiekkikselle, äiti istahtaa näkömatkan päähän perkaamaan mustikoita.
12.10: Päivän ensimmäinen itku. Anssi on sohaissut Fredeä palleaan, ja poika itkee lohduttomasti. Sekä Anssi että Frede jäähylle.
Maija ja Ada jäävät kaksistaan leikkimään, mutta kyllästyvät äkkiä kun pojat joutuvat istua nököttämään kymmenen metrin säteellä toisistaan jalat ristissä.
12.30: Tytöt ovat siirtyneet laatoitukselle leikkimään nukkejensa kanssa. Frede on unohtanut tappelun ja leikkii täyttä häkää Anssin kanssa hiekkiksellä.
12.40: Päätän että on aika mennä lounaalle. Passitan lapset käsien pesulle ja nakkaan metripitsan uuniin.
13.00: Pitsa valmista. Lpaset istuvat pöytiin hälisten ja meluten, ja joudun useampaan otteeseen kehottamaan, etä kääntävät voluumia pienemmälle.
Ada syö nirsoillen ja nyppien kaikki kinkun palat pitsasta pois.
13.20: Kaikki syöneet.
Aukusti ja Silvia palaavat kotiin, ja hyökkäävät suden nälkäisinä pitsan rippeiden kimppuun.
Komennan Aukustia siivoamaan pöydän kun ovat syöneet.
13.40: Pienet yläkertaan päiviksille. Nukutettuani lapset menen auttamaan Silviaa läksyjen tekemisessä, ja patistan Aukustiakin omiensa kimppuun.
14.00: Hilma ja Eedit tulevat kotiin, Eeditillä on kaveri mukanaan. Kehotan ottamaan välipalaa, ja tekemään läksyt alakerrassa, koska pienet nukkuvat ylhäällä.
Minä kuorin perunat valmiiksi ruokaa varten, sitten menen ulos viemään pyykkejä narulle. Käsken Hilman tai Aukustin olla kokoajan lähettyvillä, mikäli pienet heräävät.
14.20: Tulen sisälle, ja törmään tyttäreeni Elleniin (22v.) joka on jo muutanut kotoa. (Ellen asuu muutaman kilometrin päässä meiltä, Tildan eskarin viereisessä kerrostalossa. Tilda menee usein eskarin päättyessä isosiskolleen, joka tuo Tildan autolla kotiin)
Ellen lupaa imuroida olohuoneen ja keittiön, minä huokaan helpotuksesta.
15.00: Yläkerrasta kömpii unenpöpperöisiä tenavia. Puen heidät. Keräämme Anssin ja Maijan tavarat reppuihin ja minä lähden viemään näitä kotiin.
Käsken Hilman, Aukustin ja Eeditin ja Eeditin kaverin Hennan laittaa perunat kiehumaan ja kalapuikot uuniin, tehdä salaatin ja kattaa pöydän.
Ellen lupaa katsoa Tiitun, Freden ja Adan perään.
Silvia lähtee mukaamme.
15.15: Anssin ja Maijan kotona. Menemme saattamaan muksut sisälle, ja minä jään juttelemaan lasten äidin kanssa. Silvia ryntää leikkimään Jonnan (8v.) kanssa.
Rupattelemme tuokion, mutta kun pitäisi lähteä, ei Silvia tahdo millään. Yritän pyytää nätisti, vähemmän nätisti ja tuimallakin äänellä, mutta tyttö vain pudistelee päätään.
Lopulta lasten äiti lupaa että Silvia voi jäädä kuuteen asti leikkimään.
Minä vastustelen, koska Silvia ei ole vielä syönyt päivällistä, mutta lasten äiti sanoo että Silvia voi aivan hyvin jäädä heille päivälliselle.
Lopulta lupaan, ja sanon hei heit lapsille ja lasten äidille.
16.00: Tulen kotiin samaan aikaan kuin isäkin, ja saamme astua suoraan valmiiseen ruokapöytään. Eedit ja Henna kertovat ylpeinä, että ovat kattaneet pöydän ja tehneet salaatin ihan kahdestaan.
Minä menen soittamaan Hennan äidille, ja kysyn, saisiko tyttö jäädä syömään. Hennan äiti kuitenkin vastustelee, ja pyytää Hennaa tulemaan kotiin.
Henna lähtee, ja me istumme ruokapöytään.
Ruokarukouksen aikaan Ada alkaa pelleillä, ja komennuksista huolimatta ei osaa lopettaa. Ada karkotetaan viiden minuutin jäähylle. Ruokarukous aloitetaan uudestaan, mutta nyt Frede pelleille. Fredekin karkoitetaan pöydästä.
(Lopulta, kun neljättä kertaa aloitamme ruokaruokouksen, saamme sen luettua kunnialla loppuun.)
16.30: Kaikki ovat syöneet, isä siivoaa ruokapöydän. Ellen on lähdössä kotiinsa, mutta Ada ja Tilda mankuvat päästä mukaan katsomaan Ellenin lasta, Idaa (1,7v.) mutta Ellen työntää oven kinni mankujien nenän edestä.
Tilda alkaa mököttää, Adele itkeä. Kaaoksen ainekset ovat valmiina, kun Fredekin alkaa riehua ja juosta alakerran ja yläkerran väliä ja yrittää kinnittää huomion itseensä.
Tilda suljetaan vierashuoneeseen, Adele lastenhuoneeseen, ja Fredrik ohjataan ulos riehumaan.
Yritän saada Aukustinkin menemään ulos vahtimaan Fredrikin toilailuja, mutta Aukusti ei suostu.
Fredrik jää oman onnensa nojaan ulos, mutta saan silti pakotettua Aukustin lukitsemaan tielle johtavan portin ja pikkuportin pihan perällä.
16.45: Tiitun ja Adan jäähy loppuu, tytöt pääsevät pois kamareista.
Minä menen keittämään kahvia itselleni ja isälle.
isä lupaa kahvin juotuaan lähteä kauppaan lasten kanssa.
17.00: Isä lähtee lasten kanssa, kotiin jään vain minä ja Hilma ja Aukusti.
Istahdan hetkeksi tietokoneelle, mutta mutaman minuutin kuluttua Aukusti tulee kärttämään taakse.
Käsken Aukustin mennä tekemään jotain järkevämpää, ja aloitan taas "nipotuksen"
siitä, mitä kaikkea ennen vanhaan lapset leikkivät kun ei ollut tietokoneita...
17.30: Päästän Aukustin tietokoneelle, ja menen siivoamaan lasten huonetta.
Imuroin ja kerään leluja lattialta.
18.00: Isä ja lapset tulevat kotiin, myös Silvia jonka he kävivät matkalla hakemassa.
Komennan lapset keräämään vadelmia ja viinimarjoja pensaasta.
Lpaset kuitenkin ovat äärettömän nälkäisiä ja aukaisevat heti jääkaapin kotiin tultuaan.
Minä karsin epäterveelliset ruaat pois ja sanon, että jos ovat nälissään, ottavat hedelmäkulhosta tai vihaneskorista alkunälkään. Saan vastaukseksi jupinaa ja mutinaa tyhmistä äideistä jotka eivät ymmärrä, etteivät hedelmät ole puoliksikaan niin hyviä kuin suklaavanukkaat..
Kun homma alkaa riistäytyä käsistä ( Eedit ja Silvia ovat levittäneet olohuoneen lattialle tuhannen palan palapelin, jota yrittävät epätoivoisesti koota. Frede kuitenkin varastelee paloja ja tytöt juoksevat ymäri taloa tämän perässä. Tilda mököttää kun ei pääse mukaan palapelin rakennukseen.
Akusti ja Hilma ovat nokat vastakkain tietokoeen luona, Huilma yrittää kammeta Aukustia pois sen ääreltä, ja Aukusti yrittää panna parhaansa mukaan vastaan...)
komennan koko konkka ronkan kanssani poimimaan viinimarjoja ja vadelmia pihan perälle.
Maanittelen, lepertelen, uhkailen ja lopulta kiristän, mikä toimii. Eihän kukaan halua menettää viikkorahojaan kuukuadeksi.
Kyykimme marjapuskillakokonaisen tunnin.
19.00: Tulemme sisälle, lapset kiukkuisina ja sormet punaisina marjojen takia.
Iskä menee hinkaamaan nuorimpien käpälöitä puhtaiksi kinsiharjalla.
19.15: Laitan marjasopan kiehumaan ja käyn nakkaamassa likaisia vaatteita pesukoneeseen.
19.30: Komennan Eeditin ja Silvian siivoamaan palapelin olohuoneen lattialta. Jupinaa ja kitiniää.
20.00: Pienten kylpyaika, neljä nuorinta pesulle iskän kanssa.
Hilma komennetaan kattamaan iltapalapöytä.
20.30: iskä ja pienet tulee pesulta, sen jälkeen Silvia, Eedit, Aukusti ja Hilma menevät kaikki omalla vuorollaan.
21.15: Soppa valmista ja iltapalapöytä katettu, komennan kaikki iltapalle.
21.30: Menen peittelemään pienet yläkertaan.
Istahdan tietokoneelle.
22.00: Komennan isommat lapset omiin kamareihin yläkertaan.
23.00: mekin menemme nukkumaan.
ps: tässä kirjoituksessa ei esiinny toiseksi vanhin poikamme Topias, joka on 19v. ja jo muuttanut kotoa.
Minä luen mielenkiinnolla näitä suurperheen päiviä ja ihmettelen miten ihmeessä äidit jaksavat. Meillä vain 3 lasta ja siitä huolimatta tuntuu,e ettei minulla riitä aikaa ja huomiota tasapuolisesti kaikille lapsille. Mies on töissä suurinpiirtein kellon ympäri eikä hänestä juuri apua ole näissä kotihommissa. Tässä meidän eilinen päivä:
7.15 Nousen ylös ja keitän aamupuuron
7.30 Herätän miehen ja 2 koululaista, samalla herää myös perheen pienin, aamupalan syönti koko perheen voimin
7.45-8.30 Perheen aamutoimia; hampaanpesu, pukemiset yms.
8.30 Keskimmäinen (vaikeasti vammainen) lähtee kouluun taksilla, esikoinen kouluun pyörällä
8.45 Mies lähtee töihin
8.45-9.00 Koti päiväkuntoon
9.00 Nuorimmaisen kanssa ulos, mennään leikkipuistoon tapaamaan muita äitejä ja lapsia
10.30 Kotiin; pyykit koneeseen, ruuan valmistus (eilisten tähteiden lämmitys), kuivat vaatteet kaappiin)
11.00 Lounas nuorimmaisen kanssa
11.30 Lähdetään puheterapiaan nuorimmaisen kanssa
13.00 Kotiin ja odotellaan keskimmäista koulusta, taksi saapuu
13.15 Pienten välipala
13.30 Lähdetään kesimmäisen allasjumppaan (pienin mukana)
14.00 Vanhin tulee koulusta, syö välipalan ja tekee läksyt
15.00 Tulen kotiin pienten kanssa, ulkoilua ja keskimmäinen tekee läksyt, pyykit narulle kuivumaan)
16.30 Päivällisen valmistelu
17.15 Syön päivällistä lasten kanssa
18.00 Lähdetään ulos koko porukalla
19.30 Tullaan sisälle, aloitellaan huoneiden siivous ja ilatoimet
20.00 Lasten iltapala, mies tulee töistä
20.30 Lapset sängyissä, iltasadut ja nukkumaan
21.30 Viimeinkin lapsista simahtaa ja alkaa minun oma aika. Telkkarin katselua, lukemista, netissä oloa, miehen kanssa keskustelua
1.00 Sammutan valot ja rupean nukkumaan, mies jää vielä hetkeksi valvomaan
Tämä oli helppo päivä, koska oli vain yhden lapsen terapia. Parhaina päivinä kahdella lapsella on joku terapia ja silloin tuntuu että olen aikamoinen taksikuski.
Heippa sinulle! Sinulla on aivan eri tilanne, kun lapsistasi osa tarvitsee erityishoitoa. Sinulla on kyllä paljon raskaampaa kuin terveiden lasten äideillä ei kannata edes yrittää verrata. Sukulaisellani on myös tälläinen erityislapsi ja olen näin läheltä saanut seurata että hoitoasiat ja muutarkirutiinit on aivan eri luokkaa kuin itselläni.
Minulle menee päivät sekaisin jo yhdestä ylim.reissusta viikossa ( esim. hammaslääkäri, neuvola..) en ihmettele jos sinusta tuntuu kiireiseltä kaikkien terapiareissujen ym. keskellä.
Paljon voimia sinulle jatkossa. Säästätkylläpaljon yhteiskunnan varoja kun hoidat itse lapsiasi kotona, voit olla siitä ylpeä!
Onko sinulla ketään vara- tai tukihenkilöä, että saisit pitää joskus vapaapäivän. Oletko kysynyt oman kuntasi kotipalvelua- saisiko sieltä kodinhoitajaa?
Arkemme on varmaan erilaista kuin perheissä, jossa on terveitä lapsia. Meillä viikko rytmittyy hyvin tarkasti erilaiden terapioiden mukaan. Tilanne on nyt vähän helpottunut kun keskimmäisen fysio- ja puheterapia hoidetaan koulupäivän yhteydessä.
Minulla on aivan ihana naapuri, joka antaa minulle välillä vapaata. Jos en säännöllisin väliajoin muista pyytää häntä auttamaan, niin hän tulee ja komentaa minut yksin jonnekin. Itsestäni välillä tuntuu, että työllistän häntä liikaa kun usein joudun pyytämään häntä avuksi ns. pakollisissa menoissa. Kunnassamme ei lapsiperheillä ole mitään mahdollisuuksia kodinhoitajaan ym. apuun. Kaikki apu menee vanhuksille.
Mieheni on yksityisyrittäjä ja siitä syystä nämä pitkät työpäivät. Onneksi on vielä töitä mitä tehdä. Hän pitää muutaman kerran vuodessa viikon lomaa ja silloin meidän perhe lähtee pois kotoa. Tuettuja lomia olemme saaneet useamman kerran ja onkin mukava päästä valmiiseen ruokapöytään.
Nuorena kuvittelin, että minusta tulee ison perheen äiti. Ei tullut ja olen ikionnellinen että olen saanut nämä 3 lasta. Meidän perhe on nyt koossa. Onneksi saan joskus "leikkiä" suurperheen äitiä kun naapurin lapset tulevat meille koulun jälkeen ja syövät välipalaa meidän keittiössä. Olen ainoa aikuinen, joka on kotona lasten tullessa. Vanhempien kanssa on sovittu, että meille saa tulla jos kotona tuntuu yksinäiseltä.
Sinulla on varmasti todella ihania lapsia, vammaisuudesta riippumatta. he saavat todella olla onnellisia, kun sinä olet heidän kanssaan kotona.
Vaikutat todella ihanalta äidiltä, kun vielä lupaat naapurikin lasten tulla teille, vaikka sinulla näyttää olevan kädet täynnä töitä omiesikin kanssa.
Näitä äitejä lisää!
Voimia sinulle! Arkesi on varmasti paljon rankempaa kuin minun, vaikka meillä onkin kuusi lasta enemmän kuin teillä. Mutta lapsimäärähän ei aina merkkaa kaikkea.
Hyvää jatkoa teille!
Niinpä se tuntuu olevan usealla paikkakunnalla että kotipalvelusta ei apua heru. Näin on tämän sukulaisperheenikin kanssa,apua saa todella anella ja rukoilla. Ja avun tarve pitäisi tietää viikkoja jopa kuukausia ennen. Tässä sitä olisi päättäjille porkkanaa purtavaksi, mihin on supistunut kuntien antama kotip. apu lapsiperheille.
Itsekin anelin kotiapua muutama vuosi sitten kun yksi lapsistani joutui sairaalaan, mutta tyhjän saa pyytämättäkin niin kuin sanotaan, ei herunut kotip.apua itse piti tilanne hoitaa.
Olet kyllä avarasydäminen ihminen (samaa mieltä kaisa.leenan kanssa) kun jaksat katsoa vielä naapureiden tai oliko ne muita tuttavia lasten perään. Se on kyllä hieno asia pikkukoulul. ja heidän vanhemmilleen.
Nythän oli jossain uutisissa, että Espoossa on jäänyt suurin osa toisluokkalaisista ilman iltap.hoitoa eli sielläkin tarvittaisiin tälläistä naapurinapua.
Ennen tehtiin paljonkin tälläista ns. kolmannen sektorin työtä eli naapurukset tai tuttavat auttoivat toisiaan kotitöissä, lastenhoidossa. Mihin lie tänä päivänä tälläinen hyväsysteemi kadonnut. Tätä voisi enemmänkin mainostaa.
Asumme pienen kirkonkylän laitamilla ja meidän asuinalueemme on hyvin tiivis yhteisö. Perheet tuntevat toisensa tosi hyvin; istutaan kesäiltoja jonkun pihalla ja lapset leikkivät isolla porukalla. Lapset liikkuvat vapaasti talosta toiseen. Meistä on aivan normaalia, että minä "huolehdin" myös toisten lapsista iltapäivisin, aina kun olen kotona. Toki välillä on päiviä että olen käyttämässä nuorimmaisia terapiassa ja en pysty ottamaan vastaan vieraita. Mutta lapset ovat tervetulleita aina kun olen kotona. Vastaavasti pystyn illalla pyytämään jotakin äitiä katsomaan meidän lapsia, kun piipahdan kaupassa. Meistä tämä on aivan normaalia. Minun auttajani on jo sen verran iäkäs, että hänen lapsensa ovat maailmalla. Hänellä on aikaa myös arkipäivisin jos tarvitsen hänen apuaan. Lapset eivät kuitenkaan halua hänen luokseen mennä, koska siellä ei ole seuraa. Joskus hän tulee meille iltapäivällä ja kokoaa porukan tänne, kun minä olen jossain. Maalla elämisessä on hyvät puolensa ja enpä minä varmaan kaupungissa osaisi elääkään. Täällä on pitkät välimatkat ja palvelut kaukana, mutta onneksi auto on keksitty.