Itsetuntoni on todella alhaalla.. Koulussa haluaisin osallistua keskusteluihin, mutta en voi kun ahdistaa silloin kun kaikki kääntyvät katsomaan minuun päin ja jostain syystä alkaa ahdistamaan se. En kyllä tiedä miksi. Koulussa opettajan haastattelussa opettajakin sanoi että olen kuin "näkymätön" kun olen yleensä hiljaa. Se teki todella pahaa minulle kuulla. Keskustelun lopussa opettaja huomautti vielä parantumis vaiheessa olevasta kasvoistani sen olevan vielä punoittava ja arpinen. Ja vielä sanoi että jotenkin näin " finnit ovat epämielyttävän ja epähygieenisyyden näköisiä" Mutta tottahan se on, mutta tarviko opettajan huomauttaa siitä. Se ei ole minun vikani jos tulee finnejä. Sitä paitsi kasvoni olivat finnittömät (oli vain melkein parantuneita arpia) Opettaja olisi voinut mielestäni kehua kasvojani, olipa ne paremmat kuin keväällä. Usein tuntuu että olen turha ihminen. Mutta minähän olenkin "näkymätön" ihminen.
Haamu
*alone*
3347
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Oho, millähän oikeudella opettajasi arvostelee ylipäätänsä oppilaan kasvoja? Kyllä niitä helvetin hulluja löytyy joka kolosta, jopa nykyään koulusta.
Voimia sulle!
ps. Itsellä koulut jäi siihen, kun alkoi lähes jokaisella opettajallani olemaan minua vastaan jotakin. Jatkuvia huomautuksia ja nolauksia luokan eessä. Paluuta ei ole näkyvissä enään, sen verran isot arvet siitä jäi.
Moi!
Itselläni oli murrosiässä paljon finnejä. Silloin hoito oli vielä lapsenkengissä. Ihotautilääkäri kirjoitti antibiootteja ja ne jonkin verran auttoivat. Jos on nykyään paljon finnejä niin menkää ihotautilääkärille, jolla oikeus kirjoittaa erittän hyviä ja tehokkaita lääkettä, En muista sen nimeä, mutta ei sinun tarvitse kärsiä hounosta ihosta. Kirjoitan omasta kokemuksesta, siitä saattaa tulla elämää suurempi kysymys.
Hiton törkee opettaja! Mitähän sillä on aivojen paikalla...
Mullakin on joskus vastaavaa ahdistusta kun keskustellaan tunnilla. Kaikkien katseet porautuu omiin silmiin... Se ahdistaa mua vaan sillon, jos on
mennyt lähiaikoina muutenkin huonosti ja itseluottamus nollissa. Toisinaan ei tunnu missään vaikka huutais luokassa niin että käytäville kuuluu.
Sitä vaan yritän sanoa, että älä masennu, koska et todellakaan ole ainoa. Kuulostaa vanhalta kliseeltä, mut niin se on. Tsemppiä!!! :)