Täällä toistetaan mantroja:
- ei huonot geenit ketään lihota
- ei ne lääkkeet ketään lihota
- ei ne hormonit ketään lihota
- ei ole mikään pakko syödä
- ei ole mikään pakko herkutella
- se laiskuus on niin helppoa¨
- se on vain itsestäsi kiinni lihotko
- se tarvitsee vain vähän viitseliäisyyttä...
Olen ymmärtänyt, että useampien viestien sisältö on: ”mitäs lihot oma syy”. Ketkä ovat näitä viisaita joilla on VARMA TIETO kunkin lihomisesta? He myös tietävät kuinka helppoa on laihtua, kun henkilö saa vaan itsensä irti sieltä sohvasta ja lopettaa niiden herkkujen syömiset - kyllä laihtuu.
Ei tarvitse olla varsinaisesti mikään lääkäri ymmärtääkseen ihmisten lihomisen takan olevan yhä useammin psyykkiset ongelmat. Ajatelkaa pelkästään avioerolukuja, työpaikkojen menetykset, yhä kovenevat vaatimukset työelämässä, liian suuret odotukset tai vaatimukset itseltä ja kumppanilta, valtavat tiedon tulva, fobiat, väkivalta: kodissa, kadulla, parisuhteissa, sodat ja uskontojen luomat pelot ym.
Tässä on vähän samaa kun sanoisi mielenterveyspotilaille: miksi rupesit hulluksi, eihän kukaan sinua siihen ole pakottanut, katso minua enhän minäkään ole hullu, koska en ole alkanut hulluksi - se on jokaisen oma valinta seota ja tulla hulluksi.
Ei toki kaikki lihominen johdu psyykestä, mutta näin maallikkona väitän sen olevan taustalla suurimmassa osassa tapauksia. Ongelmana on ravinnon hyvä saatavuus ja halpuus. Kun toinen maailmansota päättyi ihmiset olivat traumatisoituneet sodasta ja sen kauhuista, varmasti suurta osaa väestöstä vaivasi erilaiset hyvinkin vakavat psyykkiset ongelmat. Hyvin harva lihoi, koska elintarvikkeiden saatavuus oli huono, osa väestöstä kuoli jopa nälkään, Saksassa ja Venäjällä. Oltiin Suomessakin posket lontolla aina 50-luvun loppuun saakka, koska ruuasta oli puute täälläkin.
Voisi helposti sanoa, että nykyinen hyvinvointi lihottaa, mutta kyse onkin väestön pahoinvoinnista, joka lihottaa. Meillä onneksi kuitenkin ravinnon suhteen on valistus mennyt hyvin perille, verrattuna vaikka moneen muuhun EU maahan. Ei tämä väestön lihominen ja stressaantuminen mikään Suomen ongelma ole, kyllä se on nähtävissä kaikissa teollistuneissa maissa.
Me voimme tehdä vain itse jotain liikakiloillemme, mutta tämä ongelma on niin globaali on sen takana oltavat myös muitakin syitä kun pelkästään ihmiset laiskuus. Jos ihminen tekee 12-tuntista työpäivää ja ajaa itsenä piippuun ei häntä voi laiskaksi sanoa, vaikka hän tämän ohella lihoisi. Kun seuraan ympäristöäni, ne jotka eniten näkyvät kuntopoluilla tai vastaavissa ulkoilupaikoissa ovat eläkeläisiä. Jos ihminen on työtön ja lomautettu, vaikka hänellä olisi aikaa hyvin harva jaksaa kuntoilla, syyn jokainen arvaa jos ei tiedä. Stressitön ihminen on tasapainossa ja hän jaksaa välittää myös itsestään. Silloin kun ihmisen pitäisi nostaa niin fyysistä kun psyykkistä kuntoa harva tähän kykenee, tässä on se kierre jossa meistä moni elää.
- ei huonot geenit ketään lihota
- ei ne lääkkeet ketään lihota
- ei ne hormonit ketään lihota
- ei ole mikään pakko syödä
- ei ole mikään pakko herkutella
- se laiskuus on niin helppoa¨
- se on vain itsestäsi kiinni lihotko
- se tarvitsee vain vähän viitseliäisyyttä...
Olen ymmärtänyt, että useampien viestien sisältö on: ”mitäs lihot oma syy”. Ketkä ovat näitä viisaita joilla on VARMA TIETO kunkin lihomisesta? He myös tietävät kuinka helppoa on laihtua, kun henkilö saa vaan itsensä irti sieltä sohvasta ja lopettaa niiden herkkujen syömiset - kyllä laihtuu.
Ei tarvitse olla varsinaisesti mikään lääkäri ymmärtääkseen ihmisten lihomisen takan olevan yhä useammin psyykkiset ongelmat. Ajatelkaa pelkästään avioerolukuja, työpaikkojen menetykset, yhä kovenevat vaatimukset työelämässä, liian suuret odotukset tai vaatimukset itseltä ja kumppanilta, valtavat tiedon tulva, fobiat, väkivalta: kodissa, kadulla, parisuhteissa, sodat ja uskontojen luomat pelot ym.
Tässä on vähän samaa kun sanoisi mielenterveyspotilaille: miksi rupesit hulluksi, eihän kukaan sinua siihen ole pakottanut, katso minua enhän minäkään ole hullu, koska en ole alkanut hulluksi - se on jokaisen oma valinta seota ja tulla hulluksi.
Ei toki kaikki lihominen johdu psyykestä, mutta näin maallikkona väitän sen olevan taustalla suurimmassa osassa tapauksia. Ongelmana on ravinnon hyvä saatavuus ja halpuus. Kun toinen maailmansota päättyi ihmiset olivat traumatisoituneet sodasta ja sen kauhuista, varmasti suurta osaa väestöstä vaivasi erilaiset hyvinkin vakavat psyykkiset ongelmat. Hyvin harva lihoi, koska elintarvikkeiden saatavuus oli huono, osa väestöstä kuoli jopa nälkään, Saksassa ja Venäjällä. Oltiin Suomessakin posket lontolla aina 50-luvun loppuun saakka, koska ruuasta oli puute täälläkin.
Voisi helposti sanoa, että nykyinen hyvinvointi lihottaa, mutta kyse onkin väestön pahoinvoinnista, joka lihottaa. Meillä onneksi kuitenkin ravinnon suhteen on valistus mennyt hyvin perille, verrattuna vaikka moneen muuhun EU maahan. Ei tämä väestön lihominen ja stressaantuminen mikään Suomen ongelma ole, kyllä se on nähtävissä kaikissa teollistuneissa maissa.
Me voimme tehdä vain itse jotain liikakiloillemme, mutta tämä ongelma on niin globaali on sen takana oltavat myös muitakin syitä kun pelkästään ihmiset laiskuus. Jos ihminen tekee 12-tuntista työpäivää ja ajaa itsenä piippuun ei häntä voi laiskaksi sanoa, vaikka hän tämän ohella lihoisi. Kun seuraan ympäristöäni, ne jotka eniten näkyvät kuntopoluilla tai vastaavissa ulkoilupaikoissa ovat eläkeläisiä. Jos ihminen on työtön ja lomautettu, vaikka hänellä olisi aikaa hyvin harva jaksaa kuntoilla, syyn jokainen arvaa jos ei tiedä. Stressitön ihminen on tasapainossa ja hän jaksaa välittää myös itsestään. Silloin kun ihmisen pitäisi nostaa niin fyysistä kun psyykkistä kuntoa harva tähän kykenee, tässä on se kierre jossa meistä moni elää.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Lyhyesti sanottuna, jos et itse pysty kontrolloimaan syömisiäsi, niin sittenhän täytyy mennä psykiatrin puheille, piste.
nemo ei varmaankaan tarkoittanut ihan tuota että lihavat pitäisi mennä kallotohtorille.monet meistä ovat ns.tunnesyöppöjä kuten minä.meitä on katsos niin moneen junaan.en nyt tarkoita ettekö myös laihoissa olisi tunnesyöppöjä,heidän elimistönsä vain reagoi eritavalla niinkuin meidän jokaisen.samoin lihavilla ihmisillä voi olla jokin sairaus ja lääke siihen mikä lihottaa,esim.kortisonilääkitys.laihoilla on myös omat sairautensa,kuten anorexia,bulimia.myös heidän oireensa ovat tunneperäisiä.loppujen lopuksi tarkoitan sitä ettei tarvitse olla niin hirveän tuomitseva näissä jutuissa.
Varmasti näin tehdäänkin, siis haetaan apua ammattiauttajilta. Jotain kielii aiheesta sekin, että ensimmäinen suurempaan tietoisuuteen tullut ruokahalua vähentävä, laihduttamista auttava valmiste on lähtökohdiltaan psyykelääke Reductil.
Muuten minkähän alan professori tämä emeriitus on? Ovat nuo vastaukset aika töksähtäviä, joten humanismi ja lääketiede lienee aika kaukana ex-professuurista.
Voi hyvä emeritus! Jos sinulla ei ole ihmismielestä mitään tietoa, miksi ihmeessä roikut tällä palstalla pahoittamassa jo pahoitettujen ihmisten mieliä?
Monelle ihmiselle, joka on ylipainoinen tai, jos haluat, niin sanotaan lihava, syy on ihan muualla kuin liiassa syömisessä. Ahmiminen on oire, ei syy. Masennus on syy. Kun masennusta aletaan hoitaa, päästään myös esim. ahmimisesta eroon. Se vain kestää usein vuosiakin.
Syömishäiriöt, anoreksia, bulimia, BED, ortoreksia ovat sairauksien oireita, joiden yleisin syy on masennus. Syömishäiriöt ovat vain lisääntymän päin nykyaikana. Ex-professorina osaat varmaan löytää linkit ja hakea tietoa, jos olet oikeasti kiinnostunut.
...jos ei muuta elintapojaan. Sellaista lääkettä tai dieettiä ei ole tietääkseni keksitty jossa laihduttajan ei tarvitse tehdä itse työtä ja jossainmäärin myös "uhrauksia". Reductil vaikutti minuun 4 kk aikana vain 2kg , ehkä en tehnyt tarpeeksi itse työtä ja muuttanut syömisiäni.Osittain epäonnistuminen meni ssiis oman saamattomuuden piikkiin. Lisäksi lääke on kallis, jos ei ole kelakorvauksen piirissä.Todennäköisin laihtumiskg-määrä taisi olla jokatapauksessa n. 5kg luokkaa. Siis keskimäärin. Lisäksi lääkkeessä on sivuvaikutuksia.
Tätä ongelmaa voi käsitellä psyykkisellä tasolla tai sitten fysiologisella. Omalta kohdaltani se alkoi hiilaritietoisesta ruokavaliosta joka vei makean himon vaikka surut ja murheet jäivät.
Nyt on helppo jatkaa...
hae apua sieltä "kallotohtorilta"; ihmettelen. Selität mielenterveysongelmat syömisesi syyksi ja samala pelkääätleimautumista kallotohtorin asiakkaaksi:::?
Samaa mieltä pitkälti kanssasi. Mutta valitettavasti näiden asioiden tiedostaminen ei auta pitkälle. Ihmiset painiskelevat paino-ongelmien kanssa niin paljon että laihdutuksesta on tullut jo bisnestä suomessakin (kaikenmaailman kiloklubit, ym.). Lihavuuden syyn tiedostaminen ei vielä selitä sitä miksi ihmiset eivät tee lihomiselleen mitään. Jokainenhan varmasti huomaa kun kiloja tulee lisää, ja vanhat vaatteet alkavat kiristämään. Sen pitäisi olla hälytysmerkki, mutta huolestuttavaa on se, että ihmiset eivät välitä. Ostetaan isommat vaatteet, ei pysähdytä miettimään. Ei tajuta sitä että jossain on hieman vikaa jos joutuu koko ajan ostamaan isompia vaatteita. Normaaliahan se on että vähän ikääntyessä tulee kiloja, mutta jokainen tietää kyllä mikä on ihan normaalia ja mikä ei.
Vielä kun keksit miksi ihmiset eivät välitä, niin päästään jo lähemmäs lihavuus ongelman syytä. Ongelmahan se ei ole siinä vaiheessa kun ihminen lihoo, vaan siinä vaiheessa kun häntä alkaa ärsyttämään ne kilot. (jos alkaa ärsyttämään, onhan niitäkin joita ei ärsytä...)
Hyvä kysymys, miksi ihmiset eivät välitä. Siihen on varmaan yhtä monta syytä kuin lihavaakin. Eikä toki kaikilla lihavuus ole oire masennuksesta, vaikka monella onkin. Jos lihominen johtuu masennuksesta ja ihminen tarvitsisi ammattiapua, kuten lääkehoitoa yhdistettynä usein vuosiakin kestävään terapiaan, mistä saadaan se raha, jota siihen tarvitaan. Vain osalla on mahdollisuus saada Kelan tukemaa terapiaa ja mielenterv.toimistoista seinät pullistuu asiakkaista jo nyt.
Sen kun joku keksisikin, miten näitä ihmisiä voitaisiin auttaa, olisi pieni ihme. Kaikista parasta olisi, jos voitaisiin hoitaa asiat niin, ettei tällaisia ongelmia syntyisi. En kuitenkaan usko, että niin tulee koskaan käymään. Patenttiratkaisua ei taida olla.
Omalta kohdaltani voin sanoa, että siksi en tehnyt lihomiselle mitään, että muihin ongelmiini verrattuna se oli kaikkein pienin mitättömin. Joskus jollakulla voi tosiaan olla elämä sillä mallilla, että on muutakin murehdittavaa kuin se, että miten pitkään miehet katsoo ja onko jonkun tuntemattoman mielestä läski ällöttävää. Sillä aluksihan lihominen todellakin on vain kosmeettinen haitta. Mahdolliset terveysongelmat tulevat myöhemmin, jos tulevat. Mulle ei ole tullut vieläkään. Nyt kun muista ongelmista alkaa olla päässyt yli, alkaa olla aikaa ja mielenkiintoa paneutua laihduttamiseen.