Hei, moi, ja minun elämä tiivistettynä.

Apua, onko meitä enemmänkin?! :)

Tässä vasta reilun viikon verran olen kotona saanut nautiskella nettiyhteyden ylellisyydestä ja surffaillut ympäri maailmaa... Mahtavaa oli löytää tällainen sivu ja lukea muiden juttuja!

Itse olen sairastanut epilepsiaa n.19-vuotiaasta lähtien. Jouduin käymään koko paskan alussa yksin läpi... Oli rankkaa kun ei ollut oikeastaan ketään kuka olisi olotilaa, ja sitä häpeää ymmärtänyt. Ja onhan tässä kieltämättä välillä vieläkin hiukan yksinäinen olo, varsinkin silloin kun tulee aivoista jotain tuntemuksia tai muuten ajattelee asiaa.... Enää en sairauttani häpeä, vaikka en sitä kaikille mainostakaan. Tajuttomuuskohtauksia ei ole tullut pariin-kolmeen vuoteen, ja muutenkin pystyn suhteellisen hyvin elämään normaalisti. (Tosin välillä tulee jotain hihhulointi- ja nykimis-episodeja jos en ole muistanut pitää huolta itsestäni) Työt jouduin lopettamaan kun entisen työpaikan uusi omistaja lähestulkoon "pakotti" irtisanoutumaan, ei joustanut työvuoroissa tms. Pari vuotta möllötin kotona kelan työttömyysrahoilla kun en töitä halunnut hakea epilepsian takia, enkä niistä paikoista edes saanut mistä hain - satuin mainitsemaan epilepsiasta...-Onko kenelläkään muilla ollut vaikeita kokemuksia työnsaannista?

Tällä hetkellä menee hyvin, käyn viimeistä vuotta koulua (metallialan artesaani) ja töitäkin teen viikonloppuisin!

Kiinnostaisi kuulla muitakin, etten ole ainoa. Ja ehdottomasti joku nuori jolla on vasta epilepsia puhjennut ja masentaa, saa pistää s-postia!

Ja ehkä se vielä se tärkein asia, miksi pistin hakusanaksi epilepsian... Melkein joka kerta alkaa itkettämään kun miettii kuinka vaikeaa se tulee olemaan kun alkaa perhettä suunnittelemaan. Epilepsian puhjetessa kaikki oli niin vaikeaa, että meni kauan ennenkuin löydettiin oikea lääkitys... Ja edelleen heitän kourallisen nappeja naamaan aamuin-illoin... Pystynkö ikinä lopettamaan niitä? Pystynkö ikinä saamaan lapsia?! Se selviää sitten.... Kokemuksia olisi kiva kuulla...

Kiitos

*RooNa*^
161380
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 16

Vanhimmat

Onneksi löysit meidät !
Mä oon jo vanha konkari ja mulle epi puhkesi,
kun olin 14v. nyt oon 38v.
Mulla on 3 tervettä lasta ja vanhin lapseni
sai jo pojan,
joten näin me epiläisetkin sukua jatkamme.
Perheen lisäyksistä kannattaa ajoissa
keskustella Neurologin kanssa sillä voi tulla lääkemuutoksia ja nykyisin syödään foolihappoa
ennen raskautta ja ymmärtääkseni raskauden aikanakin.

Mulla on 2 ystävää joiden epi lääkitys
on lopetettu kokonaan ja he pärjäävät hyvin.
Itselläni taas on vaikeahoitoinen johon
mikään lääke ei tunnu tehoavan,
mutta onnekseni nyt on mennyt 8kk ilman
kohtausta.

Äänestä
  • Tosi mukavaa että olet saanut noinkin hyvän elämän järjestettyä itsellesi vaikeasta epilepsiasta huolimatta! -Ja kiitos kun kirjoitit!

    Miten raskaudet sujuivat?
    Jouduitko vaihtamaan lääkitystä?
    Entä kohtaukset?

    Viime kerralla kun olin kontrollissa, neurologi jo vähän kyseli että olenkos ajatellut lapsia alkaa hankkimaan, ja selitti että en sitten saa ilman lupaa lopettaa ehkäisyä jne. Ei silloin tullut mieleenikään asiaa tarkemmin ajatella. Nyt vaan tuntuu olevan kavereilla (töissä kolme, koulussa yksi) kamala vauvabuumi kun kaikki kulkevat maha pyöreänä....

    Sitä on vaan itsekin alkanut miettimään asioita...

    Äänestä

  • Roona82 kirjoitti:

    Tosi mukavaa että olet saanut noinkin hyvän elämän järjestettyä itsellesi vaikeasta epilepsiasta huolimatta! -Ja kiitos kun kirjoitit!

    Miten raskaudet sujuivat?
    Jouduitko vaihtamaan lääkitystä?
    Entä kohtaukset?

    Viime kerralla kun olin kontrollissa, neurologi jo vähän kyseli että olenkos ajatellut lapsia alkaa hankkimaan, ja selitti että en sitten saa ilman lupaa lopettaa ehkäisyä jne. Ei silloin tullut mieleenikään asiaa tarkemmin ajatella. Nyt vaan tuntuu olevan kavereilla (töissä kolme, koulussa yksi) kamala vauvabuumi kun kaikki kulkevat maha pyöreänä....

    Sitä on vaan itsekin alkanut miettimään asioita...

    Ensimmäinen sujui hyvin ja toinen
    lähes ongelmitta,
    taisi toisen odotusaikana tulla kaksi isoa kohtausta.
    Kolmas oli vaikein sillä lääketasapaino
    alkoi heittelehtimään heti raskauden alussa
    ja se olikin kaksoisraskaus joista toisen
    menetin heti alkuvaiheessa.
    Lääkekokeiluja jouduttiin tekemään niin
    raskauden kuin myös synnytyksen jälkeen
    ja se oli raskasta aikaa,
    kun sain pahat sivuoireet lääkkeistä.
    Myöskin raskauden aikana tuli paljon
    kohtauksia tämän kolmannen kanssa.

    Kohtaukset ovat vaaraksi sikiölle sillä
    ne voivat vaurioittaa hapen ottoa ja
    näin on vaara saada kehit.vammainen vauva.

    Meidän teräväpää on kyllä tämä kolmas lapsi,
    joka on jo alusta asti joutunut taistelemaan.

    Täällä on muitakin epiäitejä,
    jotka voisivat kertoa kokemuksistaan =)

    Äänestä

meillä tuntuu olevan hyvin samantyyppiset tarinat. itte sain ekan kohtauksen 18 vuotiaana ja nyt on ollut reilu puoltoistavuotta ilman kohtauksia kun löytyi sopiva lääkitys ja yritän pitää hyvää huolta ittestäni (jee!). kakskymppisenä itsellänikin on aina välillä mielessä tuo perheen perustaminen, mutta kuten sauvattaren viestistä voit lukee niin se ei oo mikään ongelma.

ja hei sullahan ei oo ollut tajuttomuuskohtauksia pariin kolmeen vuoteen, että ei sitä koskaan tiedä et vaikka voisitkin lopettaa lääkkeiden syönnin lähitulevaisuudessa.

hyvää jatkoa ja pidä mieli korkeella! ;))

Äänestä

Kyllä meitä on=)
Tää on hyvä sivu. Täältä saa sitä vertaistukea ja hyviä neuvojakin välillä.

Itselläni on ollut epilepsia viime toukokuusta lähtien tai sain sillon dignoosin tästä.

Itselläni on lievä epilepsia ja toivon että tämä pysyykin lievänä.
Ei silleen oo haitannu elämää että murehtisin tätä epilepsiaa ja että tämä masentasi.
Varmaan johtuu siitä kun tämä on niin lievä ja tällä hetkelä on muutakin murhetta.
Nuista työasioista ei oo kokemuksia mutta tuo on väärin että nuin suhtautuvat epileptikoihin.

ja ei kait tuo epi ole este lapsien hankkimiseen vai onko?

Tässäpä tämän verran. nyt kone kiinni kun ukkonen jyrisee.

Äänestä

Mikä sun lääkitykses on? Raskausmahdollisuus määritetään lähinnä lääkityksen mukaan.

Mulla on itselläni kaks pientä lasta. Käytössä lääkeyhdistelmä Trileptal Lamictal. Lääkitystä jouduttiin nostamaan molempien raskauksien aikana, kun tuli kohtauksia. Ensimmäinen raskaus oli vaikeampi, kuin toinen. Itse olen sairastunut epilepsiaan jo pienenä 25 vuotta sitten.

Kohtaustilanne on tällä hetkellä ihan ok. Tajuttomuus-kouristuskohtausta en ole saanut yhdeksään vuoteen, mutta lievempiä kohtauksia tulee n. 1kpl/kk, Maksimissaan kaksi kuukautta on ollut viime vuosina väliä. Epilepsiani on siis lievä, mutta vaikeahoitoinen.

Ei näin aikaisin aamulla toi pääkoppa oikein toimi, joten kyseleppäs jos on jotain mielen päällä niin vastailen sitten :)

K.S

Äänestä
  • Mulla on Deprakine Lamictal... (600 50, 600 50) Alussa söin Trileptalia, mutta kohtaukset eivät loppuneet - lihosin vaan 10kg ja nukuin puolet päivästä..

    Viime kontrollissa neurologi sanoi ettei Deprakinea passaa syödä raskauden aikana. Ja jos/kun hetki koittaa ja lisääntyminen alkaa houkuttamaan, se pitäis jättää pois ja kokeilla pelkällä Lamictalilla...

    Pelokas olen ollut siitä asti kun kuulin että ex-naapurilla oli kaksi keskenmenoa ja kolmas kuoli muutaman viikon ikäisenä kun oli niin vaikeasti vammainen... Surullista. Mutta nyt heillä on kaksi adoptiolasta, ja elämä jatkuu :)

    Äänestä

  • Roona82 kirjoitti:

    Mulla on Deprakine Lamictal... (600 50, 600 50) Alussa söin Trileptalia, mutta kohtaukset eivät loppuneet - lihosin vaan 10kg ja nukuin puolet päivästä..

    Viime kontrollissa neurologi sanoi ettei Deprakinea passaa syödä raskauden aikana. Ja jos/kun hetki koittaa ja lisääntyminen alkaa houkuttamaan, se pitäis jättää pois ja kokeilla pelkällä Lamictalilla...

    Pelokas olen ollut siitä asti kun kuulin että ex-naapurilla oli kaksi keskenmenoa ja kolmas kuoli muutaman viikon ikäisenä kun oli niin vaikeasti vammainen... Surullista. Mutta nyt heillä on kaksi adoptiolasta, ja elämä jatkuu :)

    ...olla tässä se pahanilmanlintu, koska kaikki ovat kirjoittaneet niin ihania ja kannustavia viestejä, mutta...
    Mulla oli kanssa pitkään Deprakine-lääkitys. Me ollaan nyt kaksi vuotta yritetty saada lasta, eikä raskaus ole alkanut.
    Lapsettomuustutkimuksissa todettiin, että munasarjat on PCO-tyyppiset, eli monirakkulaiset. Se voi vaikeuttaa lapsen saantia.
    Se kynegologi ei tiennyt siitä, mutta olen itse lukenut, ja neurologini vahvisti tiedon, että Deprakine voi aiheuttaa, (HUOM: SAATTAA EHKÄ)aiheuttaa munasarjoihin noita muutoksia.
    Neurologi oli sitä mieltä, että lääkkeet on heti vaihdettava. Tietysti siihen vaikutti sekin, että aloin saada uudelleen kohtauksia, mutta myös se, että munasarjat oli tulleet monirakkulaisiksi.
    Nyt sitten vain odotellaan ja toivotaan, että munasarjat siitä tokenee ja tilanne paranee. Tietysti lapsettomuustutkimuksia jatketaan ja muutakin apua tilanteeseen voi löytyä.
    Ja korostan vielä, että tietysti munasarjat on voineet tulla monirakkulaisiksi muustakin syystä. Mutta kuitenkin. Deprakinella on todettu tää vaikutus.
    No niin, toivottavasti en pahottanut sun mieltä kovin. Kyllä varmasti hyvin monet tälläkin palstalla voi kertoa kokemuksistaan, että ovat syöneet Deprakinea ja saaneet silti kauniita terveitä vauvoja.
    Mutta haluan levittää tätä tietoa Deprakinesta, koska kaikki lääkäritkään ja kynegologitkaan eivät tunnu sitä tietävän. Mun mielestä, jos epileptikolla on vaikeuksia saada lapsia ja se syö deprakinea ja on pco-juttua, lääkkeet on vaihdettava, jos vaan muu lääkevaihtoehto löytyy.
    Ja oikeastaan mun mielestä deprakine pitäis nuorilta, hedelmällisessä iässä olevilta naisilta kieltää kokonaan, koska toi riski on olemassa, mutta eipä sitä multa kysytä...

    Äänestä

  • inkutinku kirjoitti:

    ...olla tässä se pahanilmanlintu, koska kaikki ovat kirjoittaneet niin ihania ja kannustavia viestejä, mutta...
    Mulla oli kanssa pitkään Deprakine-lääkitys. Me ollaan nyt kaksi vuotta yritetty saada lasta, eikä raskaus ole alkanut.
    Lapsettomuustutkimuksissa todettiin, että munasarjat on PCO-tyyppiset, eli monirakkulaiset. Se voi vaikeuttaa lapsen saantia.
    Se kynegologi ei tiennyt siitä, mutta olen itse lukenut, ja neurologini vahvisti tiedon, että Deprakine voi aiheuttaa, (HUOM: SAATTAA EHKÄ)aiheuttaa munasarjoihin noita muutoksia.
    Neurologi oli sitä mieltä, että lääkkeet on heti vaihdettava. Tietysti siihen vaikutti sekin, että aloin saada uudelleen kohtauksia, mutta myös se, että munasarjat oli tulleet monirakkulaisiksi.
    Nyt sitten vain odotellaan ja toivotaan, että munasarjat siitä tokenee ja tilanne paranee. Tietysti lapsettomuustutkimuksia jatketaan ja muutakin apua tilanteeseen voi löytyä.
    Ja korostan vielä, että tietysti munasarjat on voineet tulla monirakkulaisiksi muustakin syystä. Mutta kuitenkin. Deprakinella on todettu tää vaikutus.
    No niin, toivottavasti en pahottanut sun mieltä kovin. Kyllä varmasti hyvin monet tälläkin palstalla voi kertoa kokemuksistaan, että ovat syöneet Deprakinea ja saaneet silti kauniita terveitä vauvoja.
    Mutta haluan levittää tätä tietoa Deprakinesta, koska kaikki lääkäritkään ja kynegologitkaan eivät tunnu sitä tietävän. Mun mielestä, jos epileptikolla on vaikeuksia saada lapsia ja se syö deprakinea ja on pco-juttua, lääkkeet on vaihdettava, jos vaan muu lääkevaihtoehto löytyy.
    Ja oikeastaan mun mielestä deprakine pitäis nuorilta, hedelmällisessä iässä olevilta naisilta kieltää kokonaan, koska toi riski on olemassa, mutta eipä sitä multa kysytä...

    Sorry: gynegologi geellä. :)

    Äänestä

  • inkutinku kirjoitti:

    Sorry: gynegologi geellä. :)

    Siis Koolla on väliä eli gyneKologi

    Äänestä

  • inkutinku kirjoitti:

    ...olla tässä se pahanilmanlintu, koska kaikki ovat kirjoittaneet niin ihania ja kannustavia viestejä, mutta...
    Mulla oli kanssa pitkään Deprakine-lääkitys. Me ollaan nyt kaksi vuotta yritetty saada lasta, eikä raskaus ole alkanut.
    Lapsettomuustutkimuksissa todettiin, että munasarjat on PCO-tyyppiset, eli monirakkulaiset. Se voi vaikeuttaa lapsen saantia.
    Se kynegologi ei tiennyt siitä, mutta olen itse lukenut, ja neurologini vahvisti tiedon, että Deprakine voi aiheuttaa, (HUOM: SAATTAA EHKÄ)aiheuttaa munasarjoihin noita muutoksia.
    Neurologi oli sitä mieltä, että lääkkeet on heti vaihdettava. Tietysti siihen vaikutti sekin, että aloin saada uudelleen kohtauksia, mutta myös se, että munasarjat oli tulleet monirakkulaisiksi.
    Nyt sitten vain odotellaan ja toivotaan, että munasarjat siitä tokenee ja tilanne paranee. Tietysti lapsettomuustutkimuksia jatketaan ja muutakin apua tilanteeseen voi löytyä.
    Ja korostan vielä, että tietysti munasarjat on voineet tulla monirakkulaisiksi muustakin syystä. Mutta kuitenkin. Deprakinella on todettu tää vaikutus.
    No niin, toivottavasti en pahottanut sun mieltä kovin. Kyllä varmasti hyvin monet tälläkin palstalla voi kertoa kokemuksistaan, että ovat syöneet Deprakinea ja saaneet silti kauniita terveitä vauvoja.
    Mutta haluan levittää tätä tietoa Deprakinesta, koska kaikki lääkäritkään ja kynegologitkaan eivät tunnu sitä tietävän. Mun mielestä, jos epileptikolla on vaikeuksia saada lapsia ja se syö deprakinea ja on pco-juttua, lääkkeet on vaihdettava, jos vaan muu lääkevaihtoehto löytyy.
    Ja oikeastaan mun mielestä deprakine pitäis nuorilta, hedelmällisessä iässä olevilta naisilta kieltää kokonaan, koska toi riski on olemassa, mutta eipä sitä multa kysytä...

    Tuollaisista asioista ei ole neurologi mulle puhunut mitään! Sanoi vaan että se pitää jättää sitten pois kun alkaa lapsia tehtailemaan koska ei ole terveellistä lapselle... Että sitten mentäis pelkällä Lamictalilla... Mutta sen näkee sitten aikanaan. Ja toivon muutenkin pääseväni eroon lääkkeistä, se on tavoite! :)

    Hullua edes ajatella tällaisia asioita kun vuosi sitten olin vielä melko lapsi-vastainen... Ehkä johtuu siitä että kaikki tutut mun ympärillä sikiää kuin sienet sateella! Kamala vauva-buumi kaikilla. Ja hyvä ystävä synnytti juuri pari päivää sitten tytön - hieman ajoissa - 700g...

    Mutta kyllä kaikki selviää aikanaan, mä jaksan olla positiivinen..

    Äänestä

  • inkutinku kirjoitti:

    ...olla tässä se pahanilmanlintu, koska kaikki ovat kirjoittaneet niin ihania ja kannustavia viestejä, mutta...
    Mulla oli kanssa pitkään Deprakine-lääkitys. Me ollaan nyt kaksi vuotta yritetty saada lasta, eikä raskaus ole alkanut.
    Lapsettomuustutkimuksissa todettiin, että munasarjat on PCO-tyyppiset, eli monirakkulaiset. Se voi vaikeuttaa lapsen saantia.
    Se kynegologi ei tiennyt siitä, mutta olen itse lukenut, ja neurologini vahvisti tiedon, että Deprakine voi aiheuttaa, (HUOM: SAATTAA EHKÄ)aiheuttaa munasarjoihin noita muutoksia.
    Neurologi oli sitä mieltä, että lääkkeet on heti vaihdettava. Tietysti siihen vaikutti sekin, että aloin saada uudelleen kohtauksia, mutta myös se, että munasarjat oli tulleet monirakkulaisiksi.
    Nyt sitten vain odotellaan ja toivotaan, että munasarjat siitä tokenee ja tilanne paranee. Tietysti lapsettomuustutkimuksia jatketaan ja muutakin apua tilanteeseen voi löytyä.
    Ja korostan vielä, että tietysti munasarjat on voineet tulla monirakkulaisiksi muustakin syystä. Mutta kuitenkin. Deprakinella on todettu tää vaikutus.
    No niin, toivottavasti en pahottanut sun mieltä kovin. Kyllä varmasti hyvin monet tälläkin palstalla voi kertoa kokemuksistaan, että ovat syöneet Deprakinea ja saaneet silti kauniita terveitä vauvoja.
    Mutta haluan levittää tätä tietoa Deprakinesta, koska kaikki lääkäritkään ja kynegologitkaan eivät tunnu sitä tietävän. Mun mielestä, jos epileptikolla on vaikeuksia saada lapsia ja se syö deprakinea ja on pco-juttua, lääkkeet on vaihdettava, jos vaan muu lääkevaihtoehto löytyy.
    Ja oikeastaan mun mielestä deprakine pitäis nuorilta, hedelmällisessä iässä olevilta naisilta kieltää kokonaan, koska toi riski on olemassa, mutta eipä sitä multa kysytä...

    http://fi.sanofi-aventis.com/tuotteet/Deprakine_depot_500_rakeet_spc.pdf#search="deprakine ja raskaus"

    t. taavi boy

    Äänestä

lisätä ettenhän sua säikkäyttänyt,
sillä nuo olivat mun kokemuksia.

Nuorin täyttää jo 9v. ja eteenpäin
on huimasti menty tämän 9v. aikana.
On siis tullut foolihapot jota mun
aikana ei ollut jne...

Yksilöllisiä ollaan kaikki ja kaikille
ei sovi samat lääkkeet vaikka kuinka
olisi samantyyppinen epilepsia.
Niin se vain on.
Jokaisen pää on jokaisen oma =)

Äänestä

Itselläni todettiin lievä epilepsia kesällä ja nyt olen lääkekokeilussa mukana ja tuntuu että siitä kun lääkeet aloitin on vaan alamäkeä mennyt. Yritän elää mahd. "terveellistä" elämää, syön terveellisesti, nukun ja liikuntaa olen lisännyt entisestään. Silti kohtauksia on tullut ja sen verran pahoja että sairaalaan olen joutunut. Nyt on sitten vaan lääkeannosta nostettu entisestään ja toivotaan että tilanne parantuu. Pistää vaan masentamaan kun tuntuu ettei mitään enää voi tehdä ( viime kohtauksen sain kun vedin liian rajun juoksulenkin ) ja pakkohan sitä on liikkua että jaksaa tuota mahdotonta väsymystä mitkä lääkkeet aiheuttaa. Hirveä stressi vaikuttaa tietty myös..töissä, omat opiskelut ja läheisen ihmisen kuolema vasta. Itselläni myös pelottaa nuiden lääkkeiden vaikutus lasten saantiin ( olen 24v nyt ja lapset ei ole vielä ajankohtaista mutta sitten kun ovat).
Tältä palstalta on kyllä tietoa saanut hyvin joten kiitokset vaan kaikille:) kai se vielä iloksi tässä joku päivä muuttuu meikäläisenkin tilanne.

Äänestä
  • Hello sunshine!

    Tuo kuulostaa niin surullisen tutulta että tuli melko paha mieli kun alkoi muistelemaan millaista se oli kun mulla kohtaukset alkoivat...
    Mutta ehkä se lohduttaa kuulla, että pääsin siitä 90-prosenttisesti yli. Taju ei ole lähtenyt pariin vuoteen (?muistaakseni?)... Ja sätkyilykohtauksiakaan ei tule enää päivittäin, ei edes viikottain... Silloin tällöin saatan lähteä juoksemaan päätä-pahkaa esim. suihkusta olohuoneeseen tms. ja ihmettelen sitten että mikä helvetti se pistää kropan tekemäään sitä kun ei itse voi sitä estää vaikka kokoajan tiedostaa tekevänsä... :) Onneksi mulla on oma ukkeli joka taluttaa sitten takaisin suihkuun tai istuttaa sohvalle lepäämään... Tänään tuli viimeksi kassalla (siis töissä) sellainen olo että todellisuus katosi välillä... Tuollaisia juttuja saattaa tapahtua silloin tällöin, mutta sitten saattaa mennä pari-kolme kuukautta ettei ole mitään... Ja yleensä sellaista sattuu kun en ole syönyt tarpeeksi ja verensokeri on matalalla, tai olen nukkunut huonosti...
    Lääkkeillä mäkin sain leikkiä aikani ja Trileptalit, mitä aloin ensiksi syömään, pistivät vaan väsyttämään ja lihoamaan... Itseasiassa nimenomaan väsytti ja masensi niin paljon etten jaksanut edes kämpästä lähteä ulos...
    Nykyään syön kaksia eri lääkkeitä... (Deprakine Lamictal) Trileptalit on kokonaan historiaa, onneksi.
    Todennäköisesti sunkin tapauksessa vaihdetaan jossain vaiheessa kokonaan lääkettä jos noi ei ala tehoamaan vaikka annoksia nostettaisiin... Mahdollisuuksia on MONIA ja kaikilla erilainen reagointi niihen. Samalla tavoin kuin kaikkien kohtaukset ovat yksilöllisiä. Niinpä on vaikeaa siinä suhteessa antaa neuvoja sen enempää, mutta pidä kiinni lääkkeiden syönnistä, ja ota iisisti.
    Mulle saa ehdottomasti lähettää myös mailia jos haluaa vaihtaa kokemuksia ja muutenkin... Itsekin vasta tänne palstalle eksyin, ja lukenut mielettömät määrät noita juttuja.. Sillä muiden kohtalotovereiden elämäntarinat ja jutut kiehtovat, koska kukaan muu ei voi ymmärtää miltä se tuntuu... Kun omaa kehoaan ei voi hallita.

    Toivottavasti jaksat pitää mielen virkeänä ja toivon yllä... Kyllä se tilanne siitä vielä muuttuu!

    [email protected]

    (järkeviä juttuja, ei treffiseuraa tai häirikköviestejä kiitos :)

    Äänestä

Sairastuin epiin 27 vuotiaana.Sain eka tyttäreni n.3,5 vuotta ennen.Toisen tyttären sain epin jo tultua.Olin tarkemmassa seurannassa koko raskauden ajan.Tosin lääke oli tehokas,ei kohtauksia koko raskausaikana.Keskustele neurolla,kyllä epileptikkokin voi saada lapsia.Nyt on tyttäret jo aikuisia.Mulla meni hyvin n.20 vuotta,joitakin kohtauksia oli.Viime kesänä kohtaukset alko uudestaan ja sama tilanne jatkuu.Taas meni asian vierestä:)
Toivotaan sulle parempia aikoja ja lapsia:))

Äänestä

Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.

Kommentoi aloitusta


Roona82 kirjoitti:

Apua, onko meitä enemmänkin?! :)

Tässä vasta reilun viikon verran olen kotona saanut nautiskella nettiyhteyden ylellisyydestä ja surffaillut ympäri maailmaa... Mahtavaa oli löytää tällainen sivu ja lukea muiden juttuja!

Itse olen sairastanut epilepsiaa n.19-vuotiaasta lähtien. Jouduin käymään koko paskan alussa yksin läpi... Oli rankkaa kun ei ollut oikeastaan ketään kuka olisi olotilaa, ja sitä häpeää ymmärtänyt. Ja onhan tässä kieltämättä välillä vieläkin hiukan yksinäinen olo, varsinkin silloin kun tulee aivoista jotain tuntemuksia tai muuten ajattelee asiaa.... Enää en sairauttani häpeä, vaikka en sitä kaikille mainostakaan. Tajuttomuuskohtauksia ei ole tullut pariin-kolmeen vuoteen, ja muutenkin pystyn suhteellisen hyvin elämään normaalisti. (Tosin välillä tulee jotain hihhulointi- ja nykimis-episodeja jos en ole muistanut pitää huolta itsestäni) Työt jouduin lopettamaan kun entisen työpaikan uusi omistaja lähestulkoon "pakotti" irtisanoutumaan, ei joustanut työvuoroissa tms. Pari vuotta möllötin kotona kelan työttömyysrahoilla kun en töitä halunnut hakea epilepsian takia, enkä niistä paikoista edes saanut mistä hain - satuin mainitsemaan epilepsiasta...-Onko kenelläkään muilla ollut vaikeita kokemuksia työnsaannista?

Tällä hetkellä menee hyvin, käyn viimeistä vuotta koulua (metallialan artesaani) ja töitäkin teen viikonloppuisin!

Kiinnostaisi kuulla muitakin, etten ole ainoa. Ja ehdottomasti joku nuori jolla on vasta epilepsia puhjennut ja masentaa, saa pistää s-postia!

Ja ehkä se vielä se tärkein asia, miksi pistin hakusanaksi epilepsian... Melkein joka kerta alkaa itkettämään kun miettii kuinka vaikeaa se tulee olemaan kun alkaa perhettä suunnittelemaan. Epilepsian puhjetessa kaikki oli niin vaikeaa, että meni kauan ennenkuin löydettiin oikea lääkitys... Ja edelleen heitän kourallisen nappeja naamaan aamuin-illoin... Pystynkö ikinä lopettamaan niitä? Pystynkö ikinä saamaan lapsia?! Se selviää sitten.... Kokemuksia olisi kiva kuulla...

Kiitos

*RooNa*^

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu