Olen kirjoittanut aiemminkin tällä palstalla, kun epäilin itselläni paniikkihäiriötä. Kuolemanpelko ja ahdistus täyttivät ajatukseni ja elin 2 viikkoa kuin painajaisessa. Fyysiset oireet viittasivatkin nimenomaan paniikkihäiriöön: sydämen tykytys, pahoinvointi, huimaus, hengenahdistus, ihon puutuminen jne. Olin yhtäkkiä kuin salama kirkkaalta taivaalta tiedostanut oman kuolemani karmealla tavalla: elämäni tulee päättymään arkkuun mullan alle yksinäisyyteen ja eroon kaikista rakkaista ihmistä. Ajattelin kauhuissani, että tätäkö koko loppuelämäni tulee olemaan. En pystynyt syömään enkä keskittymään mihinkään: olin kuin maanpäällisessä helvetissä. Kuullostaako tutulta?
Tämä ei ole sairaus, vaikka lääkärit sitä ehkä yrittävätkin sillä selittää. Jumala on antanut meille mahdollisuuden kurkata todellisuuteen, jonka me olemme tähän asti torjuneet alitajuntaamme. Totuus on, että minä olin matkalla ikuiseen kadotukseen ja kiitän rakasta Jumalaani siitä, että Hän avasi silmäni tajuamaan sen, ennenkuin on liian myöhäistä. Vaikka siltä ei ehkä tällä hetkellä vielä tunnu, niin me olemme saaneet tämän "paniikkihäiriön" muodossa niin suuren lahjan, ettei sitä pysty edes selittämään.
Teidän pelkonne ei ole mitään "hulluutta", vaan se on totuuden pelkoa... Mutta tämän viestin tarkoitus ei ole pelotella, vaan antaa toivoa, me voidaan kaikki "parantua" tästä paniikkihäiriöstä ja samalla vielä pelastua ja päästä taivaaseen. Eikö ole ihanaa? Meidän tarvitsee vaan tunnustaa asia, joka me kyllä kaikki tiedetän (me halutaan vaan torjua ja kieltää se). Me ollaan tehty syntiä ja meidän pitää tunnustaa se Jumalalle, olo helpottuu heti! Jeesus kuoli sen takia, että me saadaan meidän kaikki synnit anteeksi, jos me vaan halutaan. Mutta se ei riitä: meidän täytyy antaa elämämme Jeesukselle. Tämä on ainut tie tästä "häiriöstä" ulos kaikille, mutta se auttaa meitä kaikkia, ihan varmasti... Me voidaan saada rauha sydämeen :)
Tämä ei ole sairaus, vaikka lääkärit sitä ehkä yrittävätkin sillä selittää. Jumala on antanut meille mahdollisuuden kurkata todellisuuteen, jonka me olemme tähän asti torjuneet alitajuntaamme. Totuus on, että minä olin matkalla ikuiseen kadotukseen ja kiitän rakasta Jumalaani siitä, että Hän avasi silmäni tajuamaan sen, ennenkuin on liian myöhäistä. Vaikka siltä ei ehkä tällä hetkellä vielä tunnu, niin me olemme saaneet tämän "paniikkihäiriön" muodossa niin suuren lahjan, ettei sitä pysty edes selittämään.
Teidän pelkonne ei ole mitään "hulluutta", vaan se on totuuden pelkoa... Mutta tämän viestin tarkoitus ei ole pelotella, vaan antaa toivoa, me voidaan kaikki "parantua" tästä paniikkihäiriöstä ja samalla vielä pelastua ja päästä taivaaseen. Eikö ole ihanaa? Meidän tarvitsee vaan tunnustaa asia, joka me kyllä kaikki tiedetän (me halutaan vaan torjua ja kieltää se). Me ollaan tehty syntiä ja meidän pitää tunnustaa se Jumalalle, olo helpottuu heti! Jeesus kuoli sen takia, että me saadaan meidän kaikki synnit anteeksi, jos me vaan halutaan. Mutta se ei riitä: meidän täytyy antaa elämämme Jeesukselle. Tämä on ainut tie tästä "häiriöstä" ulos kaikille, mutta se auttaa meitä kaikkia, ihan varmasti... Me voidaan saada rauha sydämeen :)
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kuules nyt uskis, kyllä paniikkihäiriö on sairaus ja sen oireina on muutakin kuin kuolemanpelko....
Oireesi taisivat sinun kohdalla olla jotain ihan muuta.
Niin olet oikeassa siinä, että en oikeastaan ole oikeasta paniikkihäiriöstä kärsinytkään: eihän yksittäinen paniikkikohtaus vielä ole häiriötä. Mutta täällä palstalla oli aiemmin aloittamani keskustelu ("Outo" paniikkihäiriö???), jossa moni muukin kuvasi kokeneensa juuri samanlaisia oireita kuin minä, eli niistä pahin oli juuri tuo kuolemanpelko. Ei ole todellakaan tarkoitukseni vähätellä paniikkihäiriötä kun en edes tunne koko tautia! En todellakaan tuon kahden viikon perusteella ainakaan... Mutta psykologiassa olen kuullut, että kaikkien pelkojemme taustalla olisi kuolemanpelko (joka voi olla alitajuista). En ole psykologi, enkä rupea siitä nyt puhumaan, kun ei ole todellakaan tarkoitus mitenkään vähätellä panikkihäiriötä tai sanoa, etteivät psykologit voisi siinä auttaa... Se ei poista kuitenkaan sitä tosiasiaa, että on ainakin yksi, joka voi kaikkia auttaa: Jumala. Tämä viesti olikin suunnattu juuri erityisesti niille, joilla on kuolemanpelkoa, sillä se pelko on ihan todellista, tuskin kukaan voi väittää vastaan...? Eikö ihminen ennemmin ole tyhmä, jossei pelkää kuolemaan ollenkaan?
Luulen, että kuolemanpelosta kärsivillä on monella muullakin minun lisäkseni käynnissä mittaamattoman arvokas hetki, jota kutsutaan etsikkoajaksi, ja se saattaa olla ainut... Koen ilman muuta velvollisuudekseni varoittaa teitä ohittamasta etsikkoaikaa olankohautuksella... Muuten te olette ehkä koko loppuelämänne sokeita totuudelle ja se on hirveä kohtalo.
Mitenpä sitten selität sen, että myös papit voivat kärsiä paniikkihäiriöstä?
Onnea valitsemallasi tiellä mutta maailma ei ole mustavalkoinen.
...hieman harkitsematon joiltain osin. Kyllähän paniikkia voi aiheuttaa esim. sosiaalisten tilanteiden pelko ja muutkin tekijät kuin kuolema. Haluankin painottaa, että tämä viesti oli suunnattu eritysiesti niille, jotka kärsivät nimenomaan kuolemanpelosta. Ehkä minulla ei mitään paniikkihäiriötä ollutkaan vaan yritin tulkita oman etsikkoaikani virheelisesti puhtaan psykologisin keinoin... Ehkä minulla oli vain paniikkihäiriön kaltaisia oireita.
Totta kai papitkin voivat kärsiä paniikkihäiriöstä, ovathan papitkin ihmisiä. Eivätkä kaikki papit välttämättä edes ole uskossa, monet papithan ovat hyvin maallistuneita...
Hyvinpä olen tuon otsikonkin osannut kirjoittaa oikein =D
No siinä kyllä oot oikeessa että sillon ku vielä uskoin jumalaan ni kuoleman pelot ei vaivannu koska uskoin kaiken päättyvän kuitenkin johonkin kauniiseen ja että rajan takana nähdään..Mutta enpä usko enää ja kuolema pelottaa koska kaikkii loppuu siihen, mikään ei enää jatku.