Minkä ikäisenä...

Onhan yliopistolla muitakin vanhoja kuin fuksit. Siis ne "ikuiset opiskelija", ja niitä on paljon!Sulaudut varmaan joukkoon.

Mietin vaan sitä, onko yliopisto oikea paikka opiskella yli 30 vuotiaana. Todennäköisesti olisit valmis 37 vuotiaana...ja hakisit työelämään 4-kymppisenä vastavalmistuneena... en sitten tiedä miten työnantajat tällaiseen suhtautuvat.

Toisaalta voisit tähdätä opiskeluintosi tämänhetkisen työurasi kohentamiseen ja ehkä saavuttaa todellista tulosta työelämässä. Seitsemässä vuodessa saavuttaa motivoituneena ja ahkerana ainakin pikkupomon paikan, jos ei enemmänkin. Toisaalta voi kehittää omaa ammattiataitoa ja etsiä uraa asiantuntijana.

Jos nollaa pelin ja pyrkii yliopistolle opiskelemaan täysin uutta alaa, on vaarana se, että vanha työkokemus ei enää kohtaakaan uuden työuran vaatimuksia. Silloin nelikymppinen vastavalmistunut maisteri ei olekaan kovin houkutteleva otus.

vanhokkeja kirjoitti:

Onhan yliopistolla muitakin vanhoja kuin fuksit. Siis ne "ikuiset opiskelija", ja niitä on paljon!Sulaudut varmaan joukkoon.

Mietin vaan sitä, onko yliopisto oikea paikka opiskella yli 30 vuotiaana. Todennäköisesti olisit valmis 37 vuotiaana...ja hakisit työelämään 4-kymppisenä vastavalmistuneena... en sitten tiedä miten työnantajat tällaiseen suhtautuvat.

Toisaalta voisit tähdätä opiskeluintosi tämänhetkisen työurasi kohentamiseen ja ehkä saavuttaa todellista tulosta työelämässä. Seitsemässä vuodessa saavuttaa motivoituneena ja ahkerana ainakin pikkupomon paikan, jos ei enemmänkin. Toisaalta voi kehittää omaa ammattiataitoa ja etsiä uraa asiantuntijana.

Jos nollaa pelin ja pyrkii yliopistolle opiskelemaan täysin uutta alaa, on vaarana se, että vanha työkokemus ei enää kohtaakaan uuden työuran vaatimuksia. Silloin nelikymppinen vastavalmistunut maisteri ei olekaan kovin houkutteleva otus.

Terävä mielipide sulla, tuliko ihan peruskoulupohjalta? Ei sinne yliopistoon välttämättä mennä uutta alaa opiskelemaan. Itse opiskelen sellaista, josta on jo olemassa aikaisempi koulutus, paljon kokemusta ja ne pikkupomon paikat hankittu ajat sitten. Vaikka aloitin opinnot kolmekymppisenä, en todellakaan ole valmistuessani nelikymppinen. Jos riittää älyä ja tekee töitä, valmistuminen onnistuu paljon nopeammin. Töissäkin olen käynyt koko opiskeluajan eli kokemusta ei todellakaan puutu.

vanhokkeja kirjoitti:

Onhan yliopistolla muitakin vanhoja kuin fuksit. Siis ne "ikuiset opiskelija", ja niitä on paljon!Sulaudut varmaan joukkoon.

Mietin vaan sitä, onko yliopisto oikea paikka opiskella yli 30 vuotiaana. Todennäköisesti olisit valmis 37 vuotiaana...ja hakisit työelämään 4-kymppisenä vastavalmistuneena... en sitten tiedä miten työnantajat tällaiseen suhtautuvat.

Toisaalta voisit tähdätä opiskeluintosi tämänhetkisen työurasi kohentamiseen ja ehkä saavuttaa todellista tulosta työelämässä. Seitsemässä vuodessa saavuttaa motivoituneena ja ahkerana ainakin pikkupomon paikan, jos ei enemmänkin. Toisaalta voi kehittää omaa ammattiataitoa ja etsiä uraa asiantuntijana.

Jos nollaa pelin ja pyrkii yliopistolle opiskelemaan täysin uutta alaa, on vaarana se, että vanha työkokemus ei enää kohtaakaan uuden työuran vaatimuksia. Silloin nelikymppinen vastavalmistunut maisteri ei olekaan kovin houkutteleva otus.

välttämättä lähdetä uutta alaa opiskelemaan. Itse aloitan tänä syksynä ja täytän pian 29 v. Samaa alaa aiempiakin opintoja ja työkokemusta jonkin verran. Tahdon nyt kunnon paperit kuitenkin kunnon koulusta. Mieluummin olen sitten aikanaan 35-vuotias vastavalmistunut KTM kuin 10 vuotta sitten valmistunut merkonomi.

vanhokkeja kirjoitti:

Onhan yliopistolla muitakin vanhoja kuin fuksit. Siis ne "ikuiset opiskelija", ja niitä on paljon!Sulaudut varmaan joukkoon.

Mietin vaan sitä, onko yliopisto oikea paikka opiskella yli 30 vuotiaana. Todennäköisesti olisit valmis 37 vuotiaana...ja hakisit työelämään 4-kymppisenä vastavalmistuneena... en sitten tiedä miten työnantajat tällaiseen suhtautuvat.

Toisaalta voisit tähdätä opiskeluintosi tämänhetkisen työurasi kohentamiseen ja ehkä saavuttaa todellista tulosta työelämässä. Seitsemässä vuodessa saavuttaa motivoituneena ja ahkerana ainakin pikkupomon paikan, jos ei enemmänkin. Toisaalta voi kehittää omaa ammattiataitoa ja etsiä uraa asiantuntijana.

Jos nollaa pelin ja pyrkii yliopistolle opiskelemaan täysin uutta alaa, on vaarana se, että vanha työkokemus ei enää kohtaakaan uuden työuran vaatimuksia. Silloin nelikymppinen vastavalmistunut maisteri ei olekaan kovin houkutteleva otus.

Tuo 7v opiskelu on kyllä hiukan yläkanttiin veikattu.
Sen ajan ehkä kuluttaisi jos lähtisi opiskelemaan täysin uutta
alaa, esim. kieliä, mutta kyllä monella alalla keskiarvo on
lähempänä 5 vuotta.

Tilannetta muuttaa paljon sekin jos ala on entuudestaan
tuttu. Ensinnäkin saa jonkin verran korvattua kursseja aiemmilla
opinnoilla. Toiseksi joidenkin kurssien sisältö on tuttu
edellisistä opinnoista tai työelämästä, jolloin ei
tarvitse kuluttaa aikaa luentoihin, vaan voi ottaa "tilalle" muita kursseja.

Itse opiskelen samaa alaa kuin ennen ja olen vuodessa
suorittanut n. puolet kursseista. Vielä toisen vuoden
kun jaksaa samaan tahtiin, niin pääsee lopputyötä tekemään.

Missähän ne loput 4,5-5v viettäisi? :)

vanhokkeja kirjoitti:

Onhan yliopistolla muitakin vanhoja kuin fuksit. Siis ne "ikuiset opiskelija", ja niitä on paljon!Sulaudut varmaan joukkoon.

Mietin vaan sitä, onko yliopisto oikea paikka opiskella yli 30 vuotiaana. Todennäköisesti olisit valmis 37 vuotiaana...ja hakisit työelämään 4-kymppisenä vastavalmistuneena... en sitten tiedä miten työnantajat tällaiseen suhtautuvat.

Toisaalta voisit tähdätä opiskeluintosi tämänhetkisen työurasi kohentamiseen ja ehkä saavuttaa todellista tulosta työelämässä. Seitsemässä vuodessa saavuttaa motivoituneena ja ahkerana ainakin pikkupomon paikan, jos ei enemmänkin. Toisaalta voi kehittää omaa ammattiataitoa ja etsiä uraa asiantuntijana.

Jos nollaa pelin ja pyrkii yliopistolle opiskelemaan täysin uutta alaa, on vaarana se, että vanha työkokemus ei enää kohtaakaan uuden työuran vaatimuksia. Silloin nelikymppinen vastavalmistunut maisteri ei olekaan kovin houkutteleva otus.

Minäpä en todellakaan halua mitään pikkupomon tai ylipäänsä minkäänlaisen pomon paikkaa vaan tutkia ja opiskella asioita, joista olen kiinnostunut. Kiitos vastauksistanne!